Noel Gallagher's High Flying Birds @ DR Concerthouse

Punastus

Tässä postauksessa on sulavasti yhdistettynä kuvia minusta ja Noel Gallagherista sekä hänen High Flying Birdsseistään. 

Keikan jälkeisenä päivänä silittelin Noelin paperista tukkaa. Keikkapäivänä käytiin toki kärkkymässä josko hän olisi tullut antamaan nimmarit pariin levynkanteen, jotka poikaystävällä oli mukana. Ei tuuria tällä kertaa, vaikka olikin myöhemmin ilmaantunut paikalle kun oltiin jo lähdetty. Harmitti minuakin ja erityisesti Maukan puolesta, kun on fanittanut tyyppiä jo parikyt vuotta. Mutta vielä se päivä tulee! 

Oma musiikkimaku on viimeisen parin vuoden aikana kokenut ihan täydellisen mullistuksen. Jopa siinä määrin, etten oikein osaa enää edes nimetä lempibändejä. Sikäli outo tilanne, koska nuoresta pitäen on aina ollut joku bändi, jota fanittaa eniten. Nuorena löytyi musan kautta kaverit ja kokonainen alakulttuuri, tiettyihin genreihin oli vaan jumahtanut vuosiksi. Tosin kyllä aidon oikeasti oon tykännytkin musasta jota kuuntelin, ei siinä mitään. Ja jotain niistä bändeistä kuuntelen edelleenkin. Mutta viime vuosina oon päästänyt irti vanhoista tottumuksista ja tilalle on tullut ihan suunnaton kirjo erilaista musiikkia. Sellaistakin, johon on ennen suhtautunut kuulematta paskaa -asenteella. Enää en koe itsestäni minkäänlaista määrittelyn tarvettakaan, kun ennen oli tärkeää edustaa jotain. Määrittely ja kategoriointi enemmänkin ahdistaa nykyään. En osaa esimerkiksi Instagramin bioon kirjoittaa mitään järkevää, koska en halua tulla määritellyksi sen kautta, mitä teen ja mitkä ovat mielenkiinnon kohteeni tai mielipiteeni. Sillä olen niin paljon enemmän. Niinkuin ihan jokainen meistä on. Voitais heittää välillä tittelit sun muut määrittävät tekijät nurkkaan ja kohdata toisemme ihan ihmisinä vaan :)

Mistä päästäänkin jouhevasti Rakkauteen. Musiikki on parhaimmillaan ihan järisyttävän suuri energia ja toimii ihmisiä yhdistävänä tekijänä. Tuona torstai-iltana oli mahtavaa aistia, mitä Oasis ja Gallagherin veljekset merkitsee ihmisille, moni varmaan kasvanut kuunnellen Wonderwallia (ja toivottavasti muutakin tuotantoa!). Oli Pieni Mies ja oli bändi ja oli musa ja oli yleisö ja sitten oli se x-factor, jonka myötä koko homma kasvaa isommaksi kuin osiensa summa. Se kasvaa hyvänmielen energiaksi, josta voi ammentaa vielä jopa vuosienkin kuluttua. 

Love.

Share

Kommentoi