Ladataan...
Punakynä

Joltakin kuurosokealta kaivostyöläiseltä on saattanut jäädä huomaamatta, että hallitus suunnittelee muutoksia lasten kotihoidontukeen.

Kaavailut ovat ihan vaiheessa, mutta alustavana ajatuksena on jotakin sellaista, että lapselle kolmevuotiaaksi maksettava tuki jaettaisiin puoliksi isän ja äidin kesken. (Nykyään tukea voi maksaa vaikka mummolle, kunhan lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.)

Se tarkoittaa, että jos isä ei pidä omaa jyvitysosuuttaan, äidin on palattava töihin ja lapsen mentävä päivähoitoon silloin, kun ipana on vajaa kaksivuotias.

***

Nykyään on vallalla käsitys, että perhe on eräänlainen yhteiskunnan perusyksikkö. Monissa perheissä pidetään sen vuoksi selvänä, että perheen on oltava kiitolliselta yhteiskunnalta saamapuolella.

Samaan aikaan ajatellaan, että yhteiskunta itsessään on paha ja huono, ja kotona ollaan sieltä suojassa. Tavallisesta työnteosta on yhtäkkiä tehty jotakin ihanteellisesta perhe-elämästä irrallaan olevaa, kovien arvojen toimintaa. Maailman huippuluokkaa oleva, ainutlaatuinen päivähoito- ja varhaiskasvatusjärjestelemä on ihmisliukuhihna, jolta valveutuneiden äitien pitää suojella lapsiaan mahdollisimman pitkään.

***

Kotihoidontukea hellivät puhuvat useimmiten kovaan ääneen "perheiden valinnanvapaudesta", vaikka Tuomas Enbuskekin tietää, että kotihoidontuessa ei ole lainkaan kyse vapaudesta vaan nimenomaan yhteiskunnan ylläpitämästä kehityksen jarrusta.

Sen avulla Suomesta on parin vuosikymmenen aikana luotu vaivihkaa kotirouvayhteiskuntaa. Käytännössä kaikki perheet "valitsevat" samalla tavalla, siis että pienipalkkaisempi (kas, yhä vain!) ja "luontevampi" kotiinjäävä on nainen.

Syy on selvä: tämä yhteiskunnan tarjoama "valinnanvapaus" tukee vain ja ainoastaan tällaista mallia. Se suorastaan kädestä pitäen ohjaa siihen.

Tutkimukset osoittavat, että malli on naisille surkea. Eikä järjen mukaan yhteiskunta voi mitenkään ohjata rahaa tällaiseen kehitykseen. Kyllähän kotona voi hoitaa lapsiaan vaikka 35-vuotiaksi, mutta omalla kustannuksella, please.

***

Kotihoidontuen muutoksen pointti ei ole pakottaa isiä kotiin. Sen tarkoitus on ohjata naisia töihin. Vaikka tällä hetkellä kiistellään lähes kaikesta muusta, on yksi asia, josta talouden asiantuntijat ovat yhtä mieltä: työntekoa tarvitaan lisää.

Se on myös työkykyisten aikuisten velvollisuus hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan.

Eikä kansantaloudessa säästetä kuin hyvin simppelisti ja lyhyen aikavälin verran sillä, että kunnallista päivähoitoa järjestetään vähemmän. Jokaisen tekemä työ tuo yhteiskuntaan paljon enemmän arvoa kuin vain siitä maksettavan veron verran.

Sitä paitsi se kaamea päivähoito myös siitä kehittyy, kun kysyntää on enemmän.

 

Melko kuvaavaa, että moni luulee tuen nimen olevan "kodinhoidontuki". Ihana perhe muuten. Tosin kuvankäsittelijä on unohtanut muuttaa ruskeasilmäisten lasten silmät photoshopinsinisiksi.

 


 

 

Share

Ladataan...
Punakynä

Kaappi.

 

Me olemme saaneet ihan oman huonekalun rakennettua. Se on Venäjän kaappi, johon tungetaan piiloon, kun emme halua hermostuttaa olemuksellamme itäisiä rahanaapureitamme.

Meillä on nyt kaksi mahdollisuutta: olla kaapissa tai tulla kaapista.

Homostelu tulee kalliiksi, pelätään. Kauhistellaan, ettei tasavertaisen seksuaalisuuden puolesta voi taistella Venäjää vastaan, koska se vaarantaa tuhansien suomalaisyritysten elinkeinon. Samanlainen kierrelty totuus on, että sallimme eläinten kidutuksen, koska meillä ei ole varaa luopua turkistarhauksesta. 

Suomi on taantumassa turvalliseen konservatiivisuuteen, kun taas esimerkiksi talousveturi Saksassa on nyt kolme sukupuolta. Tuskin venäläiset silti ajattelevat, että Mersut ovat jatkossa hermafrodiittiuden pilaamia.

On todella säälittävää piilotella omaa luonnettaan rahan takia.

***

Että jos vaan avattaisiin perimmäisen kaapin ovi apposen ammolleen.

Jääkiekko on pyhin umpiheterouden linnake. Hokipiiriessä idioottimainen homottelu on tavanomaista, joten seksuaalisuuttaan piilottelevat kiekkoilijat odottavat sitä ensimmäistä tunnettua ulostulijaa. Tulevissa talviolympialaisissa olisi hyvä aika rikkoa jää.

Voisiko joltain kiekkoleijonalta löytyä ruotsalaisten uskaliaisuutta?

Pohjimmiltaan urheilijat ovat lihanpalasia, jotka kääritään lippuumme. Koska he tekevät tarkkaan määrättyjä lihassuoritteita meidän valtiomme nimissä, on tärkeää, millaisia ruumiita siniristikankaisiin puetaan.

Voisimme määritellä olympialihaskimppujemme virallisen luonteen. Eikö niin että meidän urheilijamme ovat seksuaalisina olentoina monimuotoisia. Että vaikka heidät jaetaan miehiin ja naisiin, ei heidän ole pakko olla kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta. Eikö niin?

Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummolalle tekee jo pahaa puhua lätkälippujen korkeista hinnoista, mutta nyt hän voisi parantaa tuppisuun mainettaan. Kummola, tee julistus seksuaalisesta tasa-arvosta jäällä.

***

Kaapinraotusta voivat tehdä Kummolaakin pienemmät ihmiset. Haastattelin taannoin Venäjää tuntevaa konkaritoimittaja Jyrki Saarikoskea, joka on raportoinut Ylellä Pietarin homokulttuurista. 

Sateenkaari-ihmisten kohtaamat vääryydet ovat oksettavia, joten kysyin hämmentyneenä, pitääkö Venäjää boikotoida. Saarikoski sanoi ettei missään nimessä. Paikalliset vähemmistöt jäävät yhä syvemmälle kaappeihinsa, jos he eivät saa ulkomaisilta hyväksyntää ja tukea.

Suomalaiset turistit voivat parhaimmillaan tuoda tuoreita tuulahduksia – ei sitä suomiturrejen perinteistä vanhan viinan katkua – pelkällä läsnäolollaan.

Jos on liikaa boikottienergiaa käytettävissä, kannattaa se ohjata tulevien Sotšin olympialaisten sponsoreihin. Suuryritykset ovat aina olleet herkkiä olympiapuhtauden tahraamisesta, joten painostus on kisojen alla tehokkainta. Avataan tämä kaappi auki rahan voimalla. 

 

Lue Tero Kartastenpään edelliset Punakynät:

Synnytys ei saa olla naisten armeija

Kävelijä, älä ole vauva

Äijä pelkää miesten töitä

Opi keskustelemaan runkusta

Metsäjuntti oppii nykytaiteen salat

Share
Ladataan...

Pages