Meri-Rastilan romanit
Tulva-lehden fb-sivuilla käytiin juuri keskustelu, jossa puistojen siivoaminen roskista alkoi yhtäkkiä tarkoittaa romanien siivoamista pois kaupunkitilasta.
Antropologi Mary Douglas kirjoitti klassikkoteoksessaan Puhtaus ja vaara kuinka puhtauden ja lian kategoriat jäsentävät yhteisöjen elämää. Hän kysyi miksi lika uhkaa yhteisöjä niin paljon? Ja ketkä joukossamme määritellään likaisiksi?
On joitakin sanoja, joilla on epämiellyttäviä historioita. Sana puhtaus tällainen. Se ei suinkaan aina tarkoita kodin huoltoa. Yhtä usein sillä on myös viitattu myös kaupunkitilojen siivoamiseen sinne sopimattomista ja alaluokkien pois pyyhkimiseen.
Siirtymä roskista romaneihin ei ollut siis tavaton.
Joskus kaupungeissa tehdään suursiivouksia. Nämä tapahtuvat usein ennen suuria juhlia, jotka näinä päivänä yhä useammin liittyvät urheiluun. Olympialaisten ja maailmanmestaruuksien alta hävitetään kaikki julkiseen tilaan sopimaton. Arrivederci köyhät ja kapiset! Seksityöläiset, kerjäläiset ja kokonaiset slummit työnnetään puskutraktoreilla viemäreihin!
Helsingissä puhtaanapitolaitoksen, eli kaupunkien eri viranomaisinstanssien, kohteena ovat Hakaniemien pummien ja seksityöläisten lisäksi romanit. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen lupasi aikanaan puhdistaa kaupungin lokeista ja romaneista, ja vieläkin kaupungin rasistiset ja syrjivät käytännöt verhotaan puhtauden nimiin.
Viimeeksi näin: Vartti-lehti kirjoitti häädetystä romanileiristä Meri-Rastilassa. Jutussa ei haastateltu ainoatakaan leiriläistä ja kysytty miksi he asuvat teltoissa metsässä. Sen sijaan toimittaja haastatteli merirastilalaisia (joita jutussa olivat vain sellaiset, jotka asuvat kunnollisissa asunnoissa eivätkä teltoissa) alueen roskaisuudesta.
”Koko ulkoilualueella ei ole ainuttakaan käymälää, joten ulosteen määrää voi vain kuvitella, toteaa merirastilalainen nainen.”
Tässä kohtaa toimittaja olisi tietysti voinut kysyä itseltään miksi alueella ei ole yhtään käymälää ja soittaa kaupungille. Tai hän olisi voinut pohtia miksi romanit leiriytyvät metsiin ja kysyä heiltä itseltään. Mutta ei. Sen sijaan hän kirjoitti puhtaudesta eikä sotkijoiden alkuperää mainittu jutussa kuin sivulauseissa.
”Poliisi jätti jälkeensä romaniankielisen lapun, jossa kehotettiin korjaamaan leiri välittömästi pois.”
Ja:
”Jos ilmoituksia luvattomista telttailijoista tulee, niin pääsääntöisesti he ovat Itä-Euroopan maista tulevia henkilöitä, jotka elävät muutenkin leirielämälle tyypillistä elämää”, sanoo poliisin viestintäjohtaja Juha Hakola.
En puutu viimeisen kommentin piilotettuihin rasistisiin oletuksiin vaan siteeraan romanileirejä paljon kuvannutta vapaa liikkuvuus -aktivisti Kukka Rantaa.
”Romanit ovat kuin Euroopan oma kehitysmaaslummi, ryhmä ihmisiä (12 miljoonaa) joilla ei ole vettä, suihkua, työtä, yhteiskuntaa joka välittäisi heidän oikeuksistaan, jotka kohtaavat joka puolella vihamielisyyttä, rasismia, uhkaa, häätöjä, päälle sylkemistä ja karkotuksia. Kaikki he etsivät perheelleen parempaa elämää," Ranta kertoo.
"Ennen kaikkea tulee miettiä mikä on se järjestelmä joka tuottaa tämänkaltaisia rasismia ja järkyttävää köyhyyttä, ja kohdistaa kritiikki sinne poliittisiin päättäjiin, eikä niihin köyhiin jotka syrjimisestä kärsivät, ja miettiä miten tämänkaltainen syvä köyhyyskierre saadaan loppumaan ja tuleville sukupolville tasa-arvoisempi paikka elää, jossa ihmiset ovat ihmisiä eikä vihan kohteita," hän jatkaa.
Myöhemmin Tulvan fb-sivuilla keskustelu kääntyi taas pois romaneista roskiin.
"Pitääkö oman asuinympäristön roskaantuminen siis vain tyynesti hyväksyä koska romaneita kohdellaan huonosti tai koska keskustassakin roskataan?"
Ja
"Roskaaminenhan on kiellettyä."
Toivon, että ihmisistä ei enää koskaan puhuttaisi roskina. Toivon, että niissä paikoissa, joissa kysymys on ihmisten oikeudesta perusturvaan ei puhuttaisi roskaamisesta. Toivon, että ketään ei puhtauden nimissä siivottaisi pois kaupunkitilasta.
Valtion ja kaupungin ja myös kaikkien kaupunkilaisten ensimmäinen huoli tulisi olla kuinka kaikilla ihmisillä olisi perusturva eikä miten heidät saisi häädettyä pois maasta.
Eräältä rakkaaltani kysyttiin kerran eräässä tilanteessa tarvitseeko hän apua. Hän vastasi rauhallisesti: ”Me kaikki tarvitsemme.”
Se oli viiltävän totta. Sen sijaan, että jahtaamme niitä, jotka leiriytyvät metsiin, voimme käyttää voimamme sen järjestelmän korjaamiseen, joka tuottaa tällaista eriarvoisuutta.
Kommentoi