Pikku prinsessat

Ladataan...
Punakynä

 

”Sanoja ei löydykään, mutta onhan hän kaunis!”

Aargh!

Kävin katsomassa Hartwall Areenan prinsessaseikkailun Disney on Icen.

Olin ajatellut suhtautua jääshowhun vilpittömin ja avoimin mielin. Prinsessoihin liittyvät hyveet, kuten kimallus, romanttisuus ja eteerisyys eivät nimittäin  itsessään ole olleenkaan hassumpia asioita. Vilpittömyys oli kuitenkin kaukana pikkutytöille tarjotusta kapeasta maailmankuvasta.

 

Jäähalli täyttyi tuhansista pikkutytöistä, joista useimmat olivat pukeutuneet asiaankuuluvasti. Käytävillä vilisi polvenkorkuisia Lumikkeja, prinsessa Ruususia ja Tuhkimoita.

Esityksen konservatiivisuus yllätti ihan oikeasti. Sitä ei voinut tulkita hyväntahtoisestikaan toisin kuin näin:

Pienten lasten kaipuuta kauneuteen, rakkauteen ja unelmointiin käytetään prinsessahysteriassa  hyväksi. Lisäksi ihana haaveilu ohjataan heteronormatiivisiin rakenteisiin ja sallitaan vaan pikkutytöille.

 

”Joskus löydänhän aivan toisen elämän. Toivon paljon enemmän!”

 

Käsiohjelman mukaan näytöksen oivallus on se, että kaikki prinsessasadut kertovat haaveilusta. Ja jos tarpeeksi haaveilee,  unelmasta voi tulla totta.

Haaveilu kuuluu asioiden muuttumisen eetokseen. Ensin muodostetaan utopia, se mitä voisi olla. 

Sitten edetään sinnikkäästi sitä kohti. Taistellen, rakastaen, rakentaen ja hajoittaen. Tätä kutsutaan myös politiikaksi.

 

”Missä se tyttö on? Sen tytön pyrstö pitäisi naulata lattiaan!”

 

Mitä pikkuprinsessat toivoivat?  Vapautta, rakkautta ja ennen kaikkea muutosta.

Prinsessasaduissa muutospyrkimys ohjataan kuitenkin kohti konservatiivisuutta. Prinsessat saivat haluamansa vain miehen kautta. Jossain saduissa, kuten Ruususessa, mies sai tytön omakseen hänen omasta tahdostaan riippumatta.

 

"Vapaana niin, oi unelmiin, taasen mä jään!"

 

Entä jos lasten annettaisiin suunnata vapauden ja kauneuden kaiho kohti vapautta ja kauneutta? Ja heille opetettaisiin, että kyllä, unelmista voi tulla totta. Ja niissä unelmissa voi olla prinssejäkin, mutta se ei ole mikään välttämättömyys. Ja myös pikkuprinssit voivat pitää pitsien ja kimalluksen estetiikasta.

Ehkä kauneudesta ja rakkaudesta unelmoivat lapset eivät näin olisi tuomitut toistamaan aikuisten kehittämiä kulttuurisia pakkoliikkeitä. Jos vaikka avioliittopakon, omasta äänestä luopumisen ja objektina olemisen aika jo vihdoin olisi ohi?

Share
Ladataan...

Kommentit

Sarza (Ei varmistettu)

Niinpä niin. Disney on sentään avoimesti kaupallista huttua. Päiväkodin kevätjuhlissa, tanssiharrastuksen vuosinäytöksessä ja muissa vastaavissa sitä vasta järkyttyä saakin.

Mutta: tytöt ja pojathan toteuttavat sukupuoltaan luonnostaan eri tavoin. Näinhän se on, eikä minkään sukupuolituotannon tulos.

(Ei varmistettu)

saduista kai ensisijaisesti opitaan empatiaa ja koetaan turvallisesti erilaisia tunteita. toivottavasti teillekin on luettu prinsessasatuja pienenä. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onhan noita satuja vuosien varrella muutettu aika tavalla. Minusta H.C Andersening Lumikuningatar on yksi parhaista vanhoista stooreista. Siinä käsitellään jännästi ihmisen synkkiä ja valoisia puolia. Tyttö pelastaa pojan jne. Kiva satu kaikenkaikkiaan. Oon kuullut tosin et Disneyllä ois joku projecti nimeltä Frozen takataskussa tähänkin liittyen. Jäämme oottelemaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei kaikkea kannata ottaa niin kirjaimellisesti. Mitä sitten jos pikkutytöt haaveilevat prinsseistä ja prinsessoista? Terve nuori aikuinen minustakin on tullut.

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt täytyy taas sanoa, että näin radikaalisti ja mustavalkoisesti asioista kirjoittelu on aika turhaa, mutta myönnän että tuli mielenkiintoinen näkökulma myös tähän. Itse rakastan satuja ja nimenomaan vanhoja satuja. Niissä kuitenkin käsitellään ihan huomaamatta myös lapselle vaikeita asioita, kuten kuolemaa ? On tärkeää pitää mieli avoinna ja siksi tulen lukemaan myös omalle tyttärelleni satuja niin kauan kun hän vain jaksaa niitä kuunnella.... Olisin itse enemmänkin huolissani nykyajan piirretyista... missä nuoret tytöt pukeutuvat kahteen roiskeläppään krtiittisten paikkojen peittämiseksi...ja ennen kaikkea niissä puhutaan " MÄ ja SÄ " ! Minne on hävinnyt kaunis suomenkieli jota esimerkiksi muumit jossa sitä niin ihastuttavasti käytetään :)

Omia lemppari satujani ovat : Veljeni Leijonamieli, Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli, Tulitikku tyttö ja monet muut <3

No tulipahn taas tästäkin asiasta avauduttua ! Pitäkää ihmiset mieli avoinna ja lukekaa tämäkin väsyneen kotiäidin tilityksenä, koska puolustaa viimeiseen asti satuja ja lapsenmielisyyttä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

ehkä se tärkeempi heteronormatiivisuuden tyrkyttäjä on kuitenki se oma koti joka sanoo ja muodostaa muksulle käsityksen miten se elämä kulkee... "Sitten kun sinulla on mies ja sinulla on omia lapsia, niin..." Kylläpähän maailmassa vaan on homoja ja kaikkia muitakin ja peräti oikeuksia heillä huolimatta pahoista prinsessoista.

Kommentoi

Ladataan...