Suomen Obama

Ladataan...
Punakynä

”Parlamenttivaaleissa piirsin aan ja ympyrän vaalijulisteiden päälle, mutta kyllä minä Halosta äänestin. On se presidentti kuitenkin koko kansalle tärkeä.”

Oli lämmin kesä. Uimme ystäväni kanssa, ja sanottuani nämä lauseet hän nauroi niin, että upposi veden alle.

 

Kuka äänestäisi presidenttivaaleissa? No tietysti kaikki muut paitsi me. Presidentinvaaleissa äänestysprosentti on suurempi kuin missään muissa vaaleissa, vaikka instituutio vaikuttaa ihmisten elämään kaikista vähiten. Tämä tieto ei silti taittanut vitsin terää.

Nyt tilanne on toinen. Meille kerrotaan: Suvaitsevainen Suomi on tehnyt paluun. Ihmisoikeudet haastavat pääoman. Homo on nousemassa johtoon.

Pitäisikö tästä olla iloinen? Kyllä, samalla tavalla kuin kaikista poliittisista osavoitoista voi olla iloinen. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu, jos lataamme yhden johtajan valintaan merkityksiä, jotka eivät sinne kuulu.

 

Presidentti on kansainvälisen politiikan ja aseellisten konfliktien keulamies. Valtahahmona hän vaikuttaa myös Suomen sisäpoliittiseen peliin. Presidentin lippu heiluu todellisista valtaoikeuksista huolimatta ison luokan valtarakenteiden päällä.

Instituutio on merkittävä,  koska me uskomme siihen. Siksi ei ole yhdentekevää, millä arvoilla tätä pestiä ihmisille myydään. Ykkösehdokas, tuo pohjolan mr. Burns jätetään tässä kirjoituksessa sivuun, sillä kakkosen yllättävä nousu on poliittisesti kiinnostavampaa.

Mitä tämä antijytky: suvaitsevaisuus, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen nouseminen johtoon oikein tarkoittavat? Katsotaan!

  1. Suvaitsevaisuus

Suvaitsevaisuuteen sisältyy aina myös epätasa-arvo ja inho. Minä suvaitsen sinua, siis annan sinulle anteeksi epämiellyttävyytesi. Suvaitsevaisuus ei ole sama asia kuin kunnioitus. Suvaitsevaisuus on arvo, jonka enemmistö lahjoittaa vähemmistölle kaikessa armeliaisuudessaan. Se suvaitsee, jos suvaitsee suvaita.

  1. Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat kansainvälisen politiikan latautuneita työvälineitä. Ne eivät ole sama asia kuin ihmisarvo tai etiikka

p { margin-bottom: 0.21cm; }
Ihmisoikeuksien nimissä Yhdysvallat pommitti Afganistanin hetkessä maan tasalle, vaikka itse se ei ole edes allekirjoittanut YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Miksi? Koska Yhdysvallat teloittaa lapsia ihmisoikeussopimuksen vastaisesti.

  1. Homojohtajat

Vähemmistöjen nousu valtarakenteissa ylöspäin ei muuta itse epätasa-arvoisia valtarakenteita. Valtarakenteet toimivat niin, että yksi johtaa ja toiset seuraavat. Yksi omistaa ja toiset puurtavat minimipalkalla. Yhdellä on kansalaisuus, mutta toinen ei pääse lääkäriin, koska hänellä ei ole henkilöpapereita. Menestyvät homot eivät myöskään poista homofobiaa, sillä homofobia syntyy kuristavista sukupuolen ja seksuaalisuuden rakenteista.

No mitä sitten?

Ihmisten väliset suhteet eivät muutu sillä, että meitä johtaa hymyilevä mies. Ne muuttuvat vaikeiden ruohonjuuritason kamppailujen kautta. Nämä kamppailut ovat konflikteja, jotka vaikuttavat myös konkreettiseen resurssinjakoon. Siihen, kenellä on ja kenellä ei ole.

 

Me tarvitsemme muutosta. Ja ehkä pian uskallamme kanavoida muutosvaatimuksia myös vähemmän sovinnaisiin kysymyksiin kuin presidentin valintaan. Sillä muutos nousee aina ruohonjuuritasolta, ei sitä anneta meille huipulta.

Merkittävät kamppailut käydään yhä edelleen kaduilla, kodeissa, kouluissa ja kehojen pinnoilla. Ne edellyttävät hankalaksi ryhtymistä. Älkää siis paketoiko konflikejanne liian pehmeisiin paketteihin, por favor.

"Diplomatia on akrobatiaa. Ja suosio - oi pieni, ei ole lainkaan hassumpaa!"  (Riitta Nelimarkka)

 

Lue Atlas Saarikosken aiempia Punakyniä:

Natsien koti ei ole koti

I am not going to kill myself

Heterokonservatiivien aika

Emme tarvitse presidenttiä

 

Share

Kommentit

häkkilintu

Ja äänestäminen ei ole ruohonjuuritason toimintaa, kun siinä yksittäiset ihmiset antavat oman yksittäisen äänensä, omien yksittäisten päätelmiensä perusteella? 

Mielestäsi vähemmistöjen nousu valtarakenteissa ei vaikuta valtarakenteisiin, mutta eikö näin ole juuri käynyt mm. naisten tasa-arvoistumisen suhteen. Vuonna 1906 oltiin vihaisia kun akatkin sai äänestää. Sata vuotta myöhemmin Suomessa valittiin toiselle kaudelle naispresidentti. Hyväksyminen ja tasa-arvoistuminen ovat hidas prosessi, mutta ne voivat lähteä myös valtakunnallisen tason ilmiöistä. Ehkä naisten nousu valtarakenteissa oli huono esimerkki, koska naisia kutakuinkin sama määrä kuin miehiä, mutta naisten arvo yhteiskunnassa on noussut siitä huolimatta pohjamudista historian valossa hyvinkin lyhyenä aikana. 

Vaikka hymyilevä, kiltti ja valtavirtaa mielyttävä homosetä ei edustaisikaan ihan homojen oikeutta olla myös kiukkuisia, kännisiä ja huonostikäyttäytyviä (kuten valtaväestölläkin on oikeus) kelvatakseen, on Haavisto alku. Kyllä sitä vikinää joutui Halosenkin kauden alussakin kuulemaan, että akka ei pressaksi sovi, mutta hyvin pärjäsi Halonen. Nyt naispresidentti on itsestään selvästi ok. 

Oho, kello repiikin paljon, meenkin tästä Pekkaa katsomaan, kun on kerrankin hoodeilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä meni nyt metsään. Arvostan juttujasi muuten, mutta tämä jatkuva vaalipolemiikki on... noh, tunkkaista.

Sivuutat täysin kulttuurisen ilmapiirin merkityksen sen suhteen, minkälaisia näköaloja ihmisille muodostuu ja erityisesti sen suhteen, minkälaisia näköaloja tulevaisuudessa on. Eli siis sen, että homopresidentti tai edes keskustelu homopresidentistä kertoo enemmän kuin tuhat tai kymmenen tuhatta pientä arjen tekoa iholla saatika päiväkodissa: se kertoo (tai ei, se kailottaa kaduille ja kauppoihin), että ihmiset todella ovat samanarvoisia seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Kun pieni Ahvo tai maaseudun aikuinen Tahvo tämän kuulee, hänelle voi tulla aivan uusia ajatuksia ihmisarvosta.

Moraalia rakennetaan kielessä ja kulttuurissa: ne puskee ulos mediasta ja ympäristöstämme. Ruohonjuurella on valtavirran moraalin kanssa lopulta hirvittävän vähän tekemistä, surullista kyllä. Jos tähän moraaliin haluaa vaikuttaa - tai jos sen haluaa muuttuvan parempaan suuntaan - on syytä iloita kaikista niistä tapahtumista, jotka voivat ujuttaa kulttuurin keskiöön aivan uuden ajatuksen: homokin on tasavertainen.

Tässä ei valita presidenttiä, unohda parlamentarismi ja äänestämättä jättämisen poliittisuus. Haavistoilmiössä on kyse aivan jostakin muusta: tässä vastataan kysymykseen, onko homous häpeätahra vai piirre muiden joukossa.

Ruohonjuuritoiminnalla et kuuna kullan päivänä pääse sille vaikutuksen asteelle kuin mihin Pekka H. on nyt päässyt. Tuli hänestä presidentti tai edes, katti on viimein pöydällä.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Siihen, kenellä on ja kenellä ei ole." "Yksi omistaa ja toiset puurtavat minimipalkalla."

Ei jumaleisha. Miten vaikeaa on ymmärtää, ettei kaikilla voi olla kaikkea yhtä paljon.

Niin, ja mikä tässä nyt oli pointtina? Että turha äänestää Haavistoa, kun ei se mitään muuta? Just.

Atlas Saarikoski
Punakynä

Hei, kiinnostavaia pointteja!

En kuitenkaan usko, että ihmisten nousu valtarakenteissa ylöspäin muuttaisi itse valtarakenteita. Ei naispresidentti poistanut naisten kodeissa kokemaa väkivaltaa. Eikä Obama poistanut rasismia. Enkä usko, että  homopresidentti poistaisi homofobiaa.

Tietysti nämä vaikuttavat mediakuvastoon ja kulttuuriin, mutta yhä edelleen yhteiskunta ja kulttuuri perustuu kahtiajakoon, jossa toiset ovat hallitsijoita ja toiset alamaisia.

Ihmisten polkeminen lähtee siitä, että joku on ylempänä ja toinen on alempana. Se lähtee itse erottelusta, ja eriarvoisista rakenteista, jotka nojaavat tähän erotteluun.

Valtarakenteissa ylöspäin nouseminen ei siis riitä! Vaan mitä vielä tarvitsemme, kertokaa te!

 

häkkilintu

Naispresidentti ei ehkä poistanut kotiväkivaltaa, mutta se väheni koko 1900-luvun sitä mukaa kun naiset saivat vallankahvasta kiinni. Avioeron yhteiskunnallinen hyväksyminen, yksinhuoltajuus ja perheen elättäminen vaikka yksin tulivat naisille mahdolliseksi. Vaimonhakkaaminen on nykyisin enemmän poikkeus kuin säännön mukainen "akan kurissapidonmuoto" kuten vielä 1900-luvun alussa. Nykyisin hakkaavan miehen kanssa ei ole enää pakko olla. 

Valtarakenteet ovat muuttuneet jo siinäkin, että nykyisin yhä useammassa kotiväkivaltatapauksessa se on nainen joka lyö. 

Obama ei poistanut rasismia, vaikea sellaiseen supertekoon on pystyä 4 vuoden pressakaudella. Terveydenhoitojärjestelmään Obama sen sijaan laittoi siinä määrin rahaa palamaan, että kommunistiksi haukkuvat, kun mokoma kehtaa toivoa KAIKILLE kansalaisille tasa-arvoisempaa hoitoa. Mokoma sentään!

Suomessa on edustuksellinen demokratia, tavallaan se on vähän kansankin syy jos valitsee eduskuntaan ties mitä missejä, kiekkoilijoita, entisia peliohjelmajuontajia, chat emäntiä ja hiihtäjiä. Suomalaisissa on monesti myös se vika, etteivät he halua valtaa tai vastuuta. Muistan kouluajoista erityisesti sen, että ryhmätöissä kukaan ei halunnut ottaa työnjakajan, johtajan tai organisoijan roolia. Jonkun ne päätökset on tehtävä, kaikesta ei voi järjestää kansanäänestystä.

Ai niin, kun tässä juuri Johtaminen & organisaatio -kurssia lueskelen, niin täytyypä vielä sanoa valtarakenteiden muutoksesta sanoa se, että 1960-luvulta tähän päivään johtajan asema on radikaalisti muuttunut. Enää ihmisiä ei voi käskyttää sieltä tikkaiden päältä, vaan johtaminen on management painotteista, enemmänkin ohjailua ja työnjakoa kuin sitä että yksi käskee ja muut raataa niska limassa. Pompottamisjohtamista esiintyy nykyisin pääosin enää ns. "paskaduuneissa" eli puhelinmyynnissä, siivouksessa ja pikaruokapaikoissa (kokemusta on). 

Maailma on muuten vielä keskeneräinen, muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Äänestämättä jättäminen on oodi pysähtyneisyydelle, ei mikään protesti. Äänestämättä jättäessään ihminen vain sysää vastuun Suomen näkyvimmän PR-henkilön valinnasta muille.

Mitä mieltä muuten olet siitä, että Pekka Haavisto reagoi sosiaaliseen mediaan ja sähköpostilaatikkoonsa, eli vastailee ihan yksittäisille kansalaisille kerta kaikkiaan suuremmissa määrin kuin Niinistö? Eikö se sinusta ole askel lähemmäksi ruohonjuuritason vaikuttajia?

Aatu K (Ei varmistettu)

Hei.

En jaa kyynisiä määritelmiäsi ja tulkintojasi listaamillesi käsitteille.

Ensinnäkään "suvaitsevaisuus" ei tarkoita tuota enemmistön alentuvaa asennetta (vaikka tätä tulkintaa ovatkin hauskuutta ja omaperäisyyttä tavoittelevat kolumnistit viime aikoina nostaneet esille). Ennen kaikkea on mielestäni tarkoitushakuista ajatella, että sanaan sisältyisi enemmistö vs. vähemmistö -asetelma, kun siihen mielestäni pohjimmiltaan sisältyy enemmän minä vs. muunlaiset kuin minä -asetelma. Suvaitsevaisuus on sitä, että suvaitsee sen, että kaikki muut eivät jaakaan samoja ominaisuuksia, tapoja ja arvoja kuin minä itse. Samalla se tuo esille sen, kuinka naurettavaa olisi edes ajatella, että joku voisi edellyttää kaikilta muilta tätä. (Viimeinen virke tässä on oma johtopäätökseni, eikä sitä ole pakko jakaa, mutta selvää mielestäni on, ettei käsitteeseen rakenteellisesti sisälly nimenomaan enemmistö-vähemmistö-asetelmaa.)

On totta, että homon nouseminen presidentiksi ei välittömästi riko sortavia rakenteita, mutta on mielestäni väärin väittää, etteikö se muuttaisi niitä. Totta kai se muuttaa, ainakin jonkin verran ja hitaasti. Sortavat rakenteet edellyttävät sitä, että väestö pitää niiden ulkoasua ja lopputulosta "normaalina", ja homon nouseminen valtakunnan suurimpaan edustustehtävään kansanvaalien kautta muuttaa väistämättä sitä.

Kysymys siitä, miten "ihmisoikeudet" eroavat "ihmisarvoon" ja "etiikkaan" liitetyistä asioista, on tietysti validi, mutta en ymmärrä kyynistä suhtautumistasi siihen. Ei kai se, että ihmisillä (ja valtioiden johdoilla) on mahdollisuus argumentoida valintojaan huonostikin ja käyttää käsitteitä väärin, todista mitään käsitteen strukturalistisesta merkityksestä. Eikä yksittäistapauksena pragmatistisestakaan. Esimerkkisi on vähän sama, kuin jos yrittäisit osoittaa käsitteen "sananvapaus" lähtökohdiltaan mädäksi ja käyttökelvottomaksi kysymällä kommentteja yksin Iranin johdolta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Suvaitsevaisuus on tosiaan metka sana. Hassua ja joskus kurjaakin, että retoriikan avulla pyritään vesittämään koko ajatus. Suvaitsevaisuus sanaa on helppoa ja selkeää käyttää silloin kun vastataan suvaitsemattomuuteen. Eli ei todeta: hyväksyn homouden. Ei tarvitse, koska ei tule mieleenkään olla suvaitsematta sitä. Tarve suvaita tulee vasta sillloin, kuin joku toinen rajoittaa oikeutta homouteen. Minusta suvaitsevaisuus on 'leben und leben lassen' ajattelua.
Toki on aina niitä ihmisiä, joilla on tarve julistaa suvaitsevansa sitä sun tätä. Mutta arvelen suvaitsevaisuuden nousevan melko usein esiin juuri silloin, kuin esitetään vastaväite suvaitsemattomuudelle.

suomalainen heteromies, entinen vihreä (Ei varmistettu)

Hei Akuliina/ Atlas/ whatever,

Tässä sinulle pieni tiedotus: se, että Haaviston voitto ei ollut lähelläkään, JOHTUU SINUNKALTAISISTASI IHMISISTÄ. Koko punavihreä liike ja ihmismassa pilaantuu siitä, että mukana on muutamia ihmisiä, jotka luulevat, että kaikenmaailman yksikätisten-suomenruotsalaisten-homoseksuaali-romani-feministien oikeuksien kuuluu mennä tavallisen suomalaisen miehen oikeuksien edelle. Olen itse ollut jonkun verran mukana punavihreässä liikkeessä aiemmin, mutta en enää. Se on loppu nyt. Niin kauan kuin kaikenlainen feministien höpöhöpö ja romanit ja suomenruotsalaiset menevät punavihreässä liikkeessä tärkeiden asioiden edelle, niin niin kauan koko vasemmisto tulee olemaan pulassa Suomessa. Vasemmisto ja vihreät saavat kannatuksensa takaisin heti, kun ne alkavat kunnioittaa tavallista suomalaista heteromiestä ja hänen asioitaan eikä pelkästään muiden asioita.

Atlas Saarikoski
Punakynä

Hah hah suomalainen heteromies! :D

Kommentoi

Ladataan...