Ladataan...
Punastus

OOTD-kuvia ajalta, jolloin tukka oli vielä hennon vaalenpunainen ja ohkasissa sukkiksissa pystyi olemaan ulkosalla. Eipä silti, sukkia en ole ottanut vieläkään käyttöön kesän jäljiltä. Ystävä muistutti eilen, että jonain vuonna olin heilunut ilman sukkia vielä marraskuussa kun maassa oli jo lunta. Vaikka olenkin paleluun taipuvainen, ei sukka etsiydy jalkaani millään. Ahdistava pieni kankaanriepu.

Huomenna alkaa marraskuu ja ilmeisesti luntakin on tulossa. Ehkä sukattomuuteni on yhden ihmisen mielenilmaus talvea vastaan. Niin kauan kun voi olla sukatta, voi myös esittää, että talvi ei ole vielä tulossa. Kiellossa eläminen: parasta. 

Ne muutamat vuoden raskaimmista kuukausista ovat kuitenkin edessä. Vääjäämättä. Olen jakanut talvikuukaudet mielessäni osiin niin, että jokaisessa kuukaudessa olisi jotakin odotettavaa tai pimeyttä edes hitusen helpottavaa. Aivan ensimmäiseksi olen pyrkinyt lisäämään aerobista liikuntaa päiviini, se piristää ihan mielettömästi kun säännöllisesti saa sykkeen koholle. Ainut ongelmahan tässä on se, kuinka saada pidettyä kiinni tuosta rutiinista, talvisaikaan kun sohvanuumen houkuttelee enemmän. Onneksi sali sijaitsee ihan nurkan takana, eli kynnys lähteä on todella matala. 

Toinen liikuttaja on uusi koirakaveri, joka asuu tuossa ihan kupeessa. Lenkit on kaksinverroin hauskempia, kun teet ne koiran kanssa. Tai kahden koiran kanssa! Joinain päivinä nimittäin saan tuplasti whippettejä lenkkiseuraksi.

Marraskuun ajan keskiviikkoisin on myös kynttilänvalojoogaa Vallilan Stoorissa. Oon näistä tunneista ihan fiiliksissä. Loppusyksy ja talvi on ehkä ne eniten suosikeimmat vuodenajat joogallisesti. Silloin joogan vaikutukset näkee parhaiten. 

Joulukuu menee joka vuosi nopeasti ja tykkään sen kuukauden tunnelmasta muutenkin. Pysähtyminen joulun aikaan, vuoden loppu ja uuden aloitus. Tammikuussa toivottavasti pääsisi reissuun ja helmikuu menee aina nopeasti koska on niin lyhyt. Sitten onkin jo lähes kevät. En kuitenkaan halua elää talvea vain pakollisena ylimenokautena ja miettiä keinoja kuinka suoriutua siitä mahdollisimman nopeasti. Nope. Toki talvessa on paljon hyvää ja kaunista. Jos ei muuta, niin ainakin sen ansiosta osaa arvostaa tulevaa kevättä ja kesää. Ikäänkuin ansaitsee valon kun on ensin rämpinyt loskassa kuukausikaupalla. Hah.

Päällä taas pilkukas asia, vintagea. Hankin itselleni aina samaa mekkoa, vähän eri mallista joka kerta, mutta aina tolla samalla pallokuosilla. Helvettiläinen. 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Minun Moskovani oli vuosia sitten uuvuttava miljoonakaupunki, jossa päivässä jaksoi tehdä yhden kohteen täsmäreissun ja jo piti palata takaisin uuvahtaneena. Oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että sairastuin flunssaan Moskovassa vieraillessani. Joka kerta myös hillitön räntäsade, loska ja tuuli Siperiasta. Kaupunki oli ehkä vain liikaa minulle, herkkäsieluiselle pikkukaupungin tyttärelle

Nyt muutamana viime Moskovan reissulla olen ollut havaitsevinani, että kaupunki on muuttunut. Ilmapiiri on rennompi, kaduilla on siistimpää, ihmiset ovat ystävällisempiä ja ehkä sitä räntääkään ei tule enää kilotolkulla. Tai sitten on päässyt käymään niin, että se olenkin minä, joka on muuttunut. Asuinhan kuitenkin Pietarissa tässä välissä ja olen sitä kautta luultavimmin siedättynyt. Pietarin vuosinani en muuten kertaakaan käynyt Moskovassa, vaan pidin hanakasti kiinni kannastani. Äh, jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut käydä. 

Minun Moskovani näyttäytyy nykyisin siis tyystin eri valossa. Viimeistään viime viikkoisella reissulla sain lopultakin sisäistettyä kaupungin ja otettua sen haltuun. Tällä kertaa olin reissussa mieheni kanssa, joten jo se antoi Moskovalle aivan uudet kasvot. Hän oli siellä aivan ensimmäistä kertaa ja on aina mahtavaa näyttää tärkeille ihmisille omia rakkaita paikkoja. Sillä rakas se on, vaikkakin suhdehistoriamme onkin ollut melko kivinen ja hitaastilämpiävä. 

Tällä kertaa en muuten flunssautunut. Ja räntääkin satoi vasta lähtöpäivämme aamuna. Ja oh boy, lisää kuvia kyllä seuraa, no worries.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Heipä hei! Torstai on ja ei ole lempipäiväni viikossa. Minulla on kolme ohjattavaa tuntia torstaisin, josta ensimmäinen on jo aamuseiskalta. Herääminen: joka kerta helvetillistä. Tunnin jälkeen: paras fiilis. Jokaikinen torstaiaamu luulen, etten kykene, mutta silti tunti on yksi lemppariohjattavista. Huipuin osuus torstaiaamuissa on kuitenkin se, että pääsee vetäytymään vielä muutamaksi tunniksi vällyjen väliin aamupäikkäreille. Autuas nuijanukutus. Sängystä nouseminen: erittäin hankalaa. Koko loppupäivä: pöhnäinen olo. Kunnes saapuu ilta ja kello on kuusi, menen ohjaamaan päivän toisen setin. Olo balansoituu taas ja loppuilta onkin pelkkää euforiaa.

Sellaista on tää meikäläisen joogalaiffi. Yhtä vuoristorataa. Mut ehkä silleen hyvää vuoristorataa kuitenkin.

(Hakikseen oli ilmaantunut uusi seinäteksti. Siinähän oli pitkään se "Kuvittele että heräät huomenna ja kaikki musiikki on kadonnut", joka yksinkertaisesti kuului siihen. Määritti tuota kohtaa Hakaniemenrannassa. Mutta aina tuohon seinään ilmestyy uusi teksti, vaikka edelliset hinkattaisiin sata kertaa pois. Hölmöläisten hommaa.)

Torstait on muutenkin aika jees päiviä. Jokaisella viikonpäivällä on oma kaikunsa: sunnuntaisin on usein vähän ankea ja harmaa olotila, maanantai tuntuu toisinaan hankalalta ja tahmealta. Tiistaista eteenpäin suunta onkin vain ylöspäin, torstaisin kuuluu jo viikonlopun kuiskinta. Odottava mieliala, vaikkei mitään erityistä olisikaan tulossa tai vaikka olisi töissä koko viikonlopun. Kaippa siksi onkin sanonta "torstai on toivoa täynnä"? Kaikkein eniten pidän kuitenkin siitä, että hetkellisesti tai pidemmäksi aikaa kadottaa päiväntajun. Ei oikein tunnu miltään päivältä. 

Tänäkin torstaina on odottava tunnelma. Odotan viikonloppua. Lauantaina on poikaystävän bändillä keikka Nosturissa, viimeinen laatuaan kyseiseltä bändiltä. Sitä ennen olisi saunomisbisneksiä luvassa ja ehkä voisi viiniäkin naukkailla pitkästä aikaa. Tai siis siemailla.  

Näiden kuvien pönötys ei tapahtunut torstaina, vaan eilen keskiviikkona. Tuossa sillan alla on hieno valo ja on toi seinäkin varsin upea tausta kuville. 

Nyt on aika sulkea kaikki masiinat ja kömpiä peiton alle, kissa jo tuossa venailee. Öitä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Kirjoitin aiemmin siitä, kuinka päädyin joogaohjaajakoulutukseen ja joogaohjaajaksi ylipäänsä. Mainitsin, että oman ohjaamiseni intentio on alkanut pikkuhiljaa selkeytyä ja olenkin viime aikoina pohtinut asiaa enemmän. Mitä minulla on annettavaa? Mitä voin oppia ohjattaviltani? Mitä voin oppia ohjaamisen kautta? 

Joogatunti on vuorovaikutusta ja me kaikki olemme yhdessä tekemässä tuntia mahdolliseksi, minä vain satun olemaan se tyyppi, joka ohjaa. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö myös minä olisi oppimassa. Olen oppinut joogaohjaajaurani aikana aivan mielettömästi niin itsestäni, muista ihmisistä kuin myötätunnostakin. Lempeydestä, mutta myös ankarasta asenteesta itseään kohtaan. Ennenkaikkea olen ymmärtänyt vahvemmin sen, että olemme kaikki jollain tasolla yhteydessä toisiimme ja kaikki läpikäyvät samantyyppisiä ongelmia ja kriisejä elämässään. Aika lohdullista. 

Yksi tärkeimmistä asioista, jota haluan opetukseni kautta ihmisille välittää on itsetuntemus ja sen vahvistaminen. Joogamatolla olet vahvasti ja raa'an puhtaasti läsnä itsesi kanssa ja itsessäsi. Aina se ei ole edes mukavaa ja harjoitus saattaa nostaa pintaan epämiellyttäviäkin tunteita ja tuntemuksia. Itselläni saattaa joskus tulla itku kesken asanaharjoituksen, useimmiten sellainen hyvä, irtipäästävä itku. Joskus naurattaa ja hymyilyttää. Toisinaan ärsyttää kaikki. Jooga on omalla kohdallani auttanut kohtaamaan tunteet sellaisena kuin ne ovat juuri siinä hetkessä ja myös päästämään irti. En enää vello tunteissa tuntitolkulla, vaan havainnoin ja annan mennä menojaan. Ymmärrys siitä, että minä en ole nuo tunteet, on vahvistanut itsetuntemustani. Olen päässyt tunteiden taa.

Toinen samaan aiheeseen liittyvä ohjausintentioni on yksilön sisäinen voima ja tuli. Haluan auttaa ihmisiä löytämään sen sisimmästään joogan avulla. Myös sen sisäisen voiman vahvistaminen on tärkeässä osassa joogaharjoitusta. Vaikka elämässä välillä myllertääkin, niin aina voi luottaa tuohon sisäiseen voimaan, joka aivan takuulla kannattelee. Joskus ehkä huterasti, mutta siellä se on, meillä kaikilla. Säännöllinen joogaharjoitus toimii elämää tukevasti. Pikkuhiljaa se, mitä matolla tekee, siirtyy oikean elämän puolelle sitä helpottaen ja rikastaen. Sillä loppujen lopuksihan jooga on elämää varten, ei päinvastoin.

Kuvat Linnunlaulusta joka on kertakaikkisen kaunis juuri nyt.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Tää syksy on ollut ihan oppikirjaesimerkki täydellisestä syksystä. Aurinko on paistanut useimpina päivinä, ei oo juurikaan satanut, värikkäät lehdet on pysyneet pitkään puissa. Jokaisen päivän ottaa kiitollisena vastaan, vähän kuin jatkettu kesä, vaikka kesä meni aikaa sitten. Mitä pidempään tätä oppikirjasyksyä jatkuu, sitä lyhyemmältä talvi tuntuu. Ensi viikolla matkustan Moskovaan ja siellähän syksy ei ole vielä näin pitkällä. Eli pääsee elämään uusiksi näitä ruskan päiviä! Tavallaan... kai? Tänään tajusin, etten oo ikinä käynyt Gorkin puistossa, vaikka Moskovan reissuja on lukemattomia tullut tehtyä. Nyt mielessäni siintää syksyinen Gorkin puisto ja siellä guljailu.

Perjantaina käytiin pikaguljailulla Eirassa. Tää talo on kertakaikkisen ihana ja googlailujen jälkeen selvisi, että se tunnetaan Eiran kummitustalona. Ihanuuden lisäksi melko kuumottava pytinki. Tuolla päin Helsinkiä kävely saa aina salaa haaveilemaan muutosta, tällä kertaa jopa niin paljon, että selailin netistä vuokrakämppätarjontaa. Muuttohan meillä itseasiassa onkin edessä tuossa vuodenvaihteen jälkeen, vielä ei tosin olla päätetty minne muutetaan. Ehkäpä aivan eteläinen Helsinki voisi olla yksi vaihtoehto.

Olen aikuisella iälläni ollut todella muuttavaista sorttia, harvoin olen yhdessä kodissa viihtynyt vuotta pidempään. Elämä on vienyt ja elämäntilanteet muuttuneet. Tässä nykyisessä kodissa olen asunut siskoni kanssa jo lähemmäs kolme vuotta, taitaa olla henkilökohtainen ennätykseni. Tänä aikana olen alkanut tuntemaan Merihaan ja Hakaniemen todella kodikseni. Fiilis, jota en ole kokenut vuosikausiin siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole ehtinyt juurtua minnekään. 

Jalat syvästi Merihaan betonissa juurtuneena ja samalla kuitenkin jo käsi hamuaa Pitkänsillan eteläpuolta. Justiinsa. Tahtoo kai sanoa, että lopulta sillä paikalla ei ole niinkään väliä, vaan enemmänkin sillä korvienvälisellä kodilla. Kunhan on kotona itsensä kanssa, niin on kotona missä tahansa. Himahommat❤️

One of my fave houses in Helsinki. Could definitely see myself living in it, although at the moment it is abandoned, thus creepy.

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Se oli sellainen punavuorelainen, kissapitoinen viikonloppu. Paitsi että kissat ujostelivat vaatekaapissa ja lähinnä tuli oltua sisätiloissa paitsi mitä nyt eilen käväisin muutamalla lähikirppiksellä. Mutta siltikin paikanvaihdos ihan pariksikin päiväksi inspiroi kummasti ja lisäksi kotiinpalaamisen tunne on aina yhtä ihana. Melkein jo sen fiiliksen takia kannattaa olla välillä pois kotoa. Ja sen takia, että saat tuntea oman kissan pikkunokan nuuhkutuksen nenääsi vasten. 

Olen taas vaivihkaisesti siirtynyt juomaan teetä. Olen ehdottomasti kahvinaisia, mutta toisinaan tulee eteen kausia, että kahvi vaihtuu teehen. Ja sitten taas tee kahviin. Sillä eihän se nyt käy päinsä, että identifioituisi molempien juojaksi!

Rakastuin härkikseen. Aiemmat kokeilut ei ihan täysin vakuuttaneet, mutta nyt oli kyllä huippuhyvää! Mikäs tässä vegaanina ollessa, kun se on tehty niin älyttömän helpoksi ja nautinnolliseksi.

Toinen ujostelijoista. Texas. Meillä on kyllä useamman hoitokerran ajalta historiaa, mutta tällä kertaa tyypit jostain syystä lämpenivät hitaasti. En aina ihan ymmärrä kissain sielunelämää, mutta tämä etäisyys oli viimeistään siinä vaiheessa anteeksiannettu kun Texas tänä aamuna kömpi sängyssä selkäni päälle ja kehräsi. Poikaystävän rinnukset oli hän vallannut jo yöllä. 

Näihin kuviin on hyvä päättää kiva viikko ja alkaa pikkuhiljaa asennoitumaan huomenna koittavaan maanantaihin ja lokakuun toiseksi viimeiseen viikkoon. 

❤️ 

 

Share
Ladataan...

Pages