Ladataan...
Punakynä

 

 

Hajotkaa aamuihinne.

Ehdotukseni naisten siviilipalveluksesta keräsi hitusen kannatusta. Ehdotin, että sivariin perustettaisiin äitijaosto naisille, jotka haluaisivat suorittaa asevelvollisuutensa synnyttämällä.

Heittoni on pohjimmiltaan hyvin surullinen, koska yhteiskunnassamme lisääntyminen ja sotiminen asetetaan edelleen samanlaisiksi suoritteiksi. Näin määrää Suomen laki.

Moni nainen on tyytyväinen, että heillä on oma armeijansa. Innokkaimmat synnyttäneet naiset ovat täysin samalla tavalla rasittavia kuin intistä vapautuneet. 

***

Naisten inttikaverit

Joukko saman ikäluokan naisia ystävystyy hetkeksi vain poikkeavan tilanteen pakosta. He jakavat kärsimyksen, laskevat Tänään Jäljellä -aamujaan ja jauhavat ainoasta yhdistävästä teemasta.

Naisten perinne

Kohtu on nationalistinen elin. Jo äidinäidinäiti sai lapsen, että voisimme runsaana elää vapaassa, hienossa Suomenmaassa, kodissa. Kiitos kaikuu korkeana emoveteraaneille.

Lapsipassi

Syntymätodistus on sotilaspassin vastine, joka kertoo, että synnyttäjä on suorittanut kansalaisvelvoitteensa ja voi siirtyä ottajapuolelle uuninpankolle.

Naisten totaalikieltäytyjät

Osa naisista ei suostu saamaan lapsia. He ovat epäilyttäviä arvoiltaan tai fyysisesti ja henkisesti kykenemättömiä tekemään sitä, mihin heidät on luotu. Onneksi näitä hylkiöitä on vähän.

Naiset reservissä

Ruumiilliset äitimuistelot ovat niin ronskeja, että niitä ymmärtävät vain synnyttäneet. Äitikerhot kokoontuvat salaa ja tekevät saunasopimuksia.

***

Naiset eivät ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nousseet kannattamaan tasavertaisen yhteiskuntapalvelun aloittamista, mikä on ymmärrettävää, koska kuka haluaisi antaa vuoden elämästään puoli-ilmaiselle työlle. Tähän mennessä tasa-arvon lisääminen on nostanut naisten asemaa, mutta nyt vaginallisten pitää purra luotia ja ottaa vähän takkiin.

Pakollinen palvelus vapauttaisi naisia osittain äitiyden velvollisuudesta. Samalla miesten rooli hoivaisänä voi vahvistua, kun miehet eivät pääse leijumaan inttikärsimyksillään.

Olennaisinta olisi pohtia, että mikä on velvoitteemme yhteiskuntaa kohtaan. Yhden asevelvollisuuden suorittaminen antaa ihmisille liian helpolla oikeuden alkaa vaatia asioita, koska he ovat kärsineet muutaman kuukauden maan puolesta.

Suomalaisen ei pitäisi hävetä sitä, ettei hän ole käynyt armeijaa tai sitä ettei hänellä ole lapsia. Häpeällisempää on esimerkiksi, jos ei kehitä itseään jatkuvasti. Kaksi armeijakäskyä on hyvä unohtaa:

1) Lepo.

2) Taakse poistu.

 

Lue Tero Kartastenpään edelliset Punakynät:

Kävelijä, älä ole vauva

Äijä pelkää miesten töitä

Opi keskustelemaan runkusta

Metsäjuntti oppii nykytaiteen salat

Pilko miesruumis herkkupaloihin

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punakynä

"Minusta ei telaketjufeministiä saa tekemälläkään, olen ehkä enemmän sovinisti", on yksi kuluvan kesän kuuluisimpia virkkeitä, jonka lausuminen nosti heti valtakunnan julkisuuteen perussuomalaisten uuden puoluesihteerin.

Myöhemmin Riikka Slunga-Poutsalo selvitti näkemystään sillä vanhalla kliseellä, että "mies ja nainen ovat erilaisia" eikä heitä saa lähteä tasapäistämään.

Olisi ihan liian rumaa sanoa, että feminismistä koohottavat julkisesti kovimpaan ääneen aina ne, jotka eivät ymmärrä asiasta mitään ja joita se ei edes kiinnosta.

Se on sama asia kuin postinjakaja korostaisi sitä, että "minusta ei telakkatyöläistä saisi tekemälläkään, hyh hyh, telakkatyöläisten edut ovat menneet aivan liian pitkälle".

Persuilla feminismi tietysti kuuluu siihen samaan jätekasaan, jonne kipataan kaikki muu kuin valkoihoinen, kristitty länsimaalainen sotaveteraaniheterous, joten puoluesihteerin kommentointi ei sikäli ole mikään yllätyspommi.

Sen sijaan naiskannattajia nuoleskelemaan valittu Slunga-Poutsalo voisi edes pikkiriikkiisen perehtyä kammoamaansa ismiin, jota kuitenkin pitää niin uhkaavana, että kokee tarvetta irtisanoutua siitä.

Nimittäin feminismissä nimenomaan EI ole kyse tasapäistämisestä. Feminismin ehdoton ydin on siinä, että me kaikki olemme erilaisia.

Meillä on eri vahvuudet sukupuolesta, ihonväristä, kansalaisuudesta ja seksuaalisesta suuntaumisesta riippumatta.

Joten saisimmeko, please, edustaa itseämme ja omia vahvuuksiamme ilman, että meidät jo etukäteen lokeroidaan noiden edellämainittujen ominaisuuksien perusteella olemaan tietynlaisia; hoivaajia, bussikuskeja, äijiä tai erityisen lahjakkaita sisustajia.

Siksi on paitsi hassua myös tajuttoman epä-älyllistä syyttää feminismiä erilaisuuden kieltämisestä, kun itse on se, joka ei erilaisuutta hyväksy.

Toisekseen feminismissä ei ole kyse miesten oikeuksien polkemisesta eikä heidän tasa-arvo-ongelmiensa vähättelystä.

Jos persujen keskuudessa ei olisi niin kamalan muodikasta julistaa olevansa yksinkertainen joko-tai-ihminen, voisi ehkä huomata, että tasa-arvo ei ole mikään nollasummapeli, vaan niin sanottu win-win-tilanne.

Milloin maailmanhistoriassa on oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden vaatiminen johtanut huonompiin oloihin?

Ei ole syytä epäillä, etteivätkö Slunga-Poutsalon ajatelmat miesten ja naisten "luonnollisista" eroista ja taipumuksista sekä tasa-arvon liian pitkälle menemisestä olisi hyvin yleisiä.

Monen meidän sisällä saattaa siis asua pieni sovinisti.

Fakta vain on se, että stereotyyppiset oletukset sukupuolista ja ihmisryhmistä rajoittavat ja kahlitsevat yhteiskuntaa enemmän kuin vapauttavat sitä. Ja jos yhtään viitsii katsoa mitä tahansa lukuja, huomaa heti, että tasa-arvoasioissa on täällä todellakin tekemistä.

Siksi olisi tärkeää julistaa ääneen olevansa feministi.

 

Jes, noituutta täytyykin kokeilla!

 

 

Share

Ladataan...
Punakynä

Eikö asumisen pitäisi olla kaikille ilmaista? Miksi se ei ole? Miksi toimeentulosta suurin osa menee asumiseen? Miksi asuntojen hinnat on taivaissa? Miksi pankit antavat niin paljon asuntolainaa? Mitä tälle yhtälölle tapahtuu kun jengi menettää työnsä?



Paljon kysymyksiä, keritäänpä niitä vähän auki.



Joskus itsestäänselvyyksiä kannattaa pohtia. Mihin suurin osa ihmisistä käyttää lähes kaiken aikansa – käytännössä koko elämänsä? Työhön. Mihin suurin osa työstä saatavasta tulosta menee? Asumiseen.



Raadamme niska limassa, jotta saisimme pitää katon päämme päällä.



Nuorempana asumiseen meni tienesteistä melkein sata prosenttia. Kun vuokra oli maksettu elettiin nuudeleilla. Edelleen asumiseen menee suurin osa kaikista elinkustannuksista. Nyt vuokran saa onneksi maksettua ilman hullua stressiä siitä, että loppukuusta rahaa ei ole tilillä.



Silti tiedän, että tämä on poikkeustila. Työt voivat mennä alta milloin vain.



Omasta asunnosta haaveileville edessä on pakkoavioliitto pankin kanssa. Jos onnistuu säästämään kymmenen prosenttia asunnon hinnasta, on varsinkin Helsingissä lainan määrä tähtitieteellinen. Kolmensadan tonnin laina plakkarissa elämällä on vain yksi päämäärä: työ.



Ihmiset ovat korviaan myöten veloissa asumislainojen kanssa. Suomessa yksityisen velan määrä on noussut alle 40 miljardista 110 miljardiin, eli liki triplaantunut euron käyttöönoton jälkeen. Samassa tahdissa ovat kasvaneet myös asuntojen hinnat ja vuokrat. Kipurajat on ohitettu moninkertaisesti.



Ihmiset ovat pallo jalassa kiinni asumiskustannuksissa ja pankeissa.



Asuntolaina on myös tapa kesyttää ihmiset lauhkeiksi duunareiksi, joilla ei ole aikaa eikä uskallusta ottaa selvää siitä miten meitä hallitaan. Ei vallankumouksia, kapinaa, tai edes kyseenalaistamista. Parempi vaan naputtaa tietokonetta, heitellä sämpyläpusseja, istua kassalla, leikata hiuksia, päivystää sairaalassa, korjata putkia, siivota vessoja tai yrittää niin perkeleesti aamusta iltaan.



Työväenluokalla on tänä päivänä muutakin menetettävää kuin kahleensa. Nimitäin oma koti. Velka on luokkasodan tärkeimpiä aseita, joilla työväenluokka kesytetään ja sitoutetaan kapitalismiin.

 

Eurokriisin kiihtyessä valtiot syytävät rahaa kilpaa pankkeihin. Samaan aikaan ympäri Eurooppaa – ja myös Suomessa – valtiot ovat laskeneet viimeisen toivonsa leikkauskuripolitiikan vaaraan. Julkisia menoja leikataan, palkkoja ei nosteta ja jengi potkitaan kilometritehtaalle. Viimeisen vuoden aikana Suomeen on tullut yli 30 000 uutta työtöntä, kriisin alettua jo melkein 100 000.



Kuka hyötyy? Omistava luokka ja pankit tietysti.  Omistava luokka kilistelee tyytyväisenä kuoharilasejaan ja heiluttelee american expressejään. Asuntokeinottelu on kelmeä bisnes, ja sillä tienaa Suomessa hyvin. Mutta kuinka kauan asunnoilla on mahdollista keinotella?



Kaiken voisi tietysti järjestää toisinkin. Kysymys on siitä minkälaisen yhteiskunnan me haluamme.

Entäs jos asuminen olikin perusoikeus ja julkinen palvelu?



Jos asuminen miellettäisiin ihmisen perustarpeeksi, se olisi yhteiskunnan järjestämä palvelu kuten terveydenhuolto, koulutus tai julkinen liikenne. Oikeus voitaisiin kirjata perustuslakiin ihmisen subjektiiviseksi oikeudeksi. Oma koti ilman satojen tuhansien asuntovelkaa olisi silloin jokaisen oikeus. Asunnottomaksi ei putoasi niin helposti.



Yhdeksänkymmentäluvun laman lapset muistavat mitä tapahtui kun ihmiset menettivät pankkien edesvastuuttoman perseilyn takia kaiken: työnsä, kotinsa, mielenterveytensä ja tulevaisuutensa. Itsemurhia, masentuneita vanhempia ja  rikkinäisissä vaatteissa koulunpihalla maleksivia nuoria.



On poliittinen valinta rakennetaanko yhteiskuntaa, jossa peruspalvelut ovat ilmaisia vai sellaista jossa ne ovat maksullisia. Hyvinvointivaltio on jo romahtanut altamme, mutta ehkä sen murusien ympäriömänä tajuamme, että näin ei tarvitse olla.



Kieli pois vyön alta siis ja kapinaan, jos luonastuntienne aikana vain ennätätte! Ja työttömän lakko on tunnetusti mellakka.




 

Share
Ladataan...

Pages