Kaamosväsymys ja vitamiinitankkaus sekä viesti, jota kannatti kuunnella

Punastus

Väsyttää koko ajan, enkä taida olla ainut, johon tämä pimeys on päässyt puremaan. Vielä pari viikkoa sitten väsymys tuntui enemmänkin uupumukselta, musertavalta apatialta ja aamuisin eka ajatus oli: ”milloin voin mennä takaisin nukkumaan?”
 
Sitten älysin hakea pilleripurkista apua. Nimittäin vitamiinipilleripurkista. Lisäksi hankin niitä samaisia d-vitamiinitippoja, joita lapsuudessa on lusikalla annettu. Ja kas kummaa, noin viikko siinä meni ja mieliala alkoi pirteytymään. Rauha ja balanssi palasivat mieleen ja kehoon, eikä hermosto käynyt enää ylikierroksilla. Väsymys on ja pysyy, mutta se on erilaista kuin ennen, ei niin alleen murskaavaa ja siihen pystyy paremman mielialan takia suhtautumaan aivan eri tavalla. 

Edelleen nukun noin yhdeksän-kymmenen tuntia yössä ja iltapäivästä usein päikkärit. Vuosi sitten olen näihin samoihin aikoihin kirjoittanut, että haluaisin huomioida enemmän vuodenkiertoa ja elää sen mukaan kroppaani kuunnellen. Päätös, joka on unohtunut samantien, mutta joka palasi mieleeni vastikään. Vuoden pimeimpään aikaan on tyystin normaalia vetäytyä hibernaatioon, eikä ole ihme, että väsyttää. Se on luonnollista. Täysin luonnollista. Tätä minä yritän epätoivoissani toistella itselleni. 

Järkiminä sanoo, että liikkua pitäis, opittu ja opetettu kertoo: ylös, ulos ja lenkille, median luoma paine puskee hikoilemaan, pysähtyä ei saa, tee töitä sen eteen, mee läpi harmaan kiven (miksi pitäisi, kun sen voi kiertääkin?). Keho vaan nyt sattuu sanomaan, että se ei halua käyttää yhtään energiastaan nopeaan liikkumiseen. Viesti on todella vahva ja tunnen jopa syvää vastenmielisyyttä kaikkea hikiliikuntaa kohtaan. Tällä hetkellä liikunnan muodot, joihin tunnen vetoa ovat jooga, pilates, kävely ja uiminen. Hitaita lajeja kaikki. 

”Kuuntele kehoasi” alkaa olemaan aika kliseelausahdus, mutta kliseethän on kliseitä siksi, että ne ovat totta. Minulta meinasi mennä viesti ohitse, mutta onneksi sain napattua sen. Ja nyt taidan muuten nukkua hetkisen.
 

Kuvat Corfulta viime marraskuulta.

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Ihanat kuvat! Kaamosväsymys on tuttua täälläkin. Yritän nujertaa sitä kirkasvalolampulla, ja niillä vitamiineillakin. Onneksi ollaan jo kevään puolella!

punastus
Punastus

Ai vitsit, kirkasvalolamppu olis ihana ja on ollut tarkotuksena hankkia ties kuinka kauan! Olis täydellistä herätä siihen aamusin.

Huomaa kyllä jo, että kevät tulee, vaikka onhan tässä vielä useampi talvikuukausi edessä. Lohdullista on, että helmikuu menee ihan hurahtaen kun on niin lyhyt. Ja koko ajan tulee enemmän ja enemmän valoa <3 Best of the best.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.