Vain hyvät fibat

Punastus

Aloin kirjoittamaan tätä postausta jo päivällä. En saanut mitään muuta aikaiseksi kuin valitusta ja negatiivista virettä, eikä kirjoittaminenkaan tuntunut hyvältä. Aina ei tarvitse olla yltiöpositiivinen ja on ihan ookoo rypeä toisinaan itsesäälissäkin, se kuuluu elämään. Toinen juttu sitten onkin se, miksi tieten tahtoen haluaisin jakaa täällä blogissa negatiivista energiaa eteenpäin ja miksi ylipäänsä koen tarvetta valittaa

No, päiväunia, joogatuntia, kunnon ruokaa ja prosecco-lasillista myöhemmin mielikin on muuttanut suuntaa. Ehkä syynä negatiivisuuteeni olikin taas vanha kunnon väsymys ja nälkä. Ehkä tää on vaan yksi niitä päiviä. Mikä tahansa syy onkin, niin on mahtava huomata, että päivä voi kääntyä hyväksi, vaikka se saattaisi alkuun tuntuakin tuhoontuomitulta. Se on myös aika lohdullista. Negatiivisuus saattaa ottaa hetkeksi vallan, mutta siellä alla piilee kuitenkin se positiivinen vire. 

Se on ihan meidän itsemme vallassa, millaista energiaa ympärillemme jaetaan ja luodaan. Haluan itse lähettää mieluummin hyviä fiboja (kukapa ei) ympärilleni, sillä maailmassa on jo ihan tarpeeksi pahuutta ja negatiivisuutta. Valitettavasti se negatiivisuus myös lietsoo itse itseään ja leviää paljon herkemmin kuin positiivisuus. Senpä takia olisi hyvä miettiä, mitä sieltä suustaan ulos päästelee ja onko se sen arvoista. Kaikki on energiaa ja sanoissa varsinkin on hyvin voimakas lataus. 

Koska pyöräilen paljon, joudun kuulemaan aika paljon huutelua ja valitusta pahalla äänellä. Ok, välillä saatan ajaa väärässä paikassa joko vahingossa tai tiedostaen, mutta sitä ihmettelen, kuinka aina on joku valppaana valittamassa. Noin 99 prosenttia pyöräilystäni tapahtuu juuri siellä missä kuuluukin liikennesääntöjen mukaisesti, eikä se yksi prosentti tapahdu piittaamattomasti kaahaten todellakaan. Tottakai asiasta saa mainita, mutta se sävy! Aivan kuin olisin loukannut henkilökohtaisesti, niin rumalla äänellä olen saanut kuulla huutoa. Huutoa joutunut kestämään myös, vaikka olenkin ajanut aivan oikeassa paikassa, mutta toinen osapuoli ei ole ollut perillä liikennesäännöistä.

Miksi otin tämän esimerkiksi? Siksi, että nykyään en enää vain jatka matkaa reagoimatta, vaan pysähdyn ja sanon, ettei tuolla tavalla puhuta kenellekään. Ei, vaikka kyse olisi liikenneraivosta ja kohde täysin tuntematon ihminen, eikä muuten varsinkaan silloin. En tiedä onko strategiani toimiva, mutta jospa vastaisuudessa vähän miettisivät mihin tyyliin puhuvat kanssaihmisille. 

Huomenna aion olla extraystävällinen ja huomioiva ihan kaikille. Ole sinäkin <3

PS. Kuvissa ollaan vielä Hong Kongissa, mutta kotiin on palattu jo viime viikolla. Honkkaria tulee näkymään ehkä vielä muutamassa postauksessa. Valokuvaus räntäisessä Helsingissä ei ole ollut ehkä se inspiroivin ajatus :)

Share

Kommentit

Aniaa
no delays

Voi ei, olin jo ihan unohtanut tuollaiset huutelut, kun ei Australiassa suhtauduta sääntöjen noudattamiseen niin vakavasti. Mutta toi on hyvä, ettet jatka matkaa, vaan huutelija joutuu vastuuseen sanoistaan. 

Yleisesti minua ärsyttää kaikenlainen valitus, ja varsinkin se, kun itse valitan jostain ihan turhasta. Mutta toisaalta välillä sitä on ihan kuulla ihmisiltä, jotka muuten ovat pääsääntöisesti positiivisia ja optimistisia - kuten sinä :) Itse seuraan lifestyle-blogeja, silloin kun persoona kiinnostaa, ja välillä on ihan mielenkiintoista tietää myös ne asiat, mitkä ihmistä ärsyttävät. Senkin kautta aukeaa lisää, minkätyyppisestä ihmisestä on kyse. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, ettei negatiivista energiaa tee mieli levittää, ja itsekin kun valittelen jotain blogissa, niin yleensä alkaa ärsyttää vaan enemmän. Veikkaan, että valitus oikeastaan vaikuttaa negatiivisemmin kirjoittajaan kuin lukijaan. Mutta, who knows, ihmiset ovat erilaisia :)

punastus
Punastus

Juu, täällä on kyllä toi valittamisen kulttuuri voimissaan :) Ihan kuin jotkut oikein odottaisivat hetkeä, että pääsevät huomauttelemaan. Varmaan hengaavat sillä kävelytieosuudella jossa ei saa ajaa pyörällä, jotta pääsevät raivoomaan. Ja sitten oma lukunsa on kanssapyöräilijät, jotka ärjyvät ties mistä. En itse huomauttele yhtään kellekään mistään, vaikka aihetta olisi päivittäin. En koe, että on minun asiani. Ihan vaan jo yleisen viihtyvyyden kannalta pidän turpani tukossa :)

Parastahan on, jos bloggaaja löytää kultaisen keskitien valittamisen ja positiivisuuden väliltä ja lisäksi jonkinlaisen draaman kaaren näiden ääripäiden välille :) Missään nimessä ei ole väärin tuoda ilmi negatiivisia asioita, se tosiaankin tuo bloggaajaan särmää ja on lohdullista huomata, että muutkin painiskelvat omien ongelmiensa parissa. Nyky-blogimaailma on vähän turhankin siloteltua. 

Oma valittamisen aiheeni oli aivan realistinen, nimittäin vesivahinko ja huone käyttökiellossa/kuivaimet päällä seuraavat pari viikkoa sekä tolkuton aikaeroväsymys vielä viikko reissustapaluun jälkeen. Näihin asioihin toki voi pureutua  monella tyylillä, mutta minulla se tuli näppäimistöstä pihalle raskaana valitusvirtenä, joka mustensi omaa oloa entisestään :D 

 

Kommentoi