Aamuapatia ja sen selättämisyritykset

Ladataan...
Punastus

Tiedätkö sen jännittävän tunteen nukkumaan käydessä kun päähän pulpahtelee miljoona asiaa ja hyvää ideaa, jotka aikoo toteuttaa heti aamulla klo 7 kun herää virkeänä edelleen tarmoa puhkuen? Minä ainakin tiedän varsin hyvin. Liian hyvin. En varsinaisesti ole aamu- enkä iltaihminen vaan enemmänkin kulloisenkin olosuhteen muokattavissa. Tykkään aamuista ja tykkään illoista. En koskaan herää sängystä ylös innoissani uudesta päivästä, vaan lähinnä harmittaa, ettei voi jatkaa unia. Ja joka ikinen aamu myös luulen, että kyseinen olotila tulee määrittämään koko päivän. Jokainen päivä joudun siis keräilemään itseni uudelleen. Melko kuluttavaa ja melko iso kontrasti aamun ja illan välillä. 

Silti rakastan aamuja, aikaisia aamuja. Jos voisin päättää, heräisin joka aamu seitsemältä ja menisin nukkumaan viimeistään puoli yksitoista, mieluusti kympiltä, niin saisin yhdeksän tunnin unet. Ja siis tottahan toki voisinkin päättää näin, mutta en ole toistaiseksi onnistunut (en ole tainnut edes yrittää). Elämäni ja työni on tällä hetkellä melko iltapainotteista, joten on aika loogista, ettei kyseinen rytmi juuri nyt toimi. 

Haluaisin tehdä jotakin tuolle aamujen apatialle. Haluaisin herätä päivään edes jollain tasolla onnellisena. Haluaisin tuntea olevani elossa heti aamusta, enkä ainoastaan joku jaloilla varustettu möhkäle, joka pakon edessä suoriutuu hereille. Äitini on herätessään virkeä ja nousee sängystä pongahtaen, eli todistettavasti tällaisia (ärsyttäviä) ihmisiä siis on olemassa. Valitettavasti en ole perinyt hänen geenejään tässä asiassa. 

Entäs ne miljoonat ideat ja asiat, jotka täyttää pään iltaisin? Niitä voisi vaikka alkaa kirjoittamaan ylös. Eilisiltana oli nimittäin pari hyvää postausideaa, jotka toki luulin muistavani vielä aamulla. Vaan kuinkas kävikään, uni oli pyyhkinyt ideat mukanaan. Tuollahan ne jossain pääkopassa pyörii edelleenkin, joten täytyy toivoa, josko pullahtaisivat taas mieleen. 

Huomisaamuna aion tehdä sen! Aion tutkailla ja tunnustella aamua vähän eri silmin. Itseasiassa huominen on tähän mitä mainioin tilaisuus, sillä herätys kuudelta aamujoogan ohjaukseen, jonka jälkeen on tapanani ottaa vielä aamupäikkärit. Pääsen tutkailemaan huomenna oikein kaksi kertaa, jee. Sitä en tosin tiedä, kuinka saan aamulla mieleni tasolle tämän nyt illalla niin loistavalta tuntuvan tunnusteluidean... Yö kun tosiaan tuntuu vievän mukanaan kaiken. 

Oli muten aika creepy nukke Linnunlaulussa tossa yks päivä. 

Share
Ladataan...

Kommentit

A.H.
Helsinki-Antwerpen

Minustakin tuntuu aamuisin tuolta, että olen vain suorittava möhkäle. En ole keksinyt, miten sängystä pääsisi pongahtaen, mutta olen luonut aikaisten aamujen rutiinin, joka auttaa möhkälefiiliksestä seuraavalle asteelle. Ensinnäkin sängyn vieressä odottaa lämpöiset, pehmeät vaatteet. Kahvi tippumaan, hammaspesu. Sitten istun hetkeksi sohvalle kirkasvalolampun ja tietokoneen ääreen heräilemään sen kahvin kanssa, viltti harteilla. Vartin jälkeen alkaa aivotkin heräämään :)

punastus
Punastus

Olen kehitellyt teorian, jonka mukaan joillain ihmisillä kestää pidempään kun unihormoni kaikkoaa elimistöstä. Toisilla taas se häviää samantien tai jo unen aikana ja siksi ovat kykeneviä pongahtamaan vieterin lailla ylös. En tiedä onko tässä perää, mutta ainakin lohdullista se on :) 

Niin mukavan kuuloinen aamurutiini! Vaarana vain se, että liiankin mukava :) 

Kommentoi

Ladataan...