Perjantai kahdeksas

Punastus

Sitä osaa olla välillä hyvinkin armoton itseään kohtaan. Raadollinen jopa. Soimaa itseään siitä, että tekee liikaa tai liian vähän, että pitäisi olla aikaansaavampi ja tursuta elämää, että on jonkunlainen tai ei ole ja pitäisi pitäisi pitäisi. Kunnes sitten pysähtyy hetkeksi ja ymmärtää, että asiat ovat oikein mallikkaasti, juuri niin kuin niiden kuuluukin tällä hetkellä olla. Tänään oli hyvä päivä. Aivan tavallinen perjantai, eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Ja siinähän se hienous juuri piileekin! Kun Aivan Tavalliset Asiat tekevät tyytyväiseksi, niin mitä tarvitaan onnen kokemukseen? Eipä ihan hirveesti!

Tää on Sirpa. Törmättiin häneen Puu-Vallilassa. Hän oli lenkillä. En ollut Sirpaa vielä koskaan tavannutkaan, vaikka ollaan oltu Instassa kavereita jo jonkin aikaa. Ihana tyyppi! Vähän surumielisen oloinen ollakseen koira. Kenties hänkin tarvitsee lisää armollisuutta elämäänsä.

Päivän yksi safka. Olin unohtanut täysin seesaminsiemenet, ihan huippuja. 

Käytiin Sinisen Huvilan kahvilassa kaffella&kakulla. Olin muikeena. 

Varpuset vähän häiriköi mutta ei niille oikein voi suuttua. Tää yksilö verotti osan kakusta. 

Eli sitä armollisuutta siis, people! Loppuu se ittensä sättiminen!

Share

Kommentoi