Ladataan...
Punakynä

 

Maaliskuussa pari miljoonaa suomalaista vieraili aikuisviihdesivustolla. Ajatelkaa. Melkein joka toinen kansalainen kävi katselemassa kuvia, joissa ihmiset näyttävät sukupuolielimiään. Asiasta ei kannattaisi olla huolissaan, vaan iloita, koska harvat muut nettisivustot aktivoivat ihmisiä runsaaseen fyysiseen toimintaan.

Masturbointi taitaa olla yksi suosituimmista suomalaisista harrastuksista, koska itsetyydytystähän harrastetaan. Uusien lukujen varjossa Tilastokeskuksen pitäisi jatkossa tilastoida runkkaus myös toiseksi suosituimmaksi liikuntamuodoksi heti kävelylenkkeilyn jälkeen.

Masturbaatiosta on tulossa, ellei jo tullut, meille tärkein seksin muoto. Joidenkin tutkimusten mukaan pariskunnat harrastavat vähemmän yhteisseksiä kuin koskaan mutta nauttivat kehostaan yhä enemmän yksikseen. Sooloseksissä kun ei tarvitse käydä läpi toisen neurooseja, eikä suorittaa toiselle pakonomaista orgasmia.

Yhdynnälle asetetaan suunnattomasti odotuksia mutta masturbaatiolle ei juuri yhtään. Jälkimmäisessä harvoin epäonnistuu.

Ongelma on, että runkkaukseen suhtaudutaan pimeänä, yksityisenä toimintana. Miksi me joka ilmiöstä nykyään räyhäävät suomalaiset emme väittele arkeemme voimakkaasti vaikuttavasta asiasta? Miksei Ajankohtainen kakkonen ole järjestänyt Runkkuiltaa?

Masturbaatiosta kaipaa samanlaista keskustelua, jota esimerkiksi ruoka on viime vuosina nostattanut. Molempiin aiheisiin liittyy olennaisia kysymyksiä ihmisen kehosta, hyvinvoinnista ja suurista arvoista. Voisimme esimerkiksi yrittää määritellä eettisen masturbaation piirteet.

Jotta puhe voisi alkaa, vaietulle ilmiölle täytyy synnyttää termistö. Tässä muutamia ehdotuksia masturbaatiosanastoon.

 

Itseneitsyt

Henkilö joka ei ole koskaan masturboinut.

Kuntorunkkari

Henkilö jonka masturbaation päämäärä on tehostaa lihaskuntoa.

Mastujooga

Joogahulluuden ja ruumiisen syventymisen aikakaudella nähdään varmasti henkistyvän runkkaamisen aalto. Suomalaisetkin ovat pian valmiita orgasmimeditaatioon

Luomuorgasmi

Huipennus jonka valmistamiseen ei ole käytetty teollisuuspornoa vaan vapaata luomupornoa.

Roskarunkku

Masturbaatiohetki jossa likaisinta pornoa katsotaan ironisesti.

Tekstiseksi

Teksteille masturboiminen. Taustalla piilee ajattelu, että eroottisessa tekstissä ei fyysisesti alisteta ketään, joten sen kuluttaminen on lähes aina kuvapornoa eettisempää.

Tunnemasturbaatio

Itsetyydytys jonka päämäärä ei ole nautinto vaan suurien tunteiden kuten vihan tai surun käsittely. Alalaji esimerkiksi itkurunkku.

 

 

Lue Tero Kartastenpään edelliset Punakynät:

Metsäjuntti oppii nykytaiteen salat

Pilko miesruumis herkkupaloihin

Uusi herkku, mikrossa lämmitetty veri

Älykkyys alkaa Salkkareista

Lehmät päättävät aikataulusi

 

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punakynä

Olimme katsomassa Heurekassa Body Worlds -näyttelyä. Siellä siis esitellään ihmisen anatomiaa oikeilla, nestemäisellä muovilla täyteyillä ruumiilla.

Erään mutkan takana, sivussa näyttelyn pääväylästä, oli mies- ja naisvartalot väännetty yhdyntään. Näystä varoitettiin ennakkoon.

Kun tyttäreni, 11, näki sanan "yhdyntä", hän pysähtyi. Kurkkasin teosta ja sanoin, että sen voi ihan hyvin tulla katsomaan.

Seinällä oli jokin infotaulu, jota tyttäreni pysähtyi lukemaan. Itse menin tietysti pällistelemään, miten yksityiskohdat oli toteutettu. Hei, kuorittujen säilykeruumiiden pano, ketä normaalia EI kiinnostaisi!

Yhtäkkiä lapsi huusi infotaulun edestä: "Siis HALUAAKO aikuiset tehdä SITÄ?!" (Ilmeisesti taulussa väitettiin näin.) "Siis HALUATKO SÄKIN tehdä sitä?!" 

Naurahdin. "Joo. Se on vähän niin kuin viinikin. Aikuiset tykkää juoda sitä, vaikka lapsista se on pahaa."

 

Mielestäni vertaus oli puskasta vedettynä ihan hyvä ja ymmärrettävä, mutta äitipedagogi sisälläni kiljui, että minun olisi pitänyt taluttaa lapsi kahvilaan, ostaa jätskit ja käydä hänen kanssaan biologisessa ja tunteellisessa mielessä opettavainen keskustelu, jossa olisi käytetty sanoja "äiti", "isi" ja "rakastelu". 

Äitipedagogi on ärsyttävä, mukafiksu moralisti, jota vastaan pitää tapella tiedostavasti ja aktiivisesti tai se purskahtelee väkisin pintaan. Se on kasvanut loisimaan etenkin äideissä, jotka ovat saaneet lapsia 2000-luvulla.

Äitipedagogi voi aiheuttaa pahojakin tuhoja, joista vakavin on, että se kaappaa naisen persoonan. Lopulta käy niin, että nainen katoaa ja jäljellä on teatteriesitys, jossa nainen ei ole oma itsensä vaan esittää koko ajan äitiä; lapsilleen, ehkä miehelleen ja myös laajemmallekin piirille. 

 

Äitipedagogi on yhdistelmä uskomuksia, kasvatusoppaita ja perhelehtiä. Se selailee mielellään juttuja Olga Temosesta ja lukee Kalastajan vaimon blogia.

Sen mielestä naisen on oltava kävelevä kasvatusesimerkki, joka ei syö viikolla karkkia, ei polta koskaan tupakkaa eikä juo sitä viiniäkään, jos paikalla on alle 18-vuotiaita, joita pitää yhtäkkiä korvatulehduksen takia kuskata päivystykseen.

Koska useimmat naiset haluavat tehdä jotakin yllämainituista, äitipedagogi kannustaa naisia valehtelemaan lapsilleen.

Se on kasvatuksellisesti yhtä järkevää kuin pukeutisi tutuun ja väittäisi olevansa Helinä-keiju, koska kyse ei tietenkään ole mistään "lapsen parhaasta", vaan oman itsensä idealisoimisesta.

 

On tietysti oikein, että äidit, ja vanhemmat yleensä, pyrkivät olemaan hyviä kasvattajia. Ongelma on siinä, että sisäinen äitipedagogi keskittyy niin sanotusti lillukanvarsiin.

Se on paitsi ärsyttävää, myös yhteiskunnallisesti vaarallista ja ylläpitää rasittavaa äideistä parhain -myyttiä, joka pitäisi puhkoa, täyttää muovilla ja viedä museoon.

 

Hahmottelin tähän kuvitukseksi omakuvan äitiydestäni. 

 

 

 

Lue Virpi Salmen edelliset Punakynät

Miksi naiseus on niin hirveää

Katsokaa mun kuntoprojektia!

Nainen, olet talousääliö

 

Share

Pages