Tieni joogaohjaajaksi vol 1

Punastus

Vuoden 2013 kesä taisi olla minulle jossain määrin käännekohta. Olin muuttanut juuri takaisin Helsinkiin, oikeastaan täysin tyhjän päälle. Neljä edellistä vuotta olin tehnyt toimistoduunia, istunut päivät pitkät työpöydän ääressä ja ehkä jollain tasolla tympääntynytkin elämääni. Tuona kesänä aloin tutkia yhä enenevissä määrin omaa henkisyyttäni ja luin paljon kirjallisuutta aiheesta, niin joogaan kuin henkiseen kasvuunkin liittyvää. Oli viimeinkin aika palasten loksahdella paikalleen. Muistan tuona kesänä itkeneeni tuntikaupalla oikeastaan ilman syytä. Oli aika päästää menneisyyden rippeistä irti ja siirtyä eteenpäin.

Kuten niin monen muunkin asian suhteen elämässäni aina, myös joogaohjaajakoulutus tuli täysin puskista ja rytinällä mukaan. Donna Fahrin Jooga ja elämän voima -kirjaa lukiessa voivottelin mielessäni sitä, että minusta ei voi koskaan tulla joogaohjaaja. Kunnes yhtäkkiä se iski tajuntaani: kyllä muuten voi! Asia, jota en ollut koskaan pohtinut ja jota kohtaan en edes ollut tuntenut mitään suurempaa mielenkiintoa. Yllättäen se olikin päivänselvä asia: minä joogaohjaajana. Tottakai! Aloin siltä istumalta etsimään tietoa koulutuksista ja halusin nimenomaan mahdollismman pitkään kestävän koulutuksen, sillä koin tarvetta kasvaa joogaohjaajuuteen hitaasti ja rauhassa. Joillekin varmasti sopii kuukauden mittainen intensiivikoulutus, mutta itseni tuntien tarvitsin pitkää hautumisaikaa. 

Nyt olen ohjannut joogaa puolisentoista vuotta useamman tunnin viikossa. Olen siis aivan ohjauspolkuni alkumetreillä ja vasta nyt alkaa muotoutumaan se intentio, punainen lanka, omannäköiset tunnit. Ennen koulutukseen hakeutumista tiesin, että minulla on se sisäinen voima, jota haluan jakaa muillekin. Se, mitä jaan, ei ollut tuon kummemmin vielä määrittäytynyt. Täytyy tässä välissä tosin mainita, että joogan ollessa kyseessä, annan tietenkin vain siemeniä oppilailleni. Jokaisen täytyy käydä asiat läpi itsensä kanssa ja laittaa se siemen itämään sisimpäänsä. Minä olen vain rohkaisemassa oikean suunnan kanssa. Ja jos onnistun siinä edes hitusen verran, on maailma taas vähän parempi paikka. 

Maanantaisin pidän kissojen kanssa joogatunteja Kissakahvila Helkatissa. Näin viikko sitten uuden remontoidun kahvilan ja olin silmät ihan sydänemojina. Sinne oli tupsahtanut myös kaksi uutta kissanpoikaa! Se energia, jonka kissat jo ihan läsnäolollaan antavat, on todella rentouttava ja ihana. On aivan päivästä kiinni osallistuvatko he vaiko eivät. Mutta he ovat silti siellä sulostuttamassa meidän ihmisten joogaa! 

Kuvissa Tuli, Pete, Herkules ja Tyylilyyli❤️

Share

Kommentoi