Tyttö, älä ole tyttö!

Ladataan...
Punakynä

Muutama kuukausi sitten käytiin kova kalabaliikki siitä, kun eräs kustantamo alkoi julkaista tytöille uutta lehteä.

Ennen kuin lehti oli lähelläkään painokoneita, jotkut vanhemmat vetivät kierroksensa niin nopeasti vitosvaihteelle, että kustantaja sai lakkauttamista vaativia adresseja ja boikottiuhkauksia. Yksikään kuumakalle nimenkirjoittaja ei ollut siis nähnyt vilaustakaan vihaamastaan tuotteesta.

Oli lähellä mennä pinaattiletut e-koodien mukana.

Kun lehti, Top Model, lopulta ilmestyi ensimmäisen kerran, naisasialiitto Unionin Tulva-lehti arvioi sitä näin: Tyttöjen puuhalehtenä markkinoitu vihkonen saattaa aiheuttaa kaavamaisuudessaan silmienpyörittelyä, mutta se ei yllätä. Lehdessä käydään läpi fiktiivisten mallityttöjen glamourelämää, askarrellaan pastellinvärisiä rannekoruja ja neuvotaan tyttöjä ihmissuhdekiemuroissa. (Pelkoa ja inhoa lehtihyllyllä, Tulva 3/2011)

Eräänlaista 2000-luvun prinsessa- tai paperinukkekamaa siis. Ihan hirveää! Yhteiskunnan rappio!

***

Meillä on naispresidentti, naisasiakkaille ystävällisiä autonmyyjiä eikä kukaan paheksu, jos katsot Huippista, mutta tytöt eivät saa edelleenkään vuonna 2011 olla tyttöjä.

Poikatyttöjä he saavat kyllä olla, harrastaa mikroautoilua,  keräillä valomiekkoja ja tehdä mitä tahansa, mikä ei ole tytöille tyypillistä ja mikä on raisua. 

Mutta jos tyttö haluaa pukeutua vaaleanpunaiseen tylliin ja maalata meikkipäätä, kyseessä on virhe, joka pitää korjata.

Tytöt nimittäin ovat pöhköjä,  alttiita mollamaijoja, joihin voi sulloa pahoja vaikutteita kuin pumpulia pehmoeläimen sisään. 

He eivät pysty itse valitsemaan oikeita leluja tai leikkejä, minkä takia huolestuneiden vanhempien täytyy tarkkailla ja ohjailla tyttöjä leikkimään – pikkuautoilla.

Pojat ovat aktiivisia ja valitsevat itse, omasta vapaasta tahdostaan Transformerseja ja Star Trekejä, eikä kukaan ole huolissaan siitä, että nyt niiden identiteetti vääristyy ja ne luulevat olevansa supervoimia omaavia robottieläimiä.

Jos poika haluaa leikkiä nukella, se on suloista, ihanaa ja kehittävää. 

Tytöt eivät saa leikkiä nukeilla, koska silloin heistä tulee isoina a) kotirouvia (vauvanuket), b) anorektisia ääliöitä, joilla on epäsuhta vartalo (Barbiet) tai c) iso- mutta tyhjäpäisiä muotihörhöjä (Bratzit).

***

Feminismin ehkä tunnetuin määritelmä nykyään on, että se ajaa ihmisten yleistä tasa-arvoa, siis sitä, että jokainen saa olla sellainen kuin on, sukupuolesta tai vaatteiden väristä riippumatta. 

Kaikki muut saavatkin nykyisin käyttää  pinkkiä paitsi tytöt, jotka on kasvatuksen nimissä puettava ruskeaan plyysiin.

Hyvin usein juuri feminismin nimissä tyttöjä tökitään kaikkein pahiten. 

Jos olisin liioitteluun ja ylireagointiin taipuva pinaattilettuvanhempi, voisin alkaa  laatia adresseja siitä, että valtiovallan olisi otettava tyttöys erityissuojeluun.

Tai siis lähinnä tytöt olisi jätettävä rauhaan. 

Antakaa niiden lukea ja pukea mitä haluavat.

Share
Ladataan...

Kommentit

Inahdus

;) ääriesimerkki tästä on mulle täysin käsittämätön sukupuolineutraali kasvatus, johon on ruotsissa oikein kehitetty oma dagiskin (jossa käytetään mm. sanaa hen, eikä hon tai han, lehtijutun mukaan ainakin). Itse olen miettinyt niin, että jos tyttö saa lapsena halutessaan leikkiä prinsessaa niin paljon kuin haluaa, niin siitä ei isona tule barbia. Ellei väkisin halua barbiksi. Ei meillä lapsena niin hirveästi mesottu sukupuolista ylipäänsä - kysyin isältä kerran, harmittiko sitä, ettei sillä ole poikia. Mietti pitkään ja totesi, että ei, koska tytöt ovat isälle niin kiinnostavia. Se on ainoa sukupuolidebatti minkä muistan. Eikös lapset ole kuitenkin enemmän lapsia ja persoonia kuin sukupuolensa manifesteja..?

Inalle (Ei varmistettu)

"Eikös lapset ole kuitenkin enemmän lapsia ja persoonia kuin sukupuolensa manifesteja..?"

Lapsia ja persooniapa hyvinkin. Ja juuri siksi sukupuolineutraali dagis on hieno idea. Siellä lapselle sanotaan ovella "Kiva nähdä sinua" eikä "Onpas sinulla hieno takki/potkulauta/hiuspinni."

Tarkennus (Ei varmistettu)

No jaa. Kovin laajasti tätä tyttöjen vaaleanpunaisuutta ei kyllä kritisoida. Katsotaanpa historiaa. Mitä kiltin, söpön, ulkonäköön ja poikiin keskittyvän tytön roolilla on varmistettu? Se, ettei aktiivisuuteen ja itsenäisyyteen kannustettujen poikien, myöh. miesten, valta-asema horju. Ympäristö antaa signaaleja siitä, mikä on toivottavaa, haluttavaa ja sopivaa. On siis lyhytkatseista sanoa, että mutku tytöt nyt vain haluaa olla söpöjä primadonnia, jos lelukuvastoissa on tytöille omat pinkit sivut ja ope kehuu tyttöä, jolla on nätit rusetit ja joka katsoo pihalla poikien perään. Tytöt on ihmisiä ja sellaisina heitä tulee kohdella. Siksi heillä tulee tietty olla oikeus olla prinsessoja tai poikatyttöjä tai mitä vaan. Kunhan ei unohda tätä yhteyttä.

Hassu esimerkki (Ei varmistettu)

Eikö takkia/potkulautaa/hiuspinniä sitten saisi kehua? Ei se vahvista mitään nyrjähtänyttä ihmiskuvaa. Kyseessä on kehu. "Kiva nähdä sinua" on silti myöskin kiva.

Inahdus

ymmärrän molempien puolien näkökulman, mutta en vain ymmärrä sitä, miksi sukupuoleen tarvitsee nykyään kiinnittää niin hirveästi huomiota esim. sukupuolineutraalia kasvatusta korostamalla..? mun ymmärtämättömyys voi kuitenkin johtua vain omista erittäin tasa-arvoisista taustoista, jossa isä teki yhtä lailla kotityöt eikä asioita jaoteltu sukupuolen mukaan - mulla oli perittynä sekä tyttöjen että poikien vaatteita, barbeja ja autoja ihan käytännön syistä ilman poliittisia perusteluja. oon siis näissä asioissa vähän sokea, mutta ehkä mieli muuttuu omien lasten myötä ja tajuan kaiken kamalan asenteellisuuden. ;) mun lähipiirissä sitä vain on sattunut olemaan vähän, kummityttö just toi viimeksi kylään lempilelunsa eli autot. se tykkää niistä. so? mutta kukin kasvattakoon tyylillään ja parhaan uskonsa mukaan, ei siinä mitään.

Saa kehua pinniä (Ei varmistettu)

Olen Inan kanssa samaa mieltä. Käsittämätöntä, että lapsia kasvatetaan sukupuolineutraaleiksi, kun he ovat jokatapauksessa yleensä syntyneet tytöiksi tai pojiksi. Lapselle on ensiarvoisen tärkeää tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Lasten on kuitenkin hyvä tiedostaa oma sukupuolensa, sillä maailma on täynnä miehiä ja naisia. Lapsi vertaa itseään automaattisesti toisiin lapsiin, sisaruksiin ja vanhempiinsa. Sukupuolineutraalikasvatus voi vahingoittaa lapsen identiteettiä ja viedä häneltä pois tärkeitä kehitysaskelia, kuten oidipaalinen vaihe.

Uskon ja toivon, että nykyään jokainen vanhempi antaa lapsen itsensä valita häntä eniten kiinnostavat lelut ja leikit sukupuoleen katsomatta. Silti tytön on tiedettävä olevansa tyttö ja pojan poika. Ei lasten päitä tarvitse sekoittaa pienestä pitäen ja antaa heille valtaa päättää, mitä he haluavat olla. He ovat mitä ovat. Mikäli heille syntyy ajatus, että ovat syntyneet "väärään" sukupuoleen, he ehtivät tehdä valintoja myöhemmin. Ensisijaisen tärkeää on, että lapsen kuuluu antaa olla lapsi. Pieni prinsessa tai supermies.

Tutkimusten mukaan tyttären prinsessaleikit ja erityisesti isän positiivinen suhtautuminen pienen prinsessaleikkeihin vaikuttaa tytön kumppanin valintaan ja itsensä hyväksymiseen aikuisena.

Vierailija (Ei varmistettu)

Öh, miten paljon toi lehti tätä ns. vapaata valintaa tai lapsuutta tukee? Tsekatkaa lehden kohderyhmä. Jos kuusivuotiaan pitää ajatella rintojaan ollaan suossa. Vaikka Virpi Salmi kuinka väittäisi muuta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Silloin kun lehti oli vasta tulossa, netissä oli tietoa että siinä käsiteltäisiin laihduttamista, selluliittia ja meikkejä ja että kohderyhmä on alkaen kuusivuotiaat. Lehden vastustaminen liittyi siis käsittääkseni lähinnä näihin asioihin, ei paperinukkeihin ja prinsessoihin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on taas täysin erilaisia kokemuksia kahden pikkutytön äitinä. Vaikkei meillä kasvakaan mitään pikkuprinsessoja niin silti on vaikea uskoa, että lahjaksi toivotaan paloautoa. "Paloautoko? Haluaisitteko mielummin vauvan?" Aargh!
Puhumattakaan siitä miten järkyttävää on jos poika leikkii nukeilla. Tai päällä on vaikka punainen paita. "Apua ttuleeko siitä nyt homo kun mä annoin sen leikkiä hiuspinnin kanssa?" Joo kyllä tulee, se onkin juuri se asia mihin voit itse vaikuttaa...
Weird world!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minun kokemus on se, että tytöt saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Poikatyttö tai prinsessa se on ok, mutta auta armias jos poika on "tyttöpoika" (tuttuni poika olisi halunnut Prinsessa-lehden, ei saanut koska sehän on tyttöjen...).

Tuntuu, että sukupuolineutralius käsitetään ihan väärin tai sitten minä vaan käsitän sen väärin. Minulle se ei ole sukupuolen kieltämistä vaan sitä, että hyväksytään lapsi sellaisena kuin hän on. Tyttömäistä poikaa ei yritetä väkisin muuttaa reippaamaksi riekkujaksi ja poikamaista tyttöä puskea prinsessaleikkeihin.

Silloin kun vanhemmat päättävät sukupuolineutraalin kasvatuksen nimissä, että tyttö ei saa käyttää pinkkiä tai leikkiä nukeilla ollaan menty metsään ja pahasti.

Rönsy

Liioittelu on yleensä aina pahasta, oli se sitten sukupuolen täydellistä unohtamista tai sen ja siihen liittyvien roolien ylikorostamista. Mutta mä en oo kyllä ihan varma, että täydellinen unohtaminen, ns. ruskeaan plyysiin pukeminen, olisi jotenkin laajempi ongelma kuin se, että yhä nuoremmille pikkutytöille vihjataan painontarkkailusta, seksikkyydestä, kiinteytyksestä, pepusta ja tisseistä. Ja en vaan ihan pysty uskomaan, että se olisi ihan sama, vaaraton asia kuin prinsessa-hörhelöhommat, meikkipäät tai pinkit talvilenkkarit. Tosin se Top Model -lehti ei tainnut olla niin mullistava kuin etukäteen annettiin tai haluttiin ymmärtää.

Ja pidetäänkö poikien nukkeleikkejä Suomessa kovin laajoissa piireissä suloisena ja kehittävänä? Epäilen, ikävä kyllä.

Inahdus

mä taidan nyt vaan elää ihan umpiossa, kun tuttujen pojalla on nukkeja(kin) ja sen äiti naureskeli, että sillä on kova hoivavietti, tykkää nukeista... ;) uskon ongelman olemassaoloon silti. lehdestä en osaa tosin sanoa mitään, kun en ole sitä nähnyt - kuulostaa vastenmieliseltä ja pikkutyttöjen pitäisi saada olla pieniä ilman ulkonäkökeskustelua. yhtä lailla vastustan pikkutyttöjen nykymuotia; vaikea löytää enää lastenvaatteita, kun 6-vuotiaan pitäisi pukeutua aikuisten tyylillä. se on ehkä kuitenkin vähän eri teema ja liittyy vähän siihen, miksei tässä yhteiskunnassa lapset saa enää olla lapsia? sukupuolineutraalius on varmaan tämän vastareaktio ja sellaisena hyvä ilmiö kyllä.

Tarkennus (Ei varmistettu)

Hassu esimerkki - ymmärsit varmaankin tahallisesti väärin. Kyse oli tietenkin siitä, että vain sitä potkulautaa tupataan kehua vain pojalla ja pinniä tytöllä. Jos pojalla olisi pinni, tulisiko kehua? Tuskin. Tätä kutsutaan sukupuolikasvatukseksi. Yhdellä lapsella hyväksytty varuste on toisella paheksuttu, jopa tabu (esim. hame pojan päällä). Siispä kyse ei ole vain "kehusta".

Saa kehua pinniä kirjoitti:
"Sukupuolineutraali kasvatus voi vahingoittaa lapsen identiteettiä ja viedä häneltä pois tärkeitä kehitysaskelia."

Ööh, voisitko antaa jotain konkreettista näyttöä mutu-päätelmiesi tueksi? Mitä pahaa seuraa, jos poika leikkii nukeilla tai tyttö autoilla, jos joku ei koe edustavansa sen enempää nais- kuin miessukupuolta tai ehkä vähän molempia? Mikä siinä on niin pelottavaa, mikä kehityksessä vaarantuu? Tärkeintä on, että lapset oppivat uskomaan itseensä, rakastamaan ja kunnioittamaan muita sekä olemaan rehellisiä ja empaattisia. Sukupuolella ja seksuaalisuudella ei pitäisi olla sen suurempaa merkitystä, jos ihminen on aito ja oikeudenmukainen.

Maailma muuttuu - kauhistuttaako se sinua?

Vierailija (Ei varmistettu)

"Tuntuu, että sukupuolineutralius käsitetään ihan väärin tai sitten minä vaan käsitän sen väärin. Minulle se ei ole sukupuolen kieltämistä vaan sitä, että hyväksytään lapsi sellaisena kuin hän on."

No näin juuri. Välillä tämä keskustelu (muuallakin kuin tällä palstalla) menee asian vierestä. Minullekin se on lähinnä sitä, ettei lasta alisteta vain tietyn normin mukaiseksi vaan että lapsella on oikeus olla mitä itse haluaa. Ei se tuhoa lapsen sukupuoli-identiteettiä, jos poika leikkii nukella tai tyttö autolla, mutta se voi tehdä hallaa, jos pakotetaan leikkimään vain yhdellä tai toisella.

Alla esimerkki hyvin ristiriitaisesta kommentista aiemmasta viestistä: "Uskon ja toivon, että nykyään jokainen vanhempi antaa lapsen itsensä valita häntä eniten kiinnostavat lelut ja leikit sukupuoleen katsomatta. Silti tytön on tiedettävä olevansa tyttö ja pojan poika. Ei lasten päitä tarvitse sekoittaa pienestä pitäen ja antaa heille valtaa päättää, mitä he haluavat olla. He ovat mitä ovat. Mikäli heille syntyy ajatus, että ovat syntyneet "väärään" sukupuoleen, he ehtivät tehdä valintoja myöhemmin. Ensisijaisen tärkeää on, että lapsen kuuluu antaa olla lapsi. Pieni prinsessa tai supermies."

Eli "lapsi saa olla mitä haluaa sukupuoleen katsomatta, mutta silti pitää käyttäytyä sukupuolinormin mukaan eikä pidä sekoittaa lapsia liioilla valinnan mahdollisuuksilla, mutta lapset kuitenkin ovat mitä ovat ja jos myöhemmin huomaavat, etteivät olekaan, niin sitten ehtii leikkiä niillä toisillakin leluilla, mutta pääasia että lapsi on lapsi, kunhan tytöt on prinsessoja ja pojat supermiehiä."?

hömhöm (Ei varmistettu)

Emmehän me välttämättä TIEDÄ henkilön sukupuoli-identiteettiä vaan rakennamme usein lapselle oletuksen näytät tytöltä = olet tyttö. Siihenkin sukupuolineutraalikasvatus perustuu. Ihmisiä syntyy vääriin kehoihin, ihmisiä syntyy sukupuolettomiksi ja ihmisiä syntyy kolmella kromosomilla (todennäköisesti useammin kuin osaamme arvatakaan). Tämä on luonnollista. Biologinen sukupuoli ei aina kohtaa sosiaalista sukupuolta.

Itse olisin mielelläni halunnut saada yhteiskunnan (en omien vanhempien) puolesta sukupuolivapaampaa kasvatusta. Olen tyttö - so what? Sukupuolen ei pitäisi määrittää persoonaa ja hyväksyttäviä käytöspiirteitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Haha, synnyin vuonna -89 ja olen kyllä täysin poikatyttö ja pikemminkin nykyään sellaisia on enemmänkin hankalaa tuosta vain saada.
Tai siis, no kyse on enemmän kuitenkin muusta kuin siitä, mitä lehtihyllyille suoltaa, että siinä mielessä oli kyllä naurettavaa tuo jonkun tyhmän lehden lyttääminen, kun kuitenkin ihminen sukupuolesta riippumatta kasvaa koko ajan ja ottaa vaikutteita muualta maailmasta, kuin vain fiktiivisistä lehdistä.

Ei jaksa yllättyä enää. Ihminen on osoittanut typeryytensä liian monta kertaa.

Miesnäkökulma (Ei varmistettu)

Keskustelussa monesti oletetaan, että lapsista tulee juuri sellaisia kuin miten heidät on kasvatettu. Vaikka löytyy "poikatyttöjä" ja esim. sisustuksesta tai muista naiselliseksi mielletyistä asioista kiinnostuneita poikia, uskon että jotain perää näissä rooleissa on. Siskoni lapsia ei varmasti ole ajettu rooleihin, mutta niin vain pikkupojat ajelevat autoilla ja pikkutyttö leikkii nukeilla. Välillä toki toisinkin päin. Itse en ole kiinnostunut jääkiekosta ja moottoriurheilusta, mutta en ole kokonut suuria traumoja siitä, että minun oletetaan olevan. Sensijaan olisi ollut erittäin traumaattista kuulla lapsena että en ole supervoimia omaava robottieläin. Myöhemmin olen tullut sinuksi tämänkin asian kanssa.

Mitäs jos lähdettäisiin siitä, että lapset osaavat kasvaa tolkuiksi aikuisiksi jotka osaavat sitten tehdä omat valintansa?

No kun ei siinä kohussa edes kohuttu tyttömäisyydestä ja tyttöjen jutuista. Vaan siitä, että lehti tosiaan antoi jopa laihdutusvinkkejä. Ei pikkutytön tarvitse vielä miettiä tissiensä muotoa, aivan kun ei vielä sitäkään, kuka on sukupuoli-identiteetiltään. Kuka on sanonut, ettei sukupuoli-identiteetistään voi oivaltaa mitään enää, jos lapsuudessa on leikkinyt barbeilla, tai vastaavasti pojat autoilla? Kyllä autoilla leikkineistä pojista voi silti kasvaa homoseksuaaleja, jotka syövät estrogeenikuurin ja leikkauttavat peniksensä pois ja alkavat meikata. Ja siinä ei ole mitään väärää. Niin kuin ei barbeilla leikkimisessäkään. Mutta siinä on, jos pienille lapsille suunnataan lehti, jossa opetellaan jo meikkaamaan ja näyttämään täten miesten mieleen seksikkäiltä. Se on jo sairasta. Ja pakko vielä mainita, että valitettavasti suomalaiset eivät pääasiassa todellakaan suhtaudu ihan noin poikalapseen, joka leikkii nukeilla tai haluaa olla äiti... 

Tarkennus (Ei varmistettu)

Miesnäkökulma: usein rooleihin "ajaminen" on tiedostamatonta. Se on hellästi ylös nostettu tyttölapsi ja rempseästi ilmaan heitetty pikkupoika. Se on vaaleanpunaiseen ja siniseen osioon jaettu lelukuvasto. Se on naapurintädin paheksuva katse puussa kiipeilevälle tytölle. Se on sedän naurahdus pojalle, joka kertoo haluavansa harrastaa kutomista. Täytyy olla aika voimakastahtoinen lapsi, jotta pystyy vastustamaan odotuksia, joita häneen tietyn sukupuolen edustajana kohdistuu. On tietysti helpompaa ja hyväksyttävämpää olla tyttömäinen tyttö ja poikamainen poika, joten suurin osa valitsee näin.

Enkä nyt sano, että on kamala asia, jos poika tykkää potkupallosta ja tyttö nukeista. Täytyy vain muistaa, että sukupuoliroolit ovat yhä vahvasti elossa. Sen näkee jo siitä, miten eri tavoin seksuaalisesti aktiiviseen teinityttöön ja -poikaan suhtaudutaan. Tai miten erilaisia palkkoja parikymppisille naisille ja miehille maksetaan. Sen takia pitäisi aktiivisesti kannustaa lapsia tekemään juuri sitä, mikä heistä itsestään tuntuu hyvältä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lehteä boikotoitiin sen takia, koska siinä oli tarkoitus olla laihdutusvinkkejä esiteini-ikäisille, ja tätä asiaa ei jätetty mainitsematta mainoksissa. Ei suinkaan vaaleanpunaisen unelman takia. Itse pienen tytön äitinä kauhistuin ajatusta siitä, että tytärtäni neuvottaisiin laihduttamaan (eli siis hänestä alotettaisiin tekemään sitä painofriikkiä jo 10 vuoden ikäisenä).. Vaaleanpunaiset tylliunelmat, rannekorut, vauvat ja barbiet on meillä arkipäivää - ja niin saa olla jatkossakin :)

oimutsimutsi.blogspot.com (Ei varmistettu)

EIhän siinä kohussa ollut tuosta kysymys. Ainakin mä äitiysbloggarina kilahin ihan muusta. Sen voi kukin etsiä blogistani mistä.

Yksi suuri syy kuitenkin oli, että TopModel-nimen alla oli (ilmeisesti vahingossa?) samaisilla supermalleilla varustettu nettisaitti, mikä jakoi lehden kohderyhmälle selluliitinpoistovinkkejä laihdutusvinkkien ohella.

Niin, tämä maailma on vielä sellainen etei 6-12 vuotiaat saa olla sairaalloisesti selluliitistään murehtivia tyttöjä. Kamalaa.

Vela (Ei varmistettu)

Tarkennus, olen kanssasi täysin samaa mieltä.

"Enkä nyt sano, että on kamala asia, jos poika tykkää potkupallosta ja tyttö nukeista. Täytyy vain muistaa, että sukupuoliroolit ovat yhä vahvasti elossa. Sen näkee jo siitä, miten eri tavoin seksuaalisesti aktiiviseen teinityttöön ja -poikaan suhtaudutaan. Tai miten erilaisia palkkoja parikymppisille naisille ja miehille maksetaan. Sen takia pitäisi aktiivisesti kannustaa lapsia tekemään juuri sitä, mikä heistä itsestään tuntuu hyvältä."

Itse sain olla pienenä poikatyttö, mutta myöhemmin murrosiässä kohteluni muuttui varsin erilaiseksi kuin veljieni kohtelu. Tämä siis siitä huolimatta, etten edes ollut seksuaalisesti aktiivinen. Mutta tämän teoreettinen mahdollisuuskin antoi vanhemmilleni aiheen olla päästämättä minua viikonloppurientoihin kavereideni kanssa.

Yhtäkkiä yläasteikäisenä minulla olikin kotona ja yhteiskunnassa aivan eri säännöt kuin veljilläni. Esimerkiksi yläasteella yksi tyttöporukka nimitteli minua hulluksi, kun olin puolustanut itseäni nyrkein, kun eräs poika yritti puristella rintojani. Minulle jäi epäselväksi, mitä minun olisi siinä tilanteessa pitänyt näiden nimittelijöiden mielestä tehdä, juosta karkuun vai mitä. Mutta missään nimessä en olisi saanut heidän mielestään puolustautua fyysisesti. Poika, joka sai pataansa, olikin siinä tilanteessa myös tyttöjen mielestä puolustettava uhri, vaikka oli ensin itse törkeästi rikkonut ruumiillisen koskemattomuuteni. Oli lähellä, etten paiskonut niitä tyttöjäkin seinille.

Sopeutuminen eri sääntöihin oli silloin vaikeaa ja myöhemmin työelämässä vielä vaikeampaa. Työelämässä ei enää nyrkeillä puolustauduttukaan. Sen sijaan minulle kävi selväksi, että nainen ei saisi puolustaa itseään edes sanallisesti. Kaikista pahinta naisen käytöstä on, jos hän kehtaa suuttua, ja tuoda sen vielä julki. Opin kantapään kautta, että nainen ei saa suuttua, vaikka häntä kohdeltaisiin kuinka huonosti tahansa.

Onneksi lopulta uskalsin alkaa puolustaa oikeuttani olla oma itseni. Ja uskalsin suuttua, jos siihen oli aihetta. Voin sanoa, että vasta nyt kolmenkympin kynnyksellä olen kasvanut poikatytöstä omaksi itsekseni, epänaiselliseksi naiseksi. Joskus kuulen ivallisia kommentteja, kuinka yritän olla kuin mies. Se on todella surkuhupaisaa, koska murrosikäisestä asti yrittämällä yritin olla nainen, epäonnistuen siinä surkeasti. Minun oli henkisesti todella paha olla ympäristön -yhteiskunnan ja kodin - syöttämässä naisen roolissani.

Vihdoin lopetin pelleilyn eli muiden odotusten mukaan elämisen. Tiedostan, että minuun suhtaudutaan miehisenä naisena samaan tapaan kuin hameita pitäviin miehiin - olen ympäristölle jonkin asteen friikki. Mutta toisaalta nyt olen onnellisempi kuin koskaan.

Vaikka luonteessani on enemmän miehisinä pidettyjä ominaisuuksia, kuin naisellisina pidettyjä, miellän silti itseni vahvasti naiseksi. Kysymys onkin siitä, että toteutan naiseuttani eri tavalla kuin ympäristö pitää soveliaana. Nykyään tiedostan tämän ja olen sinut asian kanssa. Nykyään, kun kuulen ivallisia kommentteja punttisalilla käymisestäni ja lyhyestä tukastani, tiedän, että kommentoijilla itsellään on ongelmia, joita he yrittävät ivailullaan peittää.

Jos ihmisellä on tarve lytätä toisen ihmisen persoonallisuus sukupuoliroolimallien perusteella, niin mielestäni hänen pitäisi käydä läpi omaa henkilöhistoriaansa, että mistä tällainen tarve kumpuaa. Onko hän ehkä itse joutunut luopumaan jostain persoonallisesta ominaisuudestaan ympäristön painostuksen vuoksi? Koska se ei ole ollut hänen sukupuolelleen sopivaa käytöstä, odotusten mukaista muottiin ahtautumista?

Kuningatar (Ei varmistettu)

Mä halusin pienenä leikkiä Kuningatarta ja meikkasin ja puin äidin kultaisen juhlajakunkin vielä pisteeksi iin päälle. Pikkusiskoni ja VELJENI olivat kamarineitoja :)
Veli olisi saanut olla myös joku muu mutta halusi myös meikata ja pukeutua röyhelöihin.
Kävimme myös kalassa ja harrastin fudista. veljeni on miehekäs iso mies nykyään että silleen...

Kaa (Ei varmistettu)

On julmaa, että joku joutuu kärsimään erilaisuutensa takia. Jokaisen pitäisi saada olla sellainen, kuin oikeasti on. Oli sitten lapsi, teini, aikuinen tai vanhus. Yhteiskunnalla on ja tulee olemaan aina tietyt normit ja oletukset joiden mukaan se toimii. Normit ovat usein niin itsestään selvyyksiä, ettei niitä pysähdy miettimään. Niitä kyseenalaistamalla ja niistä keskustelemalla, niitä voidaan kuitenkin muuttaa.

Mitä sukupuolirooleihin tulee, on naisilla pitkä historia "heikompana" sukupuolena. Vaikka nykyään tämä käsitys on vanhentunut, se muhii yhteiskunnan alitajunnassa. Tytöt ja pojat ovat erilaisia, eikä siinä ole mitään väärää. Vääryys on siinä että tyttöjen ja poikien TÄYTYY olla erilaisia.

Sitäpaitsi nykyään enemmän sorretaan poikia. Tytöt saavat jo useammin leikkiä autoilla ja kiivetä puissa (Huom. mutu). Mutta kun poika haluaa pukeutua mekkoon ja leikkiä vauvalla niin koko suku saa slaagin. Kyseessä on mielikuva siitä, että nainen on huonompi. On okei olla poika ja hyvä olla mies, mutta nainen saa olla vain, jos on naiseksi syntynyt.

Kommentoi

Ladataan...