Eksoottinen elämäni. Not.

Ladataan...
Punastus

Mikä ihana pääsiäisviikonloppu! Sanoo henkilö, jonka päivät eivät poikenneet normaalista mitenkään. Ja silti poikkesivat. Mikä siinä onkin, että viikonlopuissa ja arkipyhissä on aivan eri fiilis kuin normipäivissä? Sellainen kaiken alleen jättävä raukeus ja rentous. Stressitön olotila. Haluaisin, että oma arkeni tuntuisi tuollaiselta aina. Oikeastaan haluaisin, että koko maailma tuntuisi tuollaiselta aina. 

Aikamoinen pudotus ja totuttelu on ollut taas reissun jäljiltä - johan tässä on oltu kohta kolme viikkoa Suomessa, heh. Olen ihan viime päiviin saakka heräillyt öisin ihmetellen missä olen, lisäksi olen nähnyt unia silmittömästä väsymyksestä. Aikaerosta toipuminen ei taitanut sittenkään olla ihan piece of cake minulle. Kiroan herkän mieli-kroppa-yhdistelmäni, vaikkakin suurimman osan ajasta toki siitä kiitollisuutta tunnenkin. 

Eniten totuttelua on vaatinut ympäristö ja sääolot. Olin päättänyt etukäteen, ettei paluun jälkeen ole enää lunta enkä laita talvitakkia päälle. Vaan toisin on käynyt. Asuinympäristöni on rujo, keskeneräinen raksa (samalla kuitenkin olen hyvin viehtynyt siihen), omaan huoneeseeni sain reissun jälkeen kauniin tapetin, mutta seuraavana päivänä siellä huomattiinkin vesivahinko ja huone on nyt käyttökiellossa. Onneks on sohva! 

Kahden viikon eksoottinen aistien ilotulitus Aasiassa ja sen jälkeen pelkkää harmautta ja lumisadetta. Yritän ajatella, että jollekin tämä, just tämä, saattaa olla yhtä eksoottista, kuin minulle Hong Kongin värikkäät kadut. Onhan se toki eksoottista kun lumisade yllättää kesken auringonpaisteen ja hengaat siinä aurinkolaseissa coolisti sitten. 

Eli ehkäpä kaikki onkin kiinni siitä, kuka katsoo ja miten katsoo. Perspektiivi asioihin on hyvä säilyttää, ehkä pieni etäisyyskin, niin johan alkaa taas hommat näyttäytymään uudessa valossa. Siihen loputtomaan negatiivisuuden ja ankeuden suohon olisi niin helppo haksahtaa, mutta jospa nyt ei kuiteskaan. Mitä sekin hyödyttäisi?

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...