Ladataan...
Punastus

Keväinen Berliini oli ihana. En pystynyt käsittämään sitä, että yhtäkkiä mittarilukemat näyttivät yli 20 astetta ja ulkona pystyi olemaan paitahihasillaan. Viime Berliinin reissusta oli ehtinyt kulua jo viisi vuotta aikaa ja luulin unohtaneeni kaiken, mutta Berliini on selkärangassa. Ystäväni Kevin asui edelleen samassa kodissa, joskin viiden vuoden aikana vierashuone oli muuttunut pyörävajaksi ja hänelle oli ilmaantunut kaksi lasta. Siellä me hengasimme sulassa sovussa pyörien ja lasten keskellä ja olen onnellinen, että tuo perhe on edelleen elämässäni, vaikka yhteydenpito ei kovinkaan säännöllistä ole. 

Berliinissä vietetyt kolme päivää olivat muutenkin hyvin sosiaaliseseen kanssakäymiseen painottuneita, sillä tapasimme myös Sallamarin ja Tomekin. Kevään ekat puistobisset Treptower Parkissa ja myöhemmin terassioluet X-bergissä. Olen ulkomailla sosiaalisesti ns. liekeissä, enkä uuvu niin helposti kuin Suomessa, mutta täytyy myöntää, että intensiivisten päivien jälkeen oli mukava ottaa bussi kohti Prahaa ja kahdenkeskistä aikaa. 

Berliini on tehty hengailuun, kahviloissa istumiseen, syömiseen ja Maten juomiseen. Kahvin juomista ei missään nimessä vähennetä vaikka Matea onkin edullisesti saatavilla, vaan sitä jopa lisätään. Antaa vaan erilaisten kofeiinien vaikutusten tuntua kehossa suloisesti, Mate hitaasti ja kahvi niin kuin kahvi vaikuttaa. Nopeasti piristäen, mutta yhtä nopeasti myös laskien. Jos kofeiinipölly käy liialliseksi, voi sitä tasoitella ottamalla kävelykaljat pehmittämään todellisuutta. Varsinaista sekakäyttöä.

Berliini oli kaupunki, johon harkitsin muuttamista 2010-luvun lopussa (kukapa ei) ja edelleen se haave nostaa päätään kun siellä olen. Jotkut kaupungit vain resonoivat täydellisesti sielusi kanssa ja nostavat esille parhaat puolesi. Berliini on minulle yksi sellaisista kaupungeista ja tulee varmasti aina olemaan. Voi olla, että sinne muuttaminen saattaisi rikkoa illuusion, joten toistaiseksi pidetään se paikkana, johon on ihana palata. Ja toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene taas uutta viittä vuotta, vaan päästäisiin pyöräkorjaamomajoitukseen jo pikapuoliin.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Minä rakastan Eurooppaa. Mikäli kansallisuuteni voisi määritellä uudelleen, haluaisin sen kohdalla passissa lukevan "eurooppalainen". En perusta ihmisen muodostamista rajoista, enkä tunne suurta patrioottista ylpeyttä maastani. Mutta eurooppalaisuus määrittelee minua hyvinkin paljon. Tunnen olevani ensisijaisesti eurooppalainen ja sitten vasta suomalainen. Eurooppa on kotini.

Suomesta reissuun lähtiessä ihmiset usein sanovat olevansa "lähdössä Eurooppaan", ikään kuin Suomi ei olisi Eurooppaa. Eurooppa on siellä jossain, keskellä, joku muu, ei Suomi. 

Meidän perspektiivistämme Eurooppaan on aika pitkä matka. Lentää täytyy tai ainakin laiva ottaa alle. Asuappa Keski-Euroopassa, josta joka puolelle on lyhyt matka. Juttelin aiheesta berliiniläisystäväni kanssa, joka sanoi että eipä liiemmin ole tullut mieleen matkustaa vaikkapa Prahaan, johon minä: No kai ny jumalauta ku niin lähelläkin on!! Mutta ei, jos olet ikäsi asunut Berliinissä, on Praha yhtä kuin Joensuu meille helsinkiläisille. Se on koko elämäsi ollut siellä ihan saavutettavan matkan päässä, mutta miksipä lähtisit, kun ei sinne ole mitään erityistä asiaa. Ei välttämättä koske kaikkia keskieurooppalaisia ja voi olla että ystäväni on jotekin rajoittunut tapaus. 

Meillä oli Berliini-Praha-Varsova -reissullamme aikeissa tulla takaisin maateitse, mutta aika kävi vähiin ja päätimme lentää takaisin. Huono omatunto kolkutteli, lentäminen kun on yksi pahimmista ilmakehän saastuttajista karjankasvatuksen jälkeen ja yksi reissun pointeista olikin se, että lennämme vain toiseen suuntaan. Nyt ei onnistuttu siinä, mutta jatkossa aiomme toteuttaa tätä periaatetta enemmänkin. Tosin, vastaan tulee se ongelma, että mikäli et lennä, täytyy matkustaa laivalla, eikä sekään ole täysin ongelmatonta. Tieto todellakin lisää tuskaa, mutta en voi olla ottamatta näitä askelia ekologisempaa elämää kohti. 

Eurooppalaisuuden lisäksi myös matkustaminen on jollain tapaa osa identiteettiäni ja reissaamisessa on myös se hieno ominaisuus, että se muokkaa identiteettiä jatkuvasti. Mitä enemmän matkustat, sitä avarammaksi näkemyksesi muuttuu ja alat nähdä asioita eri perspektiivistä. En haluaisi luopua matkustajaidentiteetistäni, mutta myönnytyksiä voin toki tehdä. Ja onneksi on lähimatkailu; Eurooppa ja sen useat maat, joissa en ole vielä käynyt. Minulla on ekologisessa ajattelussa kysymys, jonka yritän pitää mielessä: "miksi juuri minun täytyisi (saada uusi paita/matkustaa Balille/ostaa muoviin käärittyjä vihanneksia/jne.)?". Pätee myös tähän matkustusasiaan erittäin hyvin. Minun ei tarvitse saada kaikkea hinnalla millä hyvänsä, eikä varsinkaan sellaisella hinnalla, joka on haitaksi ympäristöllemme. 

Ehkä täytyisi muuttaa Keski-Eurooppaan. Pohjoiseen palaaminen tuntuu kerta kerran jälkeen vaikeammalta. Post-travel blues. Kait se tästä taas!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Maaliskuu oli kokonaisuudessaan kovin tahmea. Elämä tuntui suorittamiselta ja väsymykseltä. Kolmisen viikkoa influenssan sairastamista, jonka jälkeen vahingossa liikaa töitä, mehut pois, kroppa reistaili, mieli oli apea. Tämä lopulta johti siihen, että irtisanouduin. Joskus vain tietää, että nyt on aika jatkaa matkaa ja silloin sitä ääntä on kuunneltava. Kuten kliseekin sen sanoo: kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu samalla uusia ovia. Vanhasta on päästettävä irti, jotta pääsee jatkamaan. 

Ja niin siinä kävi, että parikin mieluisaa ovea aukesi. Saa nähdä mihin tämä kaikki johtaa, mutta tällä hetkellä odotan uuden työn aloittamista todella innoissani. Olen viime vuodet hyvin tietoisesti tehnyt töitä, joista voin tarvittaessa helposti pitää lyhyelläkin varoitusajalla vapaata, mutta tähän taitaa nyt tulla muutos. Sen lisäksi uusi työni tulee olemaan hieman vastuullisempaa kuin tähän mennessä, joten itseasiassa sitoutuminen isompiin tuntimääriin tuntuukin ihan mukavalta. Eli takki on nyt virallisesti käännetty ja arvot myyty.

Huhtikuu, toit tullessasi toivon, kiitos siitä. Ylikuormitus sammuttaa elämästä valot ja energiaa on vain pakolliseen. Ei se saisi mennä niin. Ihanaa tässä on ainoastaan se, että valot syttyvät aina uudelleen. Inspiraatio herää. Tekee jopa mieli loggautua blogiin.

Maanantaina lennän Berliiniin. Siellä on yli 20 astetta lämmintä, enkä voi käsittää sitä. Tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, että parin päivän päästä olen keväässä, kesässä. Berliinistä jatketaan Prahaan, josta Varsovaan, josta Baltian läpi takaisin Suomeen. Kahden viikon loma - toinen ajatus, joka tuntuu mahdottomalta käsittää.

Mitä sinulle kuuluu?

Share
Ladataan...