#metoo

Punastus

Minä olen päässyt elämässäni helpolla. Ahdistelijat ovat toistaiseksi karttaneet minua ja saan olla aika rauhassa päivittäisessä elämässäni. Toki matkan varrella on tullut vastaan jos jonkinmoista, mutta omalla kohdallani se on ollut aika satunnaista.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten ymmärtäisi ongelman laajuutta. Se ei tarkoita sitä, että kieltäisin asian siksi, ettei se kosketa minua.

Se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi valppaana lähes koko ajan. Suojamuuri on rakentunut niin vahvaksi, että vältän katsekontaktia kaikkien random miesoletettujen kanssa ja mikäli joku lähestyy ystävällismielisestikin, jähmetyn ja menen lukkoon, koska itsesuojeluvaisto aktivoituu. Baarissa ollessani katson lähinnä lattiaan. En tahdo, että kukaan ottaa katseiden kohtaamista merkkinä kiinnostuksestani. Ja baareissa jos missä näitä vaeltavakatseisia ihmisiä on.

Se ei myöskään tarkoita sitä, ettenkö onnistuisi potemaan syyllisyyttä siitä, jos minulla on lyhyt hame ja kirkkaanpunaista huulipunaa ja olen ilman miestä liikkeellä. En tiedä miksi tunnen näin, mutta koen olevani alttiimpi häirinnälle, jos näytän tietynlaiselta. Vähät siitä, että tykkään asustaa itseni kyseisellä tavalla, määritän silti itseni mieskatseen kautta. Surullista.

Ja se ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö minuakin kohtaan vielä jonain päivänä tulisi tapahtumaan seksuaalista ahdistelua. Toivon tietenkin, että ei, mutta statistiikan valossa siihen on suuri todennäköisyys. Olen valmistautunut häiritsijän kohtaamiseen hiljaa mielessäni, mutta tosiasiahan taitaa olla se, että häirintätilanne tulee usein niin yllättäen, ettei välttämättä kykenekään reagoimaan toivomallaan tavalla.

Toivoisin, että ihan kaikki pitäisivät silmänsä auki ja puuttuisivat häirintään. Sitä tapahtuu jatkuvasti kaikkialla. Siihen ei auta hymistely tai kehotus vaihtaa kadun puolta, jos epäilyttävää porukkaa tulee vastaan. Häirintää ei voi ennakoida ja oli tilanne tai pukeutuminen mikä tahansa, se ei ole koskaan häirityn vika. 

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi tärkeä aihe! Hienoa että otat kantaa ja tiedostat seksuaalisen häirinnän laajuuden vaikket olekaan kokenut sitä itse. Aloin miettimään myös omaa suhtautumistani esim. minihameisiin - olen aina ajatellut etten viihdy nissä, mutta ehkä syy onkin siinä että pelkään antavani itsestäni tietynlaista kuvaa tai altistavani itseni helpommin häirinnälle? Pitää ihan tosissaan miettiä tätä...

Kiitos vielä tästä postauksesta ja ihanaa uutta viikkoa sulle. <3

punastus
Punastus

Juu siis toki olen kokenut häirintää ja kyllähän noita persuksen puristelijoita sekä verbaalisia häiritsijöitä vastaan tulee, mutta tosiaan aika satunnaisesti ja harvoin VERRATTUNA muihin ihmisiin. Osalla se on ihan päivittäistä, että siinä mielessä olen päässyt vähällä toistaiseksi. Kuitenkaan en niin vähällä, etteikö se olisi vaikuttanut omaan käyttäytymiseen ja just esimerkiksi tuohon pukeutumispuoleen ja varuillaan olemiseen :( Tosin käytän silti lyhyitä hameita verkkosukkisten ja kirkkaanpunaisen huulipunan kanssa. En suostu alistumaan! 

Kiitos kommentista <3 Ihana päivänpiristys (vaikkakin aihe nyt on mikä on :D). Huippua viikkoa sinnekin!

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.