Viikko 34, nothing special

Punastus

On ollut hyvin perusviikko. Ei mitään ihmeellistä. Ei kerrassaan mitään. Mutta näitä päiviä ja viikkoja on. Niitä on varmasti enemmän kuin niitä erityisspessuja, hienoja, upeita, mahtavia. Eikä se edes haittaa. Miksi haittaisi, koska kokonaisuus on kuitenkin kiva, omannäköinen elämä. Pyrkimykseni elämässä on tasapaino ja tyytyväisyys satunnaisilla onnellisuudenhetkillä maustettuna. Juttelin taannoin erään asiakkaan kanssa ja puheeksi tuli toinen työni joogaohjaajana. Kysyi tietenkin ah niin vitsikkään kysymyksen joogalennosta, mutta jouduin hänen pettymyksekseen toteamaan aivan päinvastaista: joogaan ja ohjaan joogaa, jotta olisin vahvemmin maassa. Joogaan ollakseni juurtuneempi. Minua ei kiinnosta valaistuminen siinä mielessä kuin sen valtaosa ihmisistä näkee. Minulle valaistuminen merkitsee oman sisäisen tulensa löytämistä ja sen ylläpitämistä. Elämän kohtaamista juuri sellaisena kuin se on; itseni ja sitä kautta muiden kohtaamista aidosti, läsnäolevasti juuri nyt, tässä. Eipä ole muuten helppo tehtävä sekään. Toisinaan on ihan himputin vaikeaa hyväksyä se, että ookoo, tämä on nyt se elämä jota elän. Ei vaan aina jaksais. Useimmiten kuitenkin oma elämä on ihan jees! 

Eilen käytiin poikaystävän kanssa parinkymmenen kilsan pyörälenkillä ja satuttiin Viikin pelloille. Hanhet olivat siellä kokoontumassa eteläänlähtöä varten. Lintuaurathan saa meikän itkemään tai vähintään herkistymään ja tää kokemus sai hanat ihan kunnolla auki! Huhhuh. Oli niin siistiä kun ne lähti yllättäen maasta lentoon koko parvi. Ei vaan pysty käsittämään lintuja ja niitten käyttäytymistä, ihmeellistä.

Nää kaksi kissayksilöä ovat lähentyneet. Joskaan eivät ole vieläkään mitään ylimpiä ystävyksiä, mutta toisen läheisyys ei saa enää instanttia sähinöintiä aikaiseksi. En ymmärrä kyllä kissojenkaan päänsisäistä maailmaa, ei sen puoleen :)

Ruokahommeleita. Tämä viikko ei oo tarjonnut senkään puolesta mitään ihmeellisyyksiä, paitsi nyt viikonloppuna, kun ehdittiin nähdä poikaystävän kanssa kunnolla. Meihin taitaa päteä se "suurin osa pariskuntien ajasta menee siihen, että mietitään mitä syötäisiin" :D Loppuaika menee kokkaillessa ja syödessä.

Muutama duunivuorokin tuli tehtyä tällä viikolla. Mustat vaatteet on dress code. Tykkään mustasta, mutta kun on pakko pukeutua siihen, ei se yhtäkkiä olekaan niin kivaa. Ei uskois!

Olen käynyt tällä viikolla useammalla lyhyellä juoksulenkillä piiitkästä aikaa. Tavoitteena ei edes ole alkaa juoksemaan pitkiä reissuja, vaan just tälläset lyhyet pyrähdykset sopii tällä hetkellä kuin nakutettu. Jee!

Tällä viikolla alkaa syyskuu. Ehkä suostun pikkuhiljaa myöntymään siihen, että kesä alkaa olla ohi. Mutta jos ei kuitenkaan ihan vielä. Niin kauan on kesä kun ei tartte sukkia!

Share

Kommentoi