Länsi vastaan islam

Ladataan...
Punakynä

Katja Kettu julkaisi toissapäivänä blogikirjoituksen, jossa hän vertaili burkhankäyttöä ja peräaukonvalkaisua.

Tämän tyyliset rinnastukset ovat varsin yleisiä feministisessä keskustelussa ja niiden tarkoitusperä lienee hyvä: ravistella ihmiset hereille.

Mitäs osoittelet toista kun et huomaa omia kahleitasi, huomautetaan. Kettu toi myös sävyjä keskusteluun kysymällä mitä yksilönvapaus oikeastaan on.

 

Jostain syystä keskustelussa on kuitenkin kaksi kulttuurista arkkityyppiä: länsimainen pornokuvastoa kopioiva nainen ja hiljennetty burkhaan verhoutunut musliminainen.

He ovat myös puheessa toisia, eivät meitä. Sillä kuka nyt hankkisi peppubleachingin tai laittaisi burhkan päälle? Tai kuuntelisi niitä, jotka tekevät niin. (Huom. sarkasmia)

Puhe on lähtökohtaisesti toiseuttavaa. Ikuisesti toistettuna: länsi vastaan islam, länsi vastaan islam, länsi vastaan islam – se hävittää paitsi yksilöllisyyden ja kontekstin, myös väitteen alkuperäisen tarkoituksen.

Mikäli siis tulkitsemme, että tarkoitus oli herättää meidät huomaamaan kulttuurisia alistamisen mekanismeja kaikkialla, ei vain oman elinpiirimme ulkopuolella.

Toiseuttaminen on tuhoisaa. Se kadottaa meidät toisiltamme.

 

Meitä kaikkia koskettavat erilaiset säännöt, joilla säädellään sukupuolta ja seksuaalisuutta. Me menemme naimisiin paremman sosiaaliturvan ja tradition perässä. Joidenkin avioliittoja pidetään lumeavioliittoina, ja he viettävät tästä syystä tuntikausia poliisiasemien kuulusteluissa.

Me emme saa asuntoja tai työpaikkoja koska emme sovi kaksijakoiseen sukupuoleen tai koska päällämme on romanihameet, tai koska ihonväri tai kieli tai kansalaisuus on väärä. Me laihdutamme, lihotamme, kävelemme, nauramme ja hengitämme järjestelmän mukaan.

 

Säännöt on tehty rikottaviksi, ja ne rikkoutuvat joka kerta kun epäonnistumme niiden noudattamisessa. Sääntöjen ympärillä pyörii etuoikeuksien järjestelmä. Yhdellä on passi, mutta väärä sukupuoli, toisella on rahat, mutta vääränlainen ihmissuhde, kolmannella on terveys, mutta epäilyttävä luokkatausta.

Yksinkertaisesti: Asetelma ei ole pornoistuneet länsimaiset feministisesti tiedostamattomat naiset vastaan uskonnolliset hiljaiset hunnutetut musliminaiset.

On huiveja ja huiveja. On pornoa ja pornoa. On kehonmuokkausta ja kehonmuokkausta. On naisia ja naisia.

Yhdessä tilanteessa alistava ele voi olla toisessa yhteydessä vastarintaliike. Kaikki riippuu kontekstista ja tekoihin ladatuista merkityksistä.

 

Alistavia rakenteita vastaan hyökättäessä on hyvä muistaa:

  1. Oma positio ja etuoikeudet.

”Jos lähtee oikomaan vääryyksiä, jotka koskevat siirtolaisnaisia on hyvä tsekata mikä oma riski on esimerkiksi joutua pidätetyksi rautatieasemalla ihonvärin perusteella ja tulla käännetyksi. Jos riski on pyöreä nolla, mitä se kertoo puhujan asemasta?”

  1. Tuottaako tai uusintaako teko epätasa-arvoisia valtasuhteita.

”Jääkö joku äänettömäksi? Mitä siitä seuraa?”

  1. Hyökätäänkö rakenteita vai yksilöitä vastaan?

”Osuuko kritiikki ja sen vaikutukset sinne minne se on tarkoitettu? Kritisoidaanko todella konservatiivista islamia vai kaikkia huivia käyttäviä siirtolaisnaisia, olivat he muslimeja tai eivät?”

  1. Kaapin turva.

”Me kaikki olemme jumissa valtakäytännöissä, ja tietyissä tilanteissa niiden toteuttaminen voi tuoda turvaa. Homofobiaa voi vastustaa ilman, että on out kaikissa maailman tilanteissa.”

On siis kurotettava pidemmälle. Ei vain: mitä sanotaan vaan myös: mitä sanomisesta seuraa.

 

Maailma ei jakaudu kahtia, vaikka länsimaiden ja islamin välistä kuvittellista kulttuurien sotaa meille tarjoillaankin.

Ja jos haluamme etsiä alistamisen järjestelmiä, joissa näillä samoilla toiseuttamisen mekanismeilla pelataan, on syytä suunnata katseet tätä tuhoteollisuutta kohti.

Flash: Säilöönottokeskukset, maahanmuuttajien kansalaisuustestit, Yhdysvaltojen sotaoperaatiot, terrorismiuhan varjolla rajoitetut kansalaisoikeudet, oikeiston nousu euroopassa, Halla-aho, Breivik.

 

Kielellisellä ja kulttuurisella toiseuttamisella ylläpidetään valheellista kuvaa siitä, että musliminaisten uhka olisi aina muslimimies. Eikä esimerkiksi länsimaiden miehitys, rasistiset tai nationalistiset valtiot kontrollimekanismeineen tai globaalin kapitalismin tuottama köyhyys.

Ja tässä gordionin solmu:  Tämän kirjoittajan yhteydet viimeeksimainittuihin. Valkoinen köyhemmän keskiluokan kuluttaja, oikea kansalaisuus (maassa, joka sotii Afganistanissa), sosiaaliturva, ei riskiä joutua käännytetyksi tai rasistisen rikoksen kohteeksi.

Mitä tämän vakavasti ottaminen tarkoittaa? Sitä, että ei taistellessaan yhtä vääryyttä vastaan käytä aseena kieltä, jolla pidetään yllä toista.

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Tää toiseus on kyl hirmu kiinnostava juttu täs meidän kulttuurissa, joka on niin konsensushakuinen - kenestä puhutaan toisina ja millä motiiveilla, mistä lähtökohdista, kenen etua ajetaan?
Mutta eikö vahvemmalla ole kuitenkin velvoite seistä heikoimman puolella, puolustaa ja käyttää saamiaan etuoikeuksia tekemään hyvää. Ja olen ymmärtäväni pointtisi siitä, että ei ole ihan yksinkertaista miten sitä hyvää sitten tehdään. Mutta eikö kuitenkin pitäisi yrittää? Parasta mitä "tämä aika" on tuonut on varmaankin se, että monien ihmisryhmien oma kokemus on nostettu keskiöön sen sijaan, että puhutaan toisista. Lisäksi sos.media ja verkko mahdollistaa paljon, vaikka toki sekin tarvitsee  mahdollistamista.

No nää nyt on tämmöisen keskiluokkaisen valkoisen kristityn läpinöitä :P

Vierailija (Ei varmistettu)

En aivan löydä keskeistä väitettäsi, mutta jos tarkoituksena on kritisoida yleistyksiä ja tuoda esille tilannesidonnaisuutta ja yksilötasoa, voisi aivan samalla argumentilla puoltaa niitä käytänteitä, joita kritisoit. Jos burgha käytänteenä ei ole yleisellä tasolla tuomittavaa, voisi aivan samalla logiikalla väittää, etteivät säilöönottokeskukset, sotaoperaatiot tai kansalaisoikeuksien rajoittaminen ole aina väärin. Kaikki on tilannekohtaista. Jos tätä kritiikkiä koettaisi välttää väittämällä, että teko on vain niissä tapauksissa väärä, jolloin teon kohde itse kokee sen vääräksi, päädytään myös ongelmiin. On aina keskuksiin sulottuja ja kansalaisoikeusrajoitusten kohteita, jotka pitävät järjestelmää välttämättömänä pahana. Ja jopa sodan uhreja, jotka puoltavat sotaa (vrt. irakilaiset Irakin sodan kannattajat). Miten voisit kritisoida mitään käytänteitä? Päädyttäisiin absurdiin tilaan, jossa sota on ja ei ole oikein, aivan saman aikaisesti.

Jos taas minä länsimaisena ihmisenä en saa puuttua "muiden" asioihin, eikö sekin ole toiseuttamista? Miksi burgha käytänteenä on asia, jota länsimainen ei saa kritisoida, jos todella koetetaan välttää koko kahtiajaottelua Islamin ja lännen välillä? Väitteesi mukaisesti tulisi irrottautua näistä toiseuttavista identiteeteistä, jolloin jokainen saa esittää kritiikkiä mitä tahansa seikkaa kohtaan.

Viisaat ovat kertoneet, että moraaliväitteiden relativisointi on länsimaisten ihmisten älyllistä masturbaatiota. "Kaikki on suhteellista", "Kuka sinä olet ketään kritisoimaan". Tilanne on aika toinen silloin, kun olet itse tietyn käytänteen uhri. Kun sinulta otetaan pois oikeuksia sukupuolen perusteella ja sinun kehosi puetaan kaapuun estäen siten sen niin inhimillisen vapauden: kehon kielen. Toki jotkut burghaa käyttävät naiset kannattavat tätä. Mutta niin monet naiset kannattavat muitakin syrjiviä käytänteitä, jotka perustuvat sukupuoleen. Sitä tuskin voi pitää syynä väittää, että kritiikki ei ole sallittua.

MushuThaLohari (Ei varmistettu)

"Toiseuttaminen on tuhoisaa. Se kadottaa meidät toisiltamme."

Tällä osuitkin mielestäni suoraan asian ytimeen. Mainio teksti, kiitos siitä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletko hyvä ihminen? Teepä testi: http://oletkohyva.com/

Sama testi on tehty videohaastatteluna: http://www.whatstandard.com/

Kommentoi

Ladataan...