Ladataan...
Punastus

Maanantai ON hyvä päivä, vaikkei siltä useimmiten tunnukaan. Tai siis koskaan ei tunnu. Mutta jokaikinen maanantai-ilta olen kuitenkin onnellinen hyvin sujuneesta päivästä, vaikka se kuinka tahmea olisikin. Maanantaisin minulla on kaksi yin-jooga tuntia lähes peräkkäin ja voin vannoa, että vaikka ”vain” ohjaan, parantavat nuo tunnit jo pelkällä tunnelmallaan omaa mielialaani ainakin 100 prosenttia. 

Kissajooga best! Tunnilla oli ennätysmäärä osallistujia (tuplabuukkauksen takia) ja vaikka vähän tiukkaa tekikin, niin mahduttiin hyvin. Ihanaa on myös se, että kissat tuovat ihmisiä lähemmäs toisiaan. Kaikki kissajoogan osallistujat ovat aina kuin vanhoja tuttuja keskenään.

Tiistain ja keskiviikon olin jotakuinkin kiinni Loukon hommissa. Meillä alkoi keskiviikkona Loukon kevät Oranssin tiloissa ja leivoin kahvilaan porkkanakakkua ja foccacciaa. Keskiviikko meni lähes kellon ympäri puuhastellessa ja kahvilaa pyörittäessä. Vaikken Loukosta toistaiseksi palkkaa saakaan, lasken tämän kuitenkin osaksi töitäni, sillä harrastus tämä ei pelkästään ole. 

Seuraavassa Loukko-keskiviikossa on luvassa Helsinki drawing clubin workshop, sekä akustista folkkia. Iisin rento meininki ja paikalle voi tulla ihan vaan hengaamaan ja vaikka kahville töiden jälkeen. 

Torstaina olinkin aika väsähtänyt, kun olin pari päivää puurtanut. Nukuin 10 tunnin unet ja sen lisäksi otin vielä pienet päikkärit ennen illan tunteja. Minulla on ollut jo muutaman viikon ajan nuha, joka ei lähde millään pois. Paitsi ilmeisesti lepäämällä lähtisi, kroppa ainakin näemmä väittää niin. 

Illalla pääsin kuin pääsinkin Hakikseen pitämään pilates- ja hot flow joogatunnit, vaikka lumikaaos yritti kovasti estää. Olin puuskuttaen paikalla muutamaa minuuttia ennen ekan tunnin alkua. Minä, joka yleensä ottaa varman päälle ja on paikalla jo puoli tuntia ennakkoon mihin ikinä menenkin.

Perjantaina oli kauan kaivattu vapaapäivä ja tietenkin olin kello 6 hereillä. To do -listalle oli ehtinyt kasaantua vaikka mitä pikkuhommia. Sellaisia, jotka eivät ole edes vaivalloisia suorittaa, mutta jostain syystä ei vaan saa aikaiseksi. Muutama tehokas aamun tunti ja suurin osa rästitöistä oli tehty (paitsi kirjanpito laahaa edelleen jäljessä). Tämän jälkeen olikin ihana ottaa aamupäiväunet.

Oman yritykseni toimintahan on hyvin pientä ja kuukaudessa laskutan vain muutamaa eri asiakasta. Näiden toiminimen pyöritystehtävien lisäksi aikaa vie toki myös tuntien suunnittelu. Suunnittelen joka tunnille oman ohjelman ja toisinaan mennään jonkin teeman mukaan. Tässähän voisi päästä helpommallakin, mutta koen, että joogahommat ovat niin fiilisriippuvaisia, etten pystyisi ohjaamaan tuntia, jonka olen suunnitellut useita päiviä etukäteen.

Viikonloppu meni taas saaressa kahvilatöiden merkeissä. Meillä on tulossa ihan mahtavia uudistuksia ja tapahtumia omistajanvaihdoksen myötä ja vaikka olin viime vuoden lopussa jo lähdössä pois tästä työpaikasta, olen kiitollinen, että jäin. On mahtavaa olla rakentamassa jotain uutta. 

Töiden puolesta viime viikko oli aika monipuolinen. Minulle ei ole enää vaihtoehtona se, että olisin viisi päivää viikossa klo 9-17 samassa paikassa töissä. Tokihan se toisi jonkinlaisen varmuuden elämään, mutta valitsen mieluummin vapauden ja kestän sen tuomat lieveilmiöt, eli ne kuukaudet, kun tilille ei tule kovin suuria summia rahaa. Elän hyvin pienillä varoilla muutenkin, mutta koska tämä on oma valintani, on köyhyys tässä yhteydessä ihan fine. 

Ihanaa viikkoa <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Talvikuukaudet tuntuvat loputtoman pitkiltä ja harmailta, vaikka aika sen sijaan kulkee haipakkaa. Minä, joka en niin välitä lumesta täällä päin Suomea (koska se mössööntyy ja sulaa), olin ihan fiiliksissä toissapäiväisestä lumesta. Maailma tuntui turvalliselta lumeen hautautuneena, vaikka kengän alla piili vaara. Nyt se taitaa olla jo eilisen päivän lumia ja harmaa pääsi takaisin trendin harjalle, pyh. Nämä kuukaudet tuntuvat loputtomilta jo siksikin, ettei ihan nurkan takana ole odotettavissa mitään muutosta säätilaan. 

Mutta voisiko helmikuuta rakastaa? Tammikuu tuo mukanaan uutuudenviehätyksen, mutta se tahtoo näin vuoden toisen kuukauden alussa olla jo vähän laantunut. Mikä voisi olla helmikuun teema?

HELMIkuu. Onko keveämpää kuukaudennimeä olemassakaan? Wikipedian mukaan nimi juontaa juurensa jäähelmistä, jotka muodostuvat puiden oksiin, kun äkkiä suojasään jälkeen pakastaa.

Helmikuussa on vain 28 päivää. Mikäli siis tästä kuusta et tahdo muuta positiivista löytää, niin ainakin se on nopeasti ohi.

Helmikuussa on ystävänpäivä <3

Helmikuussa on myös Runeberginpäivä ja Laskiainen. Enhän minä muuten, mutta kun ne leivokset ja pullat. Muistan, että yhtenä vuonna nämä päivät olivat samaan aikaan, olikin kinkkinen homma päättää kumpaa syö (mieluusti molemmat).

Vaikka helmikuu onkin tilastollisesti kylmin kuukausi, on se samalla myös selkeä. Aurinko paistaa ja se alkaa pikkuhiljaa lämmittämään, valon määrä lisääntyy huimasti. 

Helmikuun jälkeen vuorossa on jo maaliskuu, joka on lähes kevätkuukausi. 

Tässä kuussa tahtoisin matkustaa meidän landelle Itä-Suomeen. Haluaisin hiihtää ja ajaa potkukelkalla, haluaisin saada ulkoilmasta yliannostuksen ja silmät auringosta kipeäksi. Haluaisin perinteisen hiihtoloman

Ehkäpä helmikuuta voisi sittenkin pikkuisen rakastaa.

Kuvat: Saranda Dedolli

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Olemme asuneet poikaystäväni kanssa nyt syyskuun puolivälistä asti saman katon alla. Muutaman viikon kuluttua hänen kotinsa putkiremppa on viimeinkin valmis ja väliaikaisavoliittomme päättyy. Meillä ei ole ollut aiemmin ajatuksena muuttaa yhteen, vaikka yhdessä olemme olleet jo viisi ja puoli vuotta. Erikseen asuminen on sopinut meille enemmän kuin hyvin, joten jännitti vähän miten yhdessäasuminen luistaa. Mutta hyvinhän se on mennyt!

Tällä hetkellä koen jopa pientä luopumisen tuskaa siitä, että hän muuttaa pois. Kuinka osaan olla? Tuleeko arjestani ankeaa, kun toinen ei olekaan läsnä koko ajan? Miten minun käy? Apua! Kriisi! Kaipaan häntä jo nyt!

Toisaalta olen kuitenkin ihan varma siitä, että asiat rullaavat kuten ennenkin ja ehkäpä jatkossa tulemme viettämään enemmän aikaa myös hänen luonaan. Nyt, kun yhdessä asumista on kokeiltu viiden kuukauden ajan, tiedämme millaista se olisi ja voi olla, että mikäli esimerkiksi siskoni (jonka kanssa jaan kotini) elämäntilanne muuttuu, voisimme poikaystävän kanssa harkita yhdessäasumista. 

Yhdessä asuessa joutuu viimeistään kohtaamaan myös toisen ihmisen mustan puolen ja (raivostuttavat) tavat. Mutta on niitä hyviäkin puolia! Kuulemma seuraavat asiat ovat taattua minua:

Tiputan kaiken niille sijoilleen kun tulen kotiin. Keskelle lattiaa. 

Puhuessani nenäni heiluu 

Olen kova pomottamaan keittiössä

Tuijotan häntä herkeämättä

Olen salamana paikalla kun hän vaihtaa vaatteita tai on muuten vähäpukeinen

Seuraan häntä jopa vessaan, vähintään olen ainakin oven takana kuuntelemassa

Kuorsaan, mutta pienesti ja hillitysti

Vedän tietyissä tilanteissa sisään ja ulos henkeä erittäin kuuluvasti

Maiskutan, mutta en sentään syödessäni, vaan yleensä nukkumaan käydessä asettelen jotenkin suutani

Venyttelen kehoani jatkuvasti

Käyn niin kuumassa suihkussa, että kun hän menee jälkeeni, iho kuoriutuu irti

Sanon kaikkeen aina ”TÄH?”, vaikka kuulisinkin hyvin

En ota kantaa väitteiden paikkansapitävyyteen, mutta ehkäpä ainakin osassa on jokin perä :D Ainakin nenän heiluminen kuulostaa suloiselta.

Kuvissa Maukka räplää puhelintaan akselilla Suomi-Albania-Italia.

Share
Ladataan...
Eko

Ladataan...
Punastus

Jäteasiasta on muodostunut minulle sydämen asia ja suhtaudun siihen erittäin intohimoisesti. Toiset suhtautuvat intohimolla ruokaan, viineihin, liikuntaan tai vaikkapa kirjallisuuteen, mutta minun sydämeni väräjää jätteelle. How sexy is that. 

Osa kirjoittamista (muovi)jätteen vähentämiskeinoista saattaa olla täysiä itsestäänselvyyksiä, mutta usein me ihmiset saatamme mennä eteenpäin kyseenalaistamatta tapojamme ja tottumuksiamme. Minulle on käynyt useasti näin ja olen kokenut ahaa-elämyksiä, kun joku tekeekin asiat eri tavalla. Tavalla, joka ei ole käynyt itselläni mielessäkään. 

Kuusi vinkkiä ekologisempaan elämään

Mieti, tarvitseeko juuri sinun saada tiettyä tuotetta ympäri vuoden. Voisitko käyttää esimerkiksi kurkkua vain silloin, kun se ei ole käärittynä muoviin ja olisiko mahdollista alkaa esimerkiksi idättämään, jotta saisit ympäri vuoden tuoretta? Minulla on idätystehdas käynnissä koko ajan, eikä se ole kovinkaan vaivalloista, kunhan vaan muistaa säännöllisesti huuhdella idut. 

Ota haltuun paikat, joissa myydään tuotteita kilohintaan. Esimerkiksi Punnitse ja Säästä myy paljon kuivatuotteita ja sieltä on mahdollista ostaa omiin purkkeihin tai säilytysastioihin suoraan. Heillä on toki myös paperipusseja tarjolla, mutta paperipussikaan ei ole täysin ongelmaton jäte. Vaikka se hajoaa ja on kätevä esimerkiksi biopussina, sen tuottamiseen menee enemmän energiaa kuin muovipussin. Järkevintä on siis välttää pussien ostamista kokonaan. 

Hevi-osastolla ei tarvitse käyttää pusseja ollenkaan, paitsi jos ostat kilotolkulla vihanneksia. Biohajoavaan pussiin voi punnita useita eri vihanneksia. Itse en ole käyttänyt kestopusseja, mutta varteenotettava vaihtoehto sekin. Mikäli kauppa tarjoaa ilmaista pussia ostoksille, sano, ettet tarvitse sitä. Minulta meni vuosia tajuta, että näinkin voi tehdä (lähinnä siis vaikkapa vaatekaupoissa, mikäli kuluttamista harrastat). 
 
Pakkausmuovia kerätään jo useammassa taloyhtiössä ja netistä voit tarkistaa missä olisi lähin muovinkeräyspiste, mikäli oma taloyhtiösi ei kerää sitä. Näitä paikkoja on Helsingissä ihan vain muutamia ja minulle lähin piste on Kruununhaassa saakka. Meillä Jätkäsaaressa on upea Rööri-järjestelmä ja ihmettelenkin, miksei sen kautta voisi imeä pakkausmuovia? Tämä on kuulemma harkinnassa ja aion pommittaa Rööriä palautteella, jotta saataisiin tännekin keräyspiste. 
 
Mieti tuotteen pakkaukselle jatkokäyttöä. Meillä menee esimerkksi tolkuton määrä öljyä eikä ole kovinkaan kestävää hankkia joka kerta muovipulloa. Ehkä alan käyttää paistamiseen kookosöljyä ja kertyneet tyhjät purkit säilytän syksyksi, jotta voin säilöä niihin esim. kurkkuja. Punnarissa on myynnissä myös öljyjä, mutta en ole päässyt vielä niin pitkälle hankinnoissani.
 

Ennenkaikkea, ennakoi ja suunnittele syömisiäsi. Muovittomuuteen tai vähempään muovinkäyttöön pyrkiminen vaatii ennakointia. Muovittomat ja pakkaamattomat tuotteet maksavat usein enemmän, mutta minkä hinnassa menettää, sen suunnitelmallisuudessa säästää. Voi olla, että joudut luopumaan jostakin, mutta ajattele asiaa mieluummin sen kautta, mitä saat. Ja sen kautta mitä annat teoillasi maapallolle.

Kuvituksena täysin randomi kasa vihreitä kuvia.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Minulla oli eilen erittäin inspiroiva kohtaaminen Astrid Swanin kanssa. Tai voiko oikeastaan sanoa tässä yhteydessä inspiroiva, koska puheen aiheena oli ahdistus ja kuolema. Ehkäpä ajatuksia herättävä olisi parempi sanavalinta. Tuo aamiaishetki oli osa Creative Mornings -tapahtumien sarjaa, joita järjestetään säännöllisesti ympäri maailman useassa eri kaupungissa. On kiehtovaa aloittaa päivänsä hieman erilaisissa merkeissä kuin yleensä (tai ketä huijaan, olisin ollut vielä nukkumassa siihen aikaan, kun tilaisuus jo loppui) ja kuunnella mesmeroituneena puhetta ja siinä samalla liikuttua, valuttaa muutamat kyyneleetkin. Kun puhutaan ahdistuksesta, ei voi olla samalla puhumatta myös tässä hetkessä elämisestä; useinhan ahdistusta aiheuttavat tulevaisuuden uhkakuvat ja skenaariot, joita mieleensä luo. Voi myös olla, että menneisyyden tapahtumat ahdistavat. Mutta miksi vatvoa menneisyyttä tai elää tulevassa kun voi nauttia siitä, mitä meillä on tässä ja nyt? Toisinaan tarvitaan muistutuksia ja eilisaamu todellakin muistutteli ja herätteli.

Toinen inspiraationi lähde eilen oli Saranda Tyhjä Ajatus -blogista! Oltiin yhdessä tuolla aamiaistapahtumassa ja mentiin siitä Stooriin brunssihommia säätämään. Tiedättekö sen tunteen, kun joidenkin ihmisten seura saa parhaat puolesi itsessäsi esille niin, että yllätät jopa itsesi? Rakastan sitä tunnetta. Minun on usein vaikea määritellä itseäni tai laittaa luonnettani lokeroon: useimmiten olen kameleontti, joka peilaa muita ihmisiä ja antaa muiden tuoda esiin ominaisuutensa niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esittäisin tai ettenkö olisi oma itseni, päinvastoin. Oon vaan tällainen herkkätuntosarvinen, ympäristöönsä mukautuva kameleontti.

Sen lisäksi, että Saranda herätteli hyviä puoliani esille, sain myös suuren inspiksen siihen, että haluan oppia olemaan valokuvattavana. Olen aiemminkin maininnut, että jäädyn totaalisesti, kun joudun kameran eteen ja haluan tilanteen olevan nopeasti ohi. Tärkein opetus kai oli se, että ei siitä kameran äärestä tarvitse kiirehtiä pois, vaan niitä kuvia voi ottaa reilustikin, kunnes alkaa kertymään hyviä otoksia. Kamera ei siis todellakaan ole tuonut parhaita puoliani esille, mutta enää en aio pelätä sitä. Ehkä alan jopa rakastamaan kuvattavana oloa, who knows? 

Neljäs eilisen inspiroiva asia oli ystävän kyläily ja muutama lasillinen hyvää punkkua. Siihen oli mukava lopettaa perjantai ja aloittaa viikonloppu <3

Ihanaa lauantai-iltaa!

Kuvat tältä päivältä by Maukka. Katsokaa nyt: jäätyminen tiessään!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Minulla on ilo ilmoittaa, että olen mukana Tyhjä Ajatus -blogin ihanan Sarandan lukijabrunssilla lauantaina 10.2.! Paikkana on Vallilan Stoori Sturenkadulla ja brunssi on luonnollisesti erittäin vegaaniystävällinen.

Pidän ennen brunssia pienen läsnäolo/meditaatioharjoituksen, johon et tarvitse aiempaa kokemusta etkä erityisempiä varusteitakaan. Riittää, että tuot itsesi paikalle <3

Olisiko minun blogini lukijoissa joku, jota kiinnostaisi osallistua? Kommentoi ja jätä s-postiosoitteesi viestikenttään, niin varmistan vielä osallistumisesi ennen brunssia. 

Tilaisuus alkaa kello 9 ja on osallistujille maksuton. Stoorissa on muuten ihan älyttömän hyvä kirppispuoli, joka kantsii tsekata brunssin jälkeen/ohessa. 

Nähdäänhän Stoorissa kahden viikon kuluttua? :)

 

Share
Ladataan...

Pages