Ladataan...
Punastus

Ahh, kolme viikonloppua putkeen duunissa ja nyt se on ohi! Never again ja silleen. Tulevana lauantaina vielä töihin ja sitten lähdetään landelle poikaystävän kanssa melkein viikoksi. Aiotaan vaan nukkua ja syödä, syödä ja nukkua. Molemmat ollaan todella loman tarpeessa. Tai siis niin ollaan about kahden viikon välein, sopiva rytmi voisi olla että lomailisi joka kolmas viikko. 

Jos oon töissä viikonlopun, niin en yleensä tee mitään muuta koko viikonloppuna. Nyt oli ihan poikkeus, kun perjantaina käytiin Kolon avajaisissa ja eilen sunnuntaina olin bingossa! Parhainta ajanvietettä on se, vaikka en mitään tietty voittanutkaan. Onkohan enää missään niitä old school -bingosaleja? En oo vuosiin nähnyt. 

Kolossa soitti Phenomenal Creatures jota kytättiin ikkunan läpi koska sisään ei mahtunut ja jonka tajusin olevan kyseinen bändi vasta jälkikäteen. Olin kuullut aiemmin ja pitänyt, pidin nyt livenäkin. Tai siis minkä ikkunan takaa näki ja kuuli. Munkki ja riisipiiras munattomalla voilla toimi erittäin hyvin. #VEGAN!!!

Pahoittelut luokattoman kehnosta peiliselfiestä, hävettää. Perjantain ja lauantain vermeet. Kissavahtina oleminen on siitä kivaa, ettei voi ottaa koko vaatekaappiaan mukaan. Enemmänkin se musta myttykasa (joka seilaa lähinnä lattialla, ei kaapissa..) tuottaa ahdistusta kuin iloa ja lietsussa oleminen pakottaa pitämään vain ihan muutaman vaatekerran mukana. Pukeutumisesta tulee huoletonta, eikä vaatekriiseilyyn oikein ole edes puitteita. Näinhän sen pitäisi aina mennä.

 

Hyvää yötä! Pus pus!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Kissat. Olen tällä viikolla ollut kahdessa eri paikassa kissavahtina, kotonakin on tullut käytyä paijaamassa omia kissoja välillä. Onneksi kaikki paikat sijaitsevat lähekkäin, niin ei ole ollut yhtään stressaavaa ravata edestakaisin. Päinvastoin, tykkään asua muiden nurkissa. Kuvassa oma Maissini.

Mies ja pyöräily. Meillä ei ole ihan kauheasti yhteistä aikaa ja kun asutaankin eri kodeissa, niin on ollut luksusta, että ollaan ehditty näkemään niin tiuhaan tällä viikolla❤️

Randomi katutaide.

 Suolalamppu ja sen antama valo. Olen haaveillut lampusta jo pidemmän aikaa ja koska mieluiten ostan second handina kaiken, oli ihanaa löytää tämä. Antaa mielestäni paljon enemmän iloa näin päin kuin jos olisin suunapäänä rynninyt kauppaan ostamaan kun mieliteko tuli.

Ruoka. Muiden keittiöissä on huippu tehdä ruokaa. Tulee ihan eri makuistakin, mikä on piristävää. Tässä tekeillä feikkitonnikala kikherneistä. 

Share

Ladataan...
Punastus

Oon ollut vegaani päälle viisi vuotta ja viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että jes! viimeinkin suuri yleisökin älyää. Ei tartte joka paikassa enää selittää erikseen mitä syö/mitä ei syö, vaan vegaanius on jo aika hyvin ymmärretty. Poikkeuksiakin tietty on, ei tartte kun lukea Paskaa vegaaniruokaa -ryhmää fb:ssä niin saa hakata facepalmia ihan olan takaa. Mutta joo, hyvään suuntaan ollaan menty todellakin ja joskus se vähän herkistää ja itkettää. Se, kuinka niin moni on valinnut kärsimysvapaan elämäntyylin ja ihmisten silmät aukeaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Tänään kävin Kolon avajaisissa Pengerkadulla, vaikuttaa jo nyt ihan lempparimestalta! Tän sanon vaikka ei edes mahduttu sisään vaan katottiin ikkunan takaa kun bändi soitti. Oli jotenkin todella hyvä tunnelma. Syötiin Katjan kaa puoliksi riisipiirakka munattomalla voilla sekä munkkipossu. Nam. Koko menu siis vegaaninen. Täytyy mennä uusiksi paremmalla ajalla.

Ruoka❤️ Muistan kun joskus puhuin entisen duunikaverin kanssa vegaaniudesta. Hän sanoi, ettei ikinä pystyisi, koska "on niin kaikkiruokainen". Jäänyt vähän kaivelemaan toi kommentti, sillä en todellakaan ole mikään nirsoilija, päinvastoin. Pidän itseäni myös hyvin kaikkiruokaisena, eikä nyt justiinsa tuu mieleen ruokaa josta en pitäisi. On vain tiettyjä juttuja, joita en syö. Piste :)

Kuvissa tän viikon ruokia. Vähän köyhähkö aamiainen, poikaystävän tekemä ruoka ja hätäpäissään kokoonkyhätyt salaatti-wrapit. Nam taas.

Share

Ladataan...
Punastus

Kyllähän tämä päivä oli huomattavasti edeltäjäänsä miellyttävämpi, kuten aavistelin. Tarinan opetus: hyväksy myös tuonkaltaiset päivät ja fiilikset osaksi elämää. Anna sen kaiken vaan tulla ja vyöryä, sillä mitä enemmän sitä estelee, sitä pahemmaksi möykyksi se muotoutuu. Aika itsestäänselvä asia joo, mutta ehdottomasti sellainen, jonka parissa ainakin itselläni on vielä hirmuisesti työstämistä. Sen hyväksymisessä, että elämä ei aina ole kivaa, vaan ajoittain ärsyttävää suossa tarpomista. Tai oikeastaan olen sen tosiasian jo aikapäivää sitten hyväksynyt, kompastuskivenäni taitaa enemmänkin olla se, kuinka suhtaudun noihin suossatarpomisiin. Haluaisin oppia pääsemään ikäänkuin sivustaseuraajaksi ja ehkä vähän nauraakin sille, kuinka vakavasti otan ns. negatiiviset olotilat. Varsinkin, kun on varsin hyvin tiedossa mistä fiilikset johtuu. Ei se oo hei niin vakavaa, se on vaan elämää!

Tää on parin päivän takaa tää outfitti. Oon ehkä viimeinkin oppinut käyttämään tollasia runsaskankaisia (aka roikkuvia) vaatteita ja vuosia on mennyt totutteluun. Ennen olin varma, että ne saa minut näyttämään muhkealta, nykyään en välitä vaikka asia näin olisikin. Entäs sitte. Onpa muuten ärsy sana toi MUHKEA. Muh-kea. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Olen tehnyt viime viikkoina normaalia enemmän töitä ja sen kyllä huomaa kropassa. Olen poikki. Lähinnä fyysisesti, mutta tottahan se nakertaa myös henkistä hyvinvointia kun kroppa on kovilla. Tämän viikon kaikki arkipäivät ovat vapaita lukuunottamatta jooga- ja pilatestunteja (joita en tavallaan laske työksi) ja nyt keskiviikkona alkoi stressi ilmeisesti purkautumaan: koko päivä mennyt aivan koomaisena ja velttona lötkönä sekä on myös itkettänyt ilman syytä. Aivan perus stressinpurkautumistapoja minulle, vaikkakin joka kerta huolestun yhtälailla kyseisestä tilasta ennen kuin järkeilen itselleni mistä on kyse. Huomenna varmasti hommat taas hallussa, jee!

Kuvina eilisen Larun pyöräretken otoksia. Nyt on painuttava pehkuihin, aamulla tosi aikainen herätys, seiskan aamujooga ohjattavana. Onneksi sen jälkeen voi ottaa ihanat aamu-unet, ah. 

Share

Ladataan...
Punastus

Rakastan Helsinkiä kesällä, meren läheisyyttä, tuoksua ja päämäärätöntä pyöräilyä. Varsinkin yöpyöräilyt on silkkaa rakkautta. Oma pyöryläni on palvellut kohta jo kymmenen vuotta ja sydän sykkyrällä oon usein huolesta millon se lähtee ns kävelemään. On se kaksoislukittu kyllä ja jos ei oo koskaan kellekään kelvannut, niin tuskin kelpaa jatkossakaan. Kerran tosin löysin sen keskeltä Piritoria silloin kun asuin Pengerkadulla. Joku oli pöllinyt ja roudannut lukittuna sinne. Huvitti hitusen. 

Eilen ajeltiin Skattalla, tänään käytiin Larussa. Yksi lempipaikkoja muuten Helsingissä ne Larun rantakalliot ja se yksi ihana saari jonne pääsee ainoastaan kahlaten. Nyt ei tosin kahlattu, vaan istuttiin hetki kalliolla ja vaan oltiin. Tekee aina ihmeitä päästä latautumaan ja juurtumaan eri elementtien äärelle. Maa, vesi ja ilma vahvana läsnä. Vaikka olenkin kaupunkilainen henkeen ja vereen, niin kyllä sielu vahvasti halajaa luonnon helmaan aika ajoin. Onneksi sinne pääsee ihan sekunnissa! Parin viikon päästä ollaan poikaystävän kanssa lähdössä useammaksi päiväksi landelle Itä-Suomeen, ootan jo innokkaana. Miksei useamminkin raivaisi kalenterista tilaa ja lähtisi??

Ps. Tässä linkki Bloglovin'iin, jos haluat sen kautta seurailla :)

Share

Pages