Ladataan...
Punakynä

Hallitus on ehdottanut rakenneuudistuspaketissaan kotihoidontuen jakamista isille ja äideille puoliksi. Monet feministit jakavat Kataisen viime vuonna esittämän vaatimuksen siitä, että naiset pitäisi saada kodeista töihin.

 

Ihmekö tuo, feminismin perusparadigma on kauan ollut vapauden lisääntyminen juuri palkkatyön kautta. Epätasa-arvoisiin työmarkkinoihin, joiden ydin on tehokkuuden ja tuottavuuden maksimointi palkkojen ja työpaikkojen kustannuksella, tämä ajatusmalli soveltuu nykyään huonosti.

 

 

Naiset töihin ja miehet kotiin -keskustelua ei voida käydä ilman että tarkastellaan samalla työmarkkinoita ja yhteiskuntaa kokonaisuudessaan.  Kotihoidontukiuudistustakaan ei voida nähdän erillisenä hallituksen rakenneuudistuksesta, jonka ydintä ovat kuntien säästöt, eli peruspalveluiden leikkaaminen ja ainakin 20 000 kunnallisen työpaikan lakkauttaminen.

 

Hallituksen rakenneuudistuksen taustalla on halu pakottaa naiset töihin ja lisätä työn tarjontaa, jolla voidaan puolestaan polkea työläisten palkkoja.

 

 

Työ ei ole naisasialiikkeen suurten ponnistelujenkaan jälkeen tuonut naisille tasa-arvoa, ainakaan rahassa mitattuna. Naisten palkat ovat edelleen keskimäärin 600 euroa pienemmät kuin miesten. Lisäksi työmarkkinoilla osa naisista työskentelee surkeissa työolosuhteissa pienillä palkoilla.

 

Palkkaerot eivät kuitekaan johdu pelkästään pienten lasten hoitamisesta. Taustalla on myös eriarvoiset työmarkkinat, joissa vallitsee rasismi ja sovinismi. Miesten yhteiskunnassa miehet ja miesten työt ovat arvokkaampia. Miehille tarjotaan parempia mahdollisuuksia, paikka muiden miesten verkostoissa, enemmän palkankorotuksia ja helpommin pääsy johtaviin tehtäviin. Miesvaltaisia aloja arvostetaan enemmän kuin naisvaltaisia ja tämä näkyy palkkakuiteissa. Käsitykset miesten ja naisten ammateista iskostetaan jo peruskoulussa, mikä näkyy nuorten valitessa opiskelupaikkoja.

 

 

Kotihoidon tuen jakaminen ei toimi edes heterounelmaperheessä

 

 

On paikallaan huomauttaa, että tämän kirjoituksen näkökulma on, kuten hallituksen rakenneuudistuksenkin, heteronormatiivinen ja perustuu kahden vanhemman muodostamaan ydinperhemalliin.



Jos käyttäisin tässä esimerkkinä yhtään niistä perheistä, joita itse pääasiassa tunnen, hallituksen ehdottama uudistus pitäisi haudata jo alkuunsa. Hallituksen perhemalli on vanhentunut ja konservatiivinen. Se  muodostuu täyspäivätöissä käyvästä ”isästä” ja ”äidistä”, joilla on yhtäläiset mahdollisuudet hoitaa yhteisessä kodissaan perheenlisäystä.



Oikea maailma ei vastaa lainsäätäjän kuvitelmaa. On epäselvää mitä uudistus tarkoittaa yksinhuoltajille, sateenkaariperheille, perheille, joissa lapsella on juridinen isä, mutta vain yksi huoltaja, perheille, joissa vanhemmat asuvat eri osoitteissa, perheille, joissa on enemmän kuin kaksi huoltajaa tai perheille, joissa huoltajat ja juridiset vanhemmat eivät ole sama asia. Eivätkä nämä perheet ole mitään marginaalia: pääkaupunkiseudulla kolmasosa perheistä on yksinhuoltajaperheitä.

 



Oletetaan silti esimerkiksi kuitenkin hallituksen ideaaliperhe. Isä ja äiti (jotka molemmat ovat huoltajia sekä juridisesti lapsen vanhempia) ja lapsi, jota pitää hoitaa. Isä työskentelee putkimiehenä ja ansaitsee 3000 euroa kuussa, äiti on lähihoitajana päiväkodissa, ansaitsee 1900 euroa kuussa ja perheen vuokra on 1200 euroa. Pakollisia kuluja perheellä on noin 1000 euroa kuussa.



Kotihoidontuki on 330 euroa ilman tulosidonnaista hoitolisää (jos haluat laskea sen kanssa, se on täysimääräisenä 187 euroa). Perhe asuu Tampereella, jossa kotihoidontukeen kuuluva Tampere-lisä leikattiin juuri pois. Äidin ollessa kotihoidontuella, perheelle jää kuussa 1130 euroa rahaa. Isän jäädessä kotihoidontuelle perheen tulot jäävät 30 euroon.



Ei ole vaikea arvata, kuka perheessä tällä hetkellä hoitaa lapset ja käyttäisikö perhe kotihoidontuen vuoden, joka on kaavailtu isälle.



Mikäli oletetaan vanhempien tuloeroksi ainoastaan tilastolliset 600 euroa (miehen palkka 3000 euroa, naisen 2400 euroa), perheellä jää rahaa naisen ollessa kotihoidontuella 1130 euroa, isän ollessa kotihoidontuella 530 euroa. Tasa-arvon seurauksena perheen varat vuokran ja kulujen jälkeen puoliintuvat.


 

Kotihoidontukea nostettava tuntuvasti

 



Systeemi on surkea. Olemme luoneet järjestelmän, jossa kahden vanhemman perheissä parempituloisempi vanhempi, eli useimmiten isä, ei voi olla hoitamassa lapsiaan. Tälle järjestemälle on nimi. Se on sovinistinen palkkatyöhön perustuva kapitalismi.

 

Vinoumaa ei voi korjata ainoastaan pakottamalla ydinperhemallien isät koteihin sillä seurauksella että perheen talous kaatuu.



Epätasa-arvoisen systeemin muuttaminen vaatii enemmän. Ensinnäkin,  330 euroa ei ole mikään kompensaatio lapsen hoitamisesta kotona. Tukimäärä pitäisi nostaa vähintään kolminkertaiseksi ja siitä pitäisi kertyä kunnon eläke-edut. Isän tai äidin on voitava jäädä kotiin ilman että perheen talous romahtaa tai että isä ja äiti molemmat kuuluvat ylempään keskiluokkaan.

 

 

Mikäli epätasa-arvoisia työmarkkinoita ja pienipalkkaisen riistotyön alistavaa luonnetta ei huomioida edes tasa-arvokeskustelussa, on turha moralisoida kuinka pienituloiset vanhemmat jäävät kotiin lastensa kanssa. Sen sijaan, että keksittäisiin pakotteita, joilla pienituloiset äidit pakotettaisiin työelämään (tai kortistoon), voitaisiin heidän taloudellista tilannettaan parantaa nostamalla tukea.

 

Kokonaisvaltaisempaa tasa-arvotyötä olisi sekä ankeiden työmarkkinoiden ja hallituksen leikkauspolitiikan rankka kritiikki että kotihoidontuen tuntuva nostaminen, tai vielä parempaa, tarpeeksi kova perustulo.

 

 

Kotihoidontuki ollut tapa kunnille säästää verrattuna päivähoitoon. Tämä säästö on kuitenkin revitty äitien tuloista. Kotihoidontuki voisi aivan hyvin vastata palkkaa. Yksi tapa laskea palkan suuruus olisi maksaa lasta kotona hoitavalle henkilölle samansuuruisen summa kuin mitä lapsen hoito maksaisi päivähoidossa. Silloin hoitajalla olisi työstatus ja työnantaja olisi kunta, kuten omaishoidontuessakin.



Kaikki lapset eivät ole valmiita aliresursoituun päivähoitoon yksi- tai kaksivuotiaina. Jotkut ovat, mutta eivät kaikki. Lasta pitäisi voida hoitaa kotona ilman taloudellista kastastrofia. Ja tämän pitäisi koskea sekä isiä, äitejä, yksinhuoltajaperheitä, että perheitä, missä vanhemmuuskuviot eivät noudattele satukirjojen malleja.

 

Hallituksen todellinen aikomus olisi syytä paljastaa myös isien hoitovastuuta perustellusti haikaileville feministeille. Se on pakottaa äidit töihin ja lisätä työn tarjontaa, mikä tarkoittaa nykyisen massatyöttömyyden aikana työn tekemistä paskemmilla työehdoilla ja huonommalla palkalla.

 

Kotihoidontuki-uudistus lisää painetta kunnalliseen päivähoidon suuntaan. Lisääntyneeseen hoidontarpeeseen tuskin kyetään julkisella puolella vastaamaan tulevien kuntaleikkausten jälkeen. Tällöin edessä on yksityisten päivähoitopaikojen lisääntyminen. Kaikki lapset Kataisen Angry-birds päiväkoteihin! Niihin kuuluu muuten yllätys yllätys - kantele.

Share

Ladataan...
Punakynä

             

Vanhempainetuudet, hammashuolto ja työttömyysturva. Näistä leikataan ensi keväänä miljardeja, arvelee rkp:n Carl Haglund eilisen Helsingin Sanomissa. ”Korostan, että leikkaaminen ei ole mukavaa”, hän sanoo.

 

Leikattava kuitenkin on. Peruspalveluista ei pian ole enää mitään jäljellä kun nykyhallitus pistelee menemään. Hallitus on päättänyt tähän mennessä viiden miljardin leikkauksista ja veronkiristyksistä.



Leikkaus-sana kierretään näppärästi esimerkiksi puhumalla karsimisesta tai jopa metsäharvennuksesta, kuten valtionvarainmisteri Jutta Urpilainen teki viime viikolla Ylen Aamu-tv:ssä pohtiessaan miten kuntien kurjistamispolitiikkaa voitaisiin tehokkaammin ajaa.



Me muut olemme lyhyessä ajassa oppineet hokemaan käsitteitä, kuten talouskuri, kestävyysvaje ja rakenneuudistus. Näillä meitä hallitaan, ja me otamme hallinnan vastaan, harmitellen, mutta otamme kuitenkin.



Minkäs tälle voimme, onhan kyseessä taloudellinen pakko, ajattelemme.

 



Ja tässä kohtaa, stop. Ei ole. Kyseessä on talouspoliittiinen valinta, joka ei ole välttämättömyys tai luonnonlaki vaan valinta. Valinta vain esitellään meille välttämättömyytenä. Tämän vaihtoehdottomuuden aloitti Margaret Thatcher ja Angela Merkel vie sen uuteen lakipisteeseensä.



Talouskriisiä hoidetaan koko Euroopassa talouskuripolitiikalla, johon kuuluu julkispalveluiden alasajo sekä sosiaaliturvan, palkkojen ja eläkkeiden leikkaaminen. Leikkauspolitiikka, palkkojen jäädyttäminen ja massiiviset irtisanomiset johtavat siihen, että ihmisillä ei yksinkertaisesti ole laittaa rahaa kiertoon. Tämä taas tarkoittaa, että talous ei kasva, vaan taantuu entisestään. Velkaantumista pyritään estämään uusilla leikkauksilla, mutta tämä ainoastaan syventää kierrettä.

 

Sosiaaliturvan leikkaaminen lamapolitiikkaan vastaamisena on järjetön keino. Tavalliset ihmiset ovat juuri heitä, jotka pyörittävät taloutta; käyvät töissä, kuluttavat ja ostavat palveluita.

 



Otetaan leikkausten vaikutuksista konkreettinen esimerkki. Tampere päätti viime viikolla lopettaa kotihoidontuen Tampere-lisän. Tuki on ollut 120 euroa yhdestä lapsesta ja 100 euroa kustakin muusta lapsesta. Esimerkiksi kahta alle 3-vuotiasta lasta kotona hoitanut vanhempi on saanut kotihoidontuen 330 euron lisäksi 220 euroa Tampere-lisää. Vuodenvaihteessa esimerkkivanhemman tulot putoavat lähes puolella.



Esimerkki on yksittäisen kunnan. Tätä herkkua on kuitenkin edessä muissakin kunnissa. Hallituksen tuoreen kuntia koskevan rakenneuudistuksen mukaan kuntien on säästettävä 2 miljardia. Tämä tulee merkitsemään arviolta 20 000 ihmisen irtisanomista ja leikkauksia peruspalveluihin.



Mitä leikkauspolitiikan taustalla sitten on? Kyseessä on uusi tulo- ja työnjako, jota tehdään vastuullisen kriisipolitiikan nimissä.

Köyhät yksinhuoltajaäidit pakotetaan duuniin ja työttömät pakkotöihin, samaan aikaan kun yritysten voitot taataan alentamalla veroja ja työntekijöiden palkkoja.



 

Share

Ladataan...
Punakynä

Jos luet tätä älypuhelimella, sinua alkaa pian hävettää. Ei kannata rimpuilla väistämätöntä nöyrtymistä vastaan. Paha mieli tavoittaa naivin länsimaalaisen pankkivarmasti.

Aina kun omistaa esineen, josta oli eilen ylpeä, sitä pitää alkaa hävetä tänään, koska oppii ymmärtämään, miksi maailma menee pilalle ylpeydenaiheen vuoksi.

Älypuhelimet valtasivat enemmistön kädet parissa vuodessa, mutta paljon suurempaa vauhtia kasvavat elektroniikkajätevuoret. Jätä rahdataan köyhiin kaupunkeihin, joissa purkajat ja ilma täyttyvät myrkyistä ja raskasmetalleista. Raaka-aineiden haaskaaminen on paljon meidän oman, katoavan Nokialandiamme syytä.

Uutta iPhonen päivitystä pitää siis päivitellä kädet puuskassa. Minua ei ainakaan kiinnosta kameran hidastusominaisuudet tai käyttiksen värivalinnat vaan se, kuinka monen vuoden lataukset luurin myrkkyakku kestää. Entä sopiiko älypalikka tällaiselle kömpelölle, joka hyvin todennäköisesti pudottaa laitteen Hämeentien asvalttipäällysteeseen.

***

Onneksi monet haluavat lopettaa älypuhelinostokierteen. Viime viikolla eräs ideanikkari yritti herätellä ihmisiä Phonebloks-ajatuksellaan, että puhelimien osia pitäisi pystyä vaihtamaan. Yksinkertaistetussa videossa ideoija Dave Hakkens selittää, miten ihannemaailmassa laitteita voisi päivittää ja korjata.

Phonebloks saa surulliseksi, koska idea on kuluttajan näkökulmasta liian hyvä, ja siksi suuret puhelinvalmistajat tuskin lähtevät sitä edistämään, koska se romuttaisi heidän nykyisen ansaintamallinsa.

***

Valitukseni saattaa kuulostaa jeesustelulta, mutta on oikeasti teknologianarkkarin hätähuuto. Aina aluksi uusi puhelin tuntuu mullistavan minunkin maailmani, mutta vähintään vuoden päästä se muuttuu nalkuttavaksi elämänkumppaniksi. Lopulta sen surkea luonne kasvaa muuriksi minun ja onnellisuuden välille. Alan aina himoita uutta onnea.

Elektroninen historia alkaa kasautua kotiini. Olen etsiskellyt suurempaa laatikostoa olohuoneeseen, että saisin tilaa vanhojen kännyköideni latureille ja johdoille.  Minulla on monia hyviä johtoja!

***

En ole tippaakaan sitä mieltä, että älypuhelimen kautta saatavat elämykset eivät olisi yhtä arvokkaita tai aitoja kuin ilman sitä koetut asiat (On toki häiritsevää, että olen viimeisen kahden viikon aikana koskenut oikealla kädelläni enemmän uutta Samsungiani kuin vasenta kättäni.).

Olisi vain hienoa saada taistelukumppani, työpari, ripittäytymislaite, jonka kanssa voisi jakaa kokonaan tämän hienon vuosikymmenen lopun.

Milloin tulee luomupuhelin? Kestopuhelin? Reilun kaupan puhelin? Klassinen puhelin?

Perintöpuhelin?

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages