"herätessä miettii milloin pääsee taas uudelleen nukkumaan"

Punastus

Koko viikko on mennyt enemmän tai vähemmän vaaka-asennossa, koska piskuinen flunssa. Sellainen "hei, vien voimasi, mutta tilalle en anna mitään" -tyyppinen. Ei edes kunnon nuhaa ja kuumetta (eipä sillä että niitä olisin toivonutkaan). Tuollainen leikittely siis, mutta just kyllin paha, että on täytynyt hankkia tuuraajat joogatunneille. 

Tuo voimattomuus alkaa käymään aika nopeasti henkisen puolen päälle; kokee olevansa ali-ihminen, kun ei meinaa jaksaa. Monta päivää ehtii lipua ohi apatiassa ja tympääntymisessä ja luulee, ettei tästä nouse enää ikinä. Kunnes sitten! Yllättäen alkaa inspiroitumaan taas asioista, miettii innokkaana lähitulevaisuuttaan ja ylipäänsä elämäänsä. Alkaa nähdä taas valoa. Selkeä merkki siitä, että flunssanrippeet ovat jättämässä kehoani. Selkeä merkki myös siitä, että tälläkään kertaa lepo ei mennyt hukkaan. Vaikkei elämäni viime aikoina kovin stressaavaa ole ollutkaan, oli tämä pysähtyminen tarpeellinen. Siitä virisi uutta intoa tulevaan ja sen aikana jäsentyi taas asioita mielessäni ja kehossani. Ehkäpä tämän voisi katsoa olleen koko kesän tai jopa koko alkuvuoden savasana. Palasia paikoilleen laittava viikko, jonka jälkeen syksyn voi antaa tulla ihan täysillä. 

Kävin tällä viikolla vähän ulkonakin. Pitkänsillan kupeet on aina kiehtoneet suunnattomasti. Kuvat sieltä by boyfriend. 

Joogasta puheenollen, maanantaina jatkuu taas Kissakahvilan kissajooga. Marraskuussa olisi suunnitelmissa pitää Vallilan Stoorissa tunteja kynttilänvalossa, mutta tästä lisää myöhemmin. Ihania juttuja tulossa, nyt odotan jopa marraskuuta!

Share

Kommentoi