OOTD - dot edition

Punastus

OOTD-kuvia ajalta, jolloin tukka oli vielä hennon vaalenpunainen ja ohkasissa sukkiksissa pystyi olemaan ulkosalla. Eipä silti, sukkia en ole ottanut vieläkään käyttöön kesän jäljiltä. Ystävä muistutti eilen, että jonain vuonna olin heilunut ilman sukkia vielä marraskuussa kun maassa oli jo lunta. Vaikka olenkin paleluun taipuvainen, ei sukka etsiydy jalkaani millään. Ahdistava pieni kankaanriepu.

Huomenna alkaa marraskuu ja ilmeisesti luntakin on tulossa. Ehkä sukattomuuteni on yhden ihmisen mielenilmaus talvea vastaan. Niin kauan kun voi olla sukatta, voi myös esittää, että talvi ei ole vielä tulossa. Kiellossa eläminen: parasta. 

Ne muutamat vuoden raskaimmista kuukausista ovat kuitenkin edessä. Vääjäämättä. Olen jakanut talvikuukaudet mielessäni osiin niin, että jokaisessa kuukaudessa olisi jotakin odotettavaa tai pimeyttä edes hitusen helpottavaa. Aivan ensimmäiseksi olen pyrkinyt lisäämään aerobista liikuntaa päiviini, se piristää ihan mielettömästi kun säännöllisesti saa sykkeen koholle. Ainut ongelmahan tässä on se, kuinka saada pidettyä kiinni tuosta rutiinista, talvisaikaan kun sohvanuumen houkuttelee enemmän. Onneksi sali sijaitsee ihan nurkan takana, eli kynnys lähteä on todella matala. 

Toinen liikuttaja on uusi koirakaveri, joka asuu tuossa ihan kupeessa. Lenkit on kaksinverroin hauskempia, kun teet ne koiran kanssa. Tai kahden koiran kanssa! Joinain päivinä nimittäin saan tuplasti whippettejä lenkkiseuraksi.

Marraskuun ajan keskiviikkoisin on myös kynttilänvalojoogaa Vallilan Stoorissa. Oon näistä tunneista ihan fiiliksissä. Loppusyksy ja talvi on ehkä ne eniten suosikeimmat vuodenajat joogallisesti. Silloin joogan vaikutukset näkee parhaiten. 

Joulukuu menee joka vuosi nopeasti ja tykkään sen kuukauden tunnelmasta muutenkin. Pysähtyminen joulun aikaan, vuoden loppu ja uuden aloitus. Tammikuussa toivottavasti pääsisi reissuun ja helmikuu menee aina nopeasti koska on niin lyhyt. Sitten onkin jo lähes kevät. En kuitenkaan halua elää talvea vain pakollisena ylimenokautena ja miettiä keinoja kuinka suoriutua siitä mahdollisimman nopeasti. Nope. Toki talvessa on paljon hyvää ja kaunista. Jos ei muuta, niin ainakin sen ansiosta osaa arvostaa tulevaa kevättä ja kesää. Ikäänkuin ansaitsee valon kun on ensin rämpinyt loskassa kuukausikaupalla. Hah.

Päällä taas pilkukas asia, vintagea. Hankin itselleni aina samaa mekkoa, vähän eri mallista joka kerta, mutta aina tolla samalla pallokuosilla. Helvettiläinen. 

 

 

Share

Kommentoi