Ladataan...
Punastus

Yleensä joka paikasta on kiire kotiin, kotona viihtyvä hiiri kun olen. Yllätin itseni eilen ja hengasin koko päivän ulkosalla. Pyöräilyä ja puistonpenkkikahvit poikaystävän kanssa, sushia siskon seurassa, synttärijuhlat Pengerpuistossa, toisen kaverin synttäriskumpat Sivukirjastossa. Uimaankin piti mennä, mutta se kivuus jäi tälle päivälle. Haluaisin kesän keveyden ja huolettoman mielialan jatkuvan vuoden jokaisena päivänä. Neljä vuodenaikaa on ihan jees, mutta talven melankolia, apatia ja raskaus ei. Se on kuluttavaa. Onneksi kesää, syyskesää, alkusyksyä ja syksyä on vielä monta kuukautta jäljellä. Vaikka huomenna alkaakin jo elokuu, en suostu ajatukseen, että kesä olisi ohitse. Ei se ole. Se on vasta alkanut. 

Ensimmäiset asukuvat uudella kameralla! Harvemmin hankin mitään uutena ja kun hankin, niin saan aikaiseksi pahemman luokan morkkikset. Ostosdarran, joka ilmenee välillä ihan fyysisinäkin oireina. Sen sijaan, että välittömästi hankinnan tehtyäni tuntisin suurta iloa, alkaakin oksettaa ja etoa. Ihme reaktio. Toisaalta ihan tervekin reagointi ja jos tapanani olisi kuluttaa enemmän, en luultavasti tuntisi minkäänlaisia morkkiksia. Mutta nyt, pahimman krapulan hälvettyä, olen ollut enemmän kuin rakastunut uuteen kameraani, joka on siis Olympus PEN e-pl6. Joihinkin laitteisiin kehkeytyy samantien lämmin suhde, näin kävi minulla ja kameralla. Olen myös tajunnut, kuinka paljon olen kaivannut kuvaamista ja kaikkea siihen liittyvää, mikä omalla kohdallani konkretisoituu blogina. Ikäänkuin koen olevani enemmän elossa kun tallennan ja dokumentoin hetkiä elämästäni.

Kuvat by Maukka aka boyfriendi. Vaatteet ja asusteet 2nd hand. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Maailma tuntuu taas hitusen valmiimmalta, ellei jopa valmiilta. Eilen tehtiin (grillattuun ruokaan jo vähän tympääntyneenä) nimittäin pastaa vegaanisella fetalla pestomarinadissa. Niin tai siis kreikkalaishenkisellä salaattijuustolla voisi mennä oikeammin. Suhtaudun vegaanisiin juustoihin vähän varauksella, tosin viimeaikoina tuntuu tapahtuneen iso harppaus eteenpäin. Kyseinen juusto oli koostumusta myöten todella lähellä aitoa tavaraa. Voipi olla, että joku hc-juustoilija olisi eri mieltä, mutta minulla ei olekaan vertailukohtaa viime ajoilta. Makunystyrät ehkä herkistyneet ja samoin hajuaisti ainakin juustojen suhteen. Varsinkin vahvemmat juustot tuoksahtavat melko perverssiltä! Tottumuskysymyksiä nämäkin, my friend.

Idea koko hommaan lähti basilikapuskasta, joka piti käyttää pois ennen lähtöä. Blenderiin meni lisäksi cashew-pähkinän jämät, mantelirouhetta, öljyä, chiliä sekä valkosipulia. Pilkottu juusto ehti marinoitua parisen tuntia pestossa ennen kuin keitettiin pasta ja heitettiin sekaan vähän tomaattiakin. Maailman yksinkertaisinta ja hyvintä. 

Saatiin tehtyä fetasta myös evässämpylät tälle aamulle junaan, kun oikein pihisteli ja marttaili. Ainut huono puoli juustossa on nimittäin sen korkeahko hinta, eli eipä tuu ihan joka päivä ostettua. Vaikka himoitsen jo nyt lisää ❤️

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

En ole tehnyt lomalla mitään. Tai paremminkin, en ole tehnyt mitään, mitä suunnittelin tekeväni. Kaksi mukaanotettua kirjaa makaavat tasan siinä kohdassa jonne ne laskin sunnuntaina reppua purkaessani. Joogamatto tuijottaa surkeana lattialta. En ole avannut sitä kertaakaan. Sonja kirjoittaa mahtavasti visiosta/huojennuksen tunteesta ja lisään omatoimisesti visionselkiyttämislistaan levon ja mitääntekemättömyyden. Irtipäästämisen kaikesta totutusta ja varsinkin siitä, mitä pitäisi tehdä. Joogaharjoitusta on myös se, että päästää irti omasta (asana)harjoituksestaan. Omalta opettajaltani päällimmäiseksi mieleen jäänyt viesti on: "jooga on elämää varten, elämä ei ole joogaa varten". Vasta nyt viidentenä päivänä täällä landella huomaan, että kroppa ja mieli alkavat pyytää erillistä harjoitusta. Tarvitsin juuri tällaista breikkiä, juuri nyt. Harjoituksen siemenet on kylvetty kevään mittaan ja eteenpäin päästäkseen piti pysähtyä. 

Pihan perälle oli ilmaantunut uusi koivunoksista tehty silta ja hyvin zenmäinen paikka lätäkön rannalle. Joku päivä maisemointi etenee ehkä siihen pisteeseen, että lammessa voisi jopa uida. Tuolla viettäisin mieluusti enemmän aikaa, mutta hyttysinvaasio oli niin helvetillinen, että parempi pysytellä pois. Nimim. Jalkani kutisevat ja ovat paiseilla. 

Ihanaa torstaita kaikille! Me vietetään tää viimeinen landepäivä lähtemällä biitsille. Huomisaamuna takaisin Helsinkiin, vaikka oikeastaan voisi jäädä tänne vielä ainakin viikoksi ellei kahdeksikin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Rakastan aamuja. Aikaisia aamuja. Olen tosin huono herääjä ja usein aamuisin niin nälissäni, että sängystä nouseminen tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Siksi onkin mukavaa, jos tiedossa on houkuttimia, joiden voimalla saa repäistyä itsensä vällyistä. Tänään se esimerkiksi oli porkkanakakku ja kahvi. 

En kuulu siihen koulukuntaan, jonka mielestä aamiainen on päivän tärkein ateria. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä kunkin tulee löytää omat syömätapansa- ja tottumuksensa kuulostellen, kokeilemalla ja tunnustellen. Nykypäivänä ehkä helpommin sanottu kuin tehty, koska useasta tuutista tulee ties mitä suosituksia, jotka saavat pään pyörälle. Jokaikinen ihmiskeho on ainutlaatuinen rakennelma ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä toimi toisella ollenkaan. Vaatii aikaa ja tahtoa lähteä tälle tutkimusmatkalle. Joskus se tarkoittaa sitä, että on päästettävä jopa irti omista suosikkijutuista. Tilalle kuitenkin voi saada mahdottoman hyvän olon ja täysin uuden makumaailman. 

Mökillä olemme syöneet kaikkina päivinä runsaasti kasviksia grillattuna ja tuoreena. Prosessoitu ruoka ollut aika minimissä, vaikka totuuden nimissä kyllä sitäkin on tullut syötyä lähinnä tofun ja kasvisnakkien muodossa. About jokainen ateria on alkanut ihmettelyllä siitä, kuinka jotain tälläistä voi olla olemassa. Kaikki luonnon värit siinä lautasella, suoraan maasta (no ok, kuljetuksen ja kaupan kautta) ja kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hyvää! Auringon energia tulee välikäden kautta meidän hyödynnettäväksemme, ihmeellistä :) 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Se oli Jaakon päivä eilen. Lapsesta saakka se on merkinnyt kaikessa ankeudessaan kesän loppumista, koska uimavedet kylmenee tuona päivänä kun Jaakko heittää kylmän kiven. No eihän ne vedet tietenkään kylmene yhdessä yössä ja nykyäänhän kesät jatkuvat pitkälle elo/syyskuulle saakka, mutta silti tuohon hemmetin Jaakkoon suhtautuu ärsyttävänä ilonpilaajana. Oliko pakko tulla ja pilata kaikki? Eilen olikin hyvä päivä heittää talviturkki kirkasvetisessä Immalanjärvessä. En muista milloin pulahdus olisi ollut yhtä järisyttävän upea. Tuntui kuin jotain olisi tippunut harteilta ja jäänyt veteen (ehkä se talviturkki?), laiturille tullessa väänsin jo itkua. Vesi on ehdoton suosikkielementtini, eritoten järvivedessä on jotain, joka on vahvasti osa minua. Ehkä siitä luonnollisesta syystä, että olen järven läheisyydessä kasvanut. Rakastan toki myös merta, mutta järven äärellä ja järvessä olen kotona.

Tänään nuoruudenystäväni tulee kylään lapsineen. Ei olla nähty ainakaan kymmeneen vuoteen, vähän jänskättää! Leivoin eilen porkkanakakun, joka on gluteeniton ja vegaaninen. Ei oikein löytynyt hyviä ohjeita netistä, niin sovelsin useampaa, voisi laittaa tänne blogiinkin reseptiä. Tykkään leipoa gluteenittomasti muutenkin, mutta nyt ihan "oikean" syyn kanssa, koska ystävälläni on keliakia. Tuli ihan sairaan hyvää, vaikka ite sanonkin!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Voisin vallan mieluusti viettää enemmän aikaa maaseudulla. Elämä kaupungissa on toisinaan todella uuvuttavaa kaltaiselleni ihmiselle, joka väsyy helposti hälinästä ja ihmisistä. Landella yhteyden ylläpitäminen omaan sisimpään on helpompaa luonnon ja hiljaisuuden takia. Metsä juurruttaa ja balansoi. Siltikään en voisi kuvitella asuvani kokonaan maalla. Ehkä juuri tuo kaupungin ja maaseudun kontrasti on omalla kohdallani se juttu, joka kiehtoo. Kumpaistakin alkaa ikävöimään tietyn ajan jälkeen. Omat ja mieheni työkuviot olisivat toki järjestettävissä niin, että voitaisiin säännöllisesti viettää pidempiäkin aikoja täällä Itä-Suomessa. Mutta elämä usein vie ja huomaat, että viikot ja kuukaudet menevät eteenpäin sellaista vauhtia, että missään välissä ei ole edes ennättänyt suunnitella pakoa landelle. Mutta sitten kun tänne viimeinkin pääsee, on se sitäkin palkitsevampaa.

Lomassa parasta: kun aamiaisen jälkeen voi mennä takaisin sänkyyn ja aamua on vielä kosolti jäljellä. Myös se on ihanaa, että toinen on täällä ja kerrankin on aikaa olla kiireettömästi yhdessä❤️ 

Share
Ladataan...

Pages