Ladataan...
Punastus

Olemme asuneet poikaystäväni kanssa nyt syyskuun puolivälistä asti saman katon alla. Muutaman viikon kuluttua hänen kotinsa putkiremppa on viimeinkin valmis ja väliaikaisavoliittomme päättyy. Meillä ei ole ollut aiemmin ajatuksena muuttaa yhteen, vaikka yhdessä olemme olleet jo viisi ja puoli vuotta. Erikseen asuminen on sopinut meille enemmän kuin hyvin, joten jännitti vähän miten yhdessäasuminen luistaa. Mutta hyvinhän se on mennyt!

Tällä hetkellä koen jopa pientä luopumisen tuskaa siitä, että hän muuttaa pois. Kuinka osaan olla? Tuleeko arjestani ankeaa, kun toinen ei olekaan läsnä koko ajan? Miten minun käy? Apua! Kriisi! Kaipaan häntä jo nyt!

Toisaalta olen kuitenkin ihan varma siitä, että asiat rullaavat kuten ennenkin ja ehkäpä jatkossa tulemme viettämään enemmän aikaa myös hänen luonaan. Nyt, kun yhdessä asumista on kokeiltu viiden kuukauden ajan, tiedämme millaista se olisi ja voi olla, että mikäli esimerkiksi siskoni (jonka kanssa jaan kotini) elämäntilanne muuttuu, voisimme poikaystävän kanssa harkita yhdessäasumista. 

Yhdessä asuessa joutuu viimeistään kohtaamaan myös toisen ihmisen mustan puolen ja (raivostuttavat) tavat. Mutta on niitä hyviäkin puolia! Kuulemma seuraavat asiat ovat taattua minua:

Tiputan kaiken niille sijoilleen kun tulen kotiin. Keskelle lattiaa. 

Puhuessani nenäni heiluu 

Olen kova pomottamaan keittiössä

Tuijotan häntä herkeämättä

Olen salamana paikalla kun hän vaihtaa vaatteita tai on muuten vähäpukeinen

Seuraan häntä jopa vessaan, vähintään olen ainakin oven takana kuuntelemassa

Kuorsaan, mutta pienesti ja hillitysti

Vedän tietyissä tilanteissa sisään ja ulos henkeä erittäin kuuluvasti

Maiskutan, mutta en sentään syödessäni, vaan yleensä nukkumaan käydessä asettelen jotenkin suutani

Venyttelen kehoani jatkuvasti

Käyn niin kuumassa suihkussa, että kun hän menee jälkeeni, iho kuoriutuu irti

Sanon kaikkeen aina ”TÄH?”, vaikka kuulisinkin hyvin

En ota kantaa väitteiden paikkansapitävyyteen, mutta ehkäpä ainakin osassa on jokin perä :D Ainakin nenän heiluminen kuulostaa suloiselta.

Kuvissa Maukka räplää puhelintaan akselilla Suomi-Albania-Italia.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Eko
Punastus

Jäteasiasta on muodostunut minulle sydämen asia ja suhtaudun siihen erittäin intohimoisesti. Toiset suhtautuvat intohimolla ruokaan, viineihin, liikuntaan tai vaikkapa kirjallisuuteen, mutta minun sydämeni väräjää jätteelle. How sexy is that. 

Osa kirjoittamista (muovi)jätteen vähentämiskeinoista saattaa olla täysiä itsestäänselvyyksiä, mutta usein me ihmiset saatamme mennä eteenpäin kyseenalaistamatta tapojamme ja tottumuksiamme. Minulle on käynyt useasti näin ja olen kokenut ahaa-elämyksiä, kun joku tekeekin asiat eri tavalla. Tavalla, joka ei ole käynyt itselläni mielessäkään. 

Kuusi vinkkiä ekologisempaan elämään

Mieti, tarvitseeko juuri sinun saada tiettyä tuotetta ympäri vuoden. Voisitko käyttää esimerkiksi kurkkua vain silloin, kun se ei ole käärittynä muoviin ja olisiko mahdollista alkaa esimerkiksi idättämään, jotta saisit ympäri vuoden tuoretta? Minulla on idätystehdas käynnissä koko ajan, eikä se ole kovinkaan vaivalloista, kunhan vaan muistaa säännöllisesti huuhdella idut. 

Ota haltuun paikat, joissa myydään tuotteita kilohintaan. Esimerkiksi Punnitse ja Säästä myy paljon kuivatuotteita ja sieltä on mahdollista ostaa omiin purkkeihin tai säilytysastioihin suoraan. Heillä on toki myös paperipusseja tarjolla, mutta paperipussikaan ei ole täysin ongelmaton jäte. Vaikka se hajoaa ja on kätevä esimerkiksi biopussina, sen tuottamiseen menee enemmän energiaa kuin muovipussin. Järkevintä on siis välttää pussien ostamista kokonaan. 

Hevi-osastolla ei tarvitse käyttää pusseja ollenkaan, paitsi jos ostat kilotolkulla vihanneksia. Biohajoavaan pussiin voi punnita useita eri vihanneksia. Itse en ole käyttänyt kestopusseja, mutta varteenotettava vaihtoehto sekin. Mikäli kauppa tarjoaa ilmaista pussia ostoksille, sano, ettet tarvitse sitä. Minulta meni vuosia tajuta, että näinkin voi tehdä (lähinnä siis vaikkapa vaatekaupoissa, mikäli kuluttamista harrastat). 
 
Pakkausmuovia kerätään jo useammassa taloyhtiössä ja netistä voit tarkistaa missä olisi lähin muovinkeräyspiste, mikäli oma taloyhtiösi ei kerää sitä. Näitä paikkoja on Helsingissä ihan vain muutamia ja minulle lähin piste on Kruununhaassa saakka. Meillä Jätkäsaaressa on upea Rööri-järjestelmä ja ihmettelenkin, miksei sen kautta voisi imeä pakkausmuovia? Tämä on kuulemma harkinnassa ja aion pommittaa Rööriä palautteella, jotta saataisiin tännekin keräyspiste. 
 
Mieti tuotteen pakkaukselle jatkokäyttöä. Meillä menee esimerkksi tolkuton määrä öljyä eikä ole kovinkaan kestävää hankkia joka kerta muovipulloa. Ehkä alan käyttää paistamiseen kookosöljyä ja kertyneet tyhjät purkit säilytän syksyksi, jotta voin säilöä niihin esim. kurkkuja. Punnarissa on myynnissä myös öljyjä, mutta en ole päässyt vielä niin pitkälle hankinnoissani.
 

Ennenkaikkea, ennakoi ja suunnittele syömisiäsi. Muovittomuuteen tai vähempään muovinkäyttöön pyrkiminen vaatii ennakointia. Muovittomat ja pakkaamattomat tuotteet maksavat usein enemmän, mutta minkä hinnassa menettää, sen suunnitelmallisuudessa säästää. Voi olla, että joudut luopumaan jostakin, mutta ajattele asiaa mieluummin sen kautta, mitä saat. Ja sen kautta mitä annat teoillasi maapallolle.

Kuvituksena täysin randomi kasa vihreitä kuvia.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Minulla oli eilen erittäin inspiroiva kohtaaminen Astrid Swanin kanssa. Tai voiko oikeastaan sanoa tässä yhteydessä inspiroiva, koska puheen aiheena oli ahdistus ja kuolema. Ehkäpä ajatuksia herättävä olisi parempi sanavalinta. Tuo aamiaishetki oli osa Creative Mornings -tapahtumien sarjaa, joita järjestetään säännöllisesti ympäri maailman useassa eri kaupungissa. On kiehtovaa aloittaa päivänsä hieman erilaisissa merkeissä kuin yleensä (tai ketä huijaan, olisin ollut vielä nukkumassa siihen aikaan, kun tilaisuus jo loppui) ja kuunnella mesmeroituneena puhetta ja siinä samalla liikuttua, valuttaa muutamat kyyneleetkin. Kun puhutaan ahdistuksesta, ei voi olla samalla puhumatta myös tässä hetkessä elämisestä; useinhan ahdistusta aiheuttavat tulevaisuuden uhkakuvat ja skenaariot, joita mieleensä luo. Voi myös olla, että menneisyyden tapahtumat ahdistavat. Mutta miksi vatvoa menneisyyttä tai elää tulevassa kun voi nauttia siitä, mitä meillä on tässä ja nyt? Toisinaan tarvitaan muistutuksia ja eilisaamu todellakin muistutteli ja herätteli.

Toinen inspiraationi lähde eilen oli Saranda Tyhjä Ajatus -blogista! Oltiin yhdessä tuolla aamiaistapahtumassa ja mentiin siitä Stooriin brunssihommia säätämään. Tiedättekö sen tunteen, kun joidenkin ihmisten seura saa parhaat puolesi itsessäsi esille niin, että yllätät jopa itsesi? Rakastan sitä tunnetta. Minun on usein vaikea määritellä itseäni tai laittaa luonnettani lokeroon: useimmiten olen kameleontti, joka peilaa muita ihmisiä ja antaa muiden tuoda esiin ominaisuutensa niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esittäisin tai ettenkö olisi oma itseni, päinvastoin. Oon vaan tällainen herkkätuntosarvinen, ympäristöönsä mukautuva kameleontti.

Sen lisäksi, että Saranda herätteli hyviä puoliani esille, sain myös suuren inspiksen siihen, että haluan oppia olemaan valokuvattavana. Olen aiemminkin maininnut, että jäädyn totaalisesti, kun joudun kameran eteen ja haluan tilanteen olevan nopeasti ohi. Tärkein opetus kai oli se, että ei siitä kameran äärestä tarvitse kiirehtiä pois, vaan niitä kuvia voi ottaa reilustikin, kunnes alkaa kertymään hyviä otoksia. Kamera ei siis todellakaan ole tuonut parhaita puoliani esille, mutta enää en aio pelätä sitä. Ehkä alan jopa rakastamaan kuvattavana oloa, who knows? 

Neljäs eilisen inspiroiva asia oli ystävän kyläily ja muutama lasillinen hyvää punkkua. Siihen oli mukava lopettaa perjantai ja aloittaa viikonloppu <3

Ihanaa lauantai-iltaa!

Kuvat tältä päivältä by Maukka. Katsokaa nyt: jäätyminen tiessään!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Minulla on ilo ilmoittaa, että olen mukana Tyhjä Ajatus -blogin ihanan Sarandan lukijabrunssilla lauantaina 10.2.! Paikkana on Vallilan Stoori Sturenkadulla ja brunssi on luonnollisesti erittäin vegaaniystävällinen.

Pidän ennen brunssia pienen läsnäolo/meditaatioharjoituksen, johon et tarvitse aiempaa kokemusta etkä erityisempiä varusteitakaan. Riittää, että tuot itsesi paikalle <3

Olisiko minun blogini lukijoissa joku, jota kiinnostaisi osallistua? Kommentoi ja jätä s-postiosoitteesi viestikenttään, niin varmistan vielä osallistumisesi ennen brunssia. 

Tilaisuus alkaa kello 9 ja on osallistujille maksuton. Stoorissa on muuten ihan älyttömän hyvä kirppispuoli, joka kantsii tsekata brunssin jälkeen/ohessa. 

Nähdäänhän Stoorissa kahden viikon kuluttua? :)

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Tänä vuonna olen ehtinyt harrastamaan kulttuuria ehkä enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Jonkinlainen epävirallinen lupaus tälle vuodelle voisi olla: ”sano useammin kyllä”. Tiedän, että monella on päinvastainen lupaus ja ei-sanan käyttöä opetellaan, mutta itselleni kyllä on haastavampi. Olen aiemminkin maininnut, että minun on äärimmäisen helppo jäädä kotiin ja nautin ehkä liiankin kanssa kotoilusta. En ole halunnut myöskään pakottaa itseäni mihinkään lupauksiin aiemmin, koska tiedän, etteivät lupaukset olisi pitäneet. 

 

Mutta nyt, yhtäkkisesti, tuntuu kovin luontevalta kirjata kalenteriin tulevia näyttelyitä, keskusteluiltoja, leffoja. Muutama museokäynti ja lähes päivittäinen art journalin näperrys on saanut inspiraationnälän kasvamaan, aivot ovat enemmän vastaanottavaisessa tilassa ja haluan laajentaa perspektiiviäni, pitää mielen virtaavana. Ihana tunne. 

Väitän, että iso osasyy tähän on se, että kävin viime alkukesästä ja vielä kesänkin aikana uupumuksen porteilla. Tein kevään ajan kuusipäiväistä työviikkoa kolmessa eri tehtävässä ja vaikka joogan ohjaaminen tasapainottaakin tätä kaikkea, alkoi ohjattuja tuntejakin kertymään aivan liikaa. Ajattelin, että kesän aikana palaudun, mutta toisin kävi. Nyt vasta alan kunnolla ymmärtämään, kuinka väsynyt olinkaan, eikä sellaisesta toivu ihan tuosta vaan. Usein oman todellisen olotilansa tiettynä ajanjaksona pystyy käsittämään vasta jälkikäteen, vaikka päivittäin harjoittaakin itsetutkiskelua ja on (muka) synkassa kehonsa kanssa.

Niin kamalaa kuin uupumus onkin, on aivan mahtavaa nousta sieltä sumusta ja olla viimeinkin seesteisempi. Ja näistä pienistä jutuistahan sen huomaa: ulkomaailma alkaa kiinnostaa aivan eri tavalla kuin aiemmin ja se tuntuu taas mahdollisuudelta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ostaessasi valmiiksi pakatun tuotteen, tulet samalla ostaneeksi jätettä?

Hevi-osastolla muoviin pakatut tuotteet ovat toki käteviä, kun ei tarvitse valikoida & punnita (upeaa kerrassaan!!) ja lisäksi pakkaus saattaa parantaa säilyvyyttä. Valmispakkaus on myös logistisesti helppo ja luultavasti vähentää myös hävikkiä jonkin verran.
 
Mutta kuluttajan näkökulmasta valmispakkauksen kätevyys loppuu oikeastaan siihen, kun saat tuotteen nostettua ostoskoriisi. Valmiiksi pakatut vihannekset ja hedelmät säästävät kuluttajan aikaa siis muutaman minuutin verran ja täyttävät tehtävänsä sen pienen heilautuksen aikana, kun tuote siirtyy koriin. Pakkaus suojaa toki hevi-osaston antimia matkalla kotiin asti, mutta tämän jälkeen olet tekemisissä jätteen kanssa. Hankit jätettä, koska haluat säästää aikaa ja vaivaa? 
 
Olen vuoden alusta asti ollut ostamatta hedelmiä ja vihanneksia, jotka on pakattu muoviin. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kurkkua ei tule ostettua ollenkaan, koska en ole toistaiseksi törmännyt siihen pakkaamattomana. Myös päivittäinen porkkana-annokseni on huomattavasti pienentynyt, sillä lähikaupassa on ainoastaan pussitettua porkkanaa (söin helposti puoli kiloa päivässä pelkkää porkkanaa). Itseasiassa lähi-Alepasta saa tasan kolmea vihannesta ja kahta juuresta muovittamattomana, joten jos laajempaa skaalaa halajaa, on mentävä isompaan markettiin. 
 
Välillä kyllä tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan ja kiusaan vain itseäni. Mitä hyötyä valinnoistani on, kun niin moni muu valitsee toisen ääripään? Luultavasti olen kuitenkin oikealla tiellä, sillä viimeinkin EU-tasolla ollaan herätty muovin ongelmallisuuteen ja sen käytön kitkemiseen. Yritän ajatella sitä jätekasaa, joka jää minun jäljiltäni kertymättä. Yritän ajatella isossa mittakaavassa ja toivon, että edes yksi ihminen muuttaisi käytäntöjään minun esimerkkini avulla.
 
Sillä aivan liian usein se muovijätteen kotiin roudaaminen kaupasta on vain tottumus, josta todellakin pystyy opettelemaan pois. 
 

Share
Ladataan...

Pages