Tekeekö pitsi machosta tytön vai homon?

Pujahdan venäläisten naisten vaatekauppaan Tartussa. Vaatetangoissa roikkuu pitsiä, röyhelöitä, rusetteja, auringonnousun oranssia ja välimeren sinistä. Riisun harmaan teepaidan ja farkkusortsit pois ja ostan kassillisen vaatteita tilalle.

Ostohulluuden jälkeen naurattaa: tekeekö tämä minusta nyt homon vai tytön?

Syytän kaikesta Jennifer Foxia. Katsoin ensimmäistä kertaa nyt televisiossa pyörineen televisiosarjan. Dokumenttisarja Vapaan naisen tunnustuksia käsittelee nelikymppisen Foxin omaa elämää. Sarjassa hän antaa kameran myös muille naisille, jotka kertovat elämästään. He puhuvat lasten tekemisestä, keskenmenoista, sairauksista, pettävistä miehistä ja rakkaudesta.

Foxin haastattelemien naisten valinnoissa – ja mahdollisuuksissa, joiden puitteissa valintoja tehdään – on yllättävän paljon samaa kaikkialla maailmassa, missä kamera kiertää.

Tässä yhtäläisyydet: kunniallisuus määrittelee rajat sille, mitä naiset saavat haluta ja tehdä, naisten seksuaalisuus on viime kädessä aina miesten hallinnassa, ja transgressiosta rangaistaan kaikkialla.

Tietysti sarja ärsyttää. Keskiluokkainen valkoinen juutalaisnainen, jolla on ilmeisen hulppea matkabudjetti, matkustelee ympäri maailman ja harjoittaa kielellistä määrittelyvaltaa.

Jokaisen jakson alussa Fox selittää, kuinka kysymys on modernin naisen elämästä. Kuka hän on määrittelemään, että kaikissa dokumentin elämäntarinoissa on kyse juuri tästä?

Yhtä kaikki, kaikki tuntemani älykkäät nuoret naiset ovat olleet hyvin vaikuttuneita Foxin esiin nostamista kysymyksistä. Myös minä.

Olen alkanut pohtia, mistä tämä jumalaton lojaalius miehiä kohtaan kumpuaa. Miksi kaikki sukuni naiset viime kädessä ovat aina tehneet niin kuin miehet sanovat? Ja vielä rakkauden nimissä?

Entä omat valintani? Olenko oppinut mitään, mikä ei viime kädessä kietoituisi miesten tai maskuliinisuuden ympärille? Onko edes olemassa ajatuksia, joilla ei ole mitää kytköstä sukupuolten väliseen kulttuuriseen sotaan?

Tietysti opit ovat nyt toiset. Olen Foxia arviolta 15 vuotta nuorempi ja oppini maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä ovat tulleet pääosin aktivisti- ja queeryhteisöistä.

Yhtäläisyyksiä kuitenkin on. Mistä syntyy homojen lesboviha? Miksi transmiehet vahvistavat maskuliinisuuttaan pilkkaamalla naisia? Miksi aktivistipiireissä maskuliinisuus on hyve, ja feminiinisyys on heikkouden mittari?

En puhu naisten ja miesten välisistä eroista tai naisten pakosta olla miesten kanssa, miehet kun eivät ole näytelleet kovinkaan tärkeää osaa elämästäni. Mutta tämä kulttuurin ja yhteiskunnan läpäisevä valtasuhde heijastuu eri muodoissaan myös niissä piireissä, joissa liikun.

Anarkistipiireissä – niin toivottomia kuin ne välillä ovatkin – uskotaan, että valtasuhteiden purkaminen on alituinen liike. Sitä ei voi hoitaa kerralla kuntoon vaan se on jatkuva prosessi.

Tietoisuus avautuu yleensä konfliktien kautta ja johtaa parhaassa tapauksessa ymmärtämiseen, liittolaisuuksiin ja uudenlaiseen toimintaan.

Jotain on nyt liikahtanut. Yhtäkkiä – kiitos Foxin – mieleni tekee valita puolia. Juuri nyt se ei ole machojen puoli. Rusetit ja pitsit, täältä tullaan.

Ps. Olen myös aloittanut uuden inspiraatiokuva-arkiston. Miltä näyttää ihana, kimmeltävä ja pelottavan kaunis feminiinisyys?  Tässä ensimmäisen näytteen antaa Helsingissä viikko sitten keikkaillut Regina Spektor.