Valoa tulvii kohta ovista ja ikkunoista!

Ladataan...
Punastus

On ollut vähän hullunmyllyä viime aikoina. Tai ei nyt oikeastaan sellaista pahemman luokan, vaan monia (kivoja) asioita hoidettavana, taskussa välillä viiden eri kämpän avaimet, kun on lupautunut moneen suuntaan kissavahdiksi ja koiranulkoiluttajaksi. Lapsenvahdiksikin. Tällä hetkellä vieressä kehrää musta kissa Taisto ja veljensä Atos hengaa sohvalla. Mitä enemmän saa elämäänsä tungettua eläinseuraa, sen parempi. Varsinkin näin vuoden mustimpana aikana. 

Uskomatonta, kuinka nopeasti tämä pahin pimeyden aika meni ohitse. Aivan äsken Talvipäivänseisaukseen oli vielä puolitoista kuukautta ja nyt pimeyden lakipiste on jo saavutettu. En suostu ajattelemaan, että oikeastaan huomenna on vuoden toiseksi pimein päivä edelleen, vaan mielessäni siintää ajatus auringonvalosta, joka tulvii syvälle sieluun ja eheyttää. Onhan tässä vielä toki tarpomista sinne valoon, mutta henkisellä tasolla on jo valoisampaa. Hitusen verran ainakin. Ainakin just nyt, kirkasvalolampun heijastuksen äärellä. 

Tänä vuonna minulla on ollut mahdollisuus vetäytyä kaamokseen, koska töitä on ollut vähemmän. Muistan hyvin miltä tuntuu olla töissä ne muutamat tunnit, kun aurinko näyttäytyi taivaalla (jos edes näyttäytyi), kun tullessa oli säkkipimeää ja lähtiessä samanlaista. Miten ihmeessä olen selvinnyt. Tai ehken olekaan selvinnyt, olen vain esittänyt, että hyvin tässä menee. Tänä talvena olen nähnyt aurinkoa paljon enemmän kuin yleensä näihin aikoihin, hyödyntänyt auringonsäteet. Olen samalla myös vetäytynyt yksinoloon ja karsinut oikeastaan kaikki menot ja tekemiset ympäriltäni. On tuntunut siltä, että näin haluan toimia kun siihen mahdollisuus on. Olen elänyt siis aika tylsää elämää ainakin nykypäivän mittapuulla. 

Vaikka tämä my so called life näyttäytyisi ulkopuolisen silmin tylsän ankeana, ei se haittaa. Elämä ei nimittäin ole tekemistä, se on olemista. Voisin koluta tuhannet kissanristiäiset, baarit, keikat, juosta pää kolmantena jalkana ja siltikin saattaisi olla tylsää. Olen tämän ennenkin todennut, mutta asiat taitavat olla aika hyvin, kun elämästä on riisuttu kaikki ylimääräinen ja silti kokee olevansa ihan onnellinen ja tyytyväinen.

Viikon päästä päivä on jo viisi minuuttia pidempi kuin nyt, vuoden lyhimpänä päivänä. Että kyllä tää tästä kuulkaas!

Share
Ladataan...

Kommentit

Paulita
Vähä hyvä

Sun blogisi on kyllä mainio! Olen itse eiliseen asti kieriskellyt pimeydessä ja kironnut, kun pyörätiet ovat sulaneet jäätiköiksi, ollut joka toisena päivänä liian väsynyt joogaamaan.

Mutta nythän alkoi joululoma, ja niin kuin kirjoitit, valon aika! Taidanpa kaivautua peittoni alta, oikaista joogamattoni ja juoda sitten aamukahvin kirkasvalolampun edessä. Kyllä täät tästä!

punastus
Punastus

Kiitos <3

Valon aika totta tosiaan! Välillä sitä täytyy ehkä vähän visualisoida sisässään, jotta siihen uskoisi :) Mutta sieltä se tulee, pikkuhiljaa. 

Ja kyllähän se siitä. Joka ikinen kerta! Kunhan saa itsensä matolle, niin se on jo puoli voittoa :)

Hyvää joulunaikaa!

Kommentoi

Ladataan...