Ladataan...
Punastus

Ulkona sataa ja se jos mikä antaa ihanan tekosyyn lorvia koko ilta sisätiloissa. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka suuntautuu kotoa ulospäin, olen enemmänkin kotona viihtyvä hiirulainen, jonka on ajottain melko vaikea riuhtaista itsensä ihmisten ilmoille. Toisinaan joutuu pakottamaan itsensä lähtemään, mutta aina se kuitenkin palkitsee. Myös tässä asiassa täytyy pitää mielessä se oikean balanssin löytäminen; kotona olemista ja omaa rauhaa ei todellakaan osaa arvostaa, jos sinne linnottautuu liiaksi, siitä alkaa muodostua jopa vankila.

Kotona täytyy olla nättiä. Olen pyrkinyt luopumaan kaikesta ylimääräisestä tavarasta, varsinkin rumasta sellaisesta. Visuaalinen estetiikka on hyvin tärkeää muutenkin elämässäni, miksi siis täyttää kotia krääsällä? Viimekertaisessa muutossani sain koko omaisuuteni mahtumaan yhteen pakettiautoon, suurimman tilan veivät polkupyörä ja sänky. Ihan hyvin hoidettu, ottaen huomioon että muutin 2h+keittiö-asunnosta yhteen huoneeseen. Tähtäimessä olisi, että seuraavassa muutossa tavarani menisivät vielä pienempään tilaan. Materia saa nykyään ahdistumaan. Ennen asetelma on ollut ihan päinvastoin ja on tullut täytettyä tyhjää sielua rojulla. Kuinka absurdia, eihän niitä nyt sinne hyvänen aika saa tungettua!

Täälläkin on toki sotkua, vaatteita lattialla ja ainainen piuhahelvetti. Kuvan ruusutkin ovat jo ehtineet lakastua. Pääasia kuitenkin, että itse viihdyn ja on hyvä olla ja aamuisin on mukava avata silmät kauniille asioille. Tätä kirjoittaessa aurinko alkoi paistaa, ilmeisesti merkki siitä, että yliromantisoin tätä sadepäivää ja olisi parempi käväistä ulkosalla...

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Naurattaa tuo rakkaan Maissi-kissani bunkkeripiilo vinyylilevyjen takana. Hän on tällä hetkellä hoidossa poikaystäväni luona, koska kämppiksellä on allergia ja porukoiden luokse Maissi pääsee vasta ensi viikolla. Voi poloista, tuolta hän kurkkii usein kun menen käymään <3 Loukkaantunut pikkuparka.

Ensi viikolla teemme retken idän perukoille vanhempieni uuteen kotiin joka valmistui parahiksi juhannukseksi. Sinne Maissi nyt jää asumaan, karistaa kaupungin pölyt anturoistaan ja vaihtaa tuon iänikuisen lehmäkuvioidun turkispukunsa johonkin ehkä vähän rennompaan. Tulee kova ikävä molemmin puolin, mutta nytpä on ainakin hyvä syy käydä moikkaamassa porukoitakin vähän useammin :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Olen siis takaisin! Viimeinkin! En nyt tiedä onko kukaan tätä ihmettä varsinaisesti odotellut, mutta itse olen ainakin tässä kuluneen puolentoista vuoden (jestas!) aikana kaivannut takaisin. Inspiraatio vain on ollut hukassa, ensin uuvuttavassa suurkaupungissa, sitten nimeltämainitsemattomassa pikkukaupungissa vuoden verran. Nyt olen takaisin omieni parissa Helsingissä, neljä vuotta ehdin täältä olla pois ja tuntuu äärimmäisen hyvältä. Elämä on levällään, mutta unelmat ja haaveet ovat tulleet takaisin, koen olevani isossa risteyksessä elämässäni, vielä en vain tiedä mihin suuntaan päädyn. Eteenpäin tottakai nyt ainakin.

Vanha blogini on unohduksissa, tämä uusi on jatkoa sille. En ole enää ihan sama Anna kuin tuon Punastus vol ykkösen aikoihin, henkistä kasvua on n tapahtunut niin paljon, että tuntuisi täysin mahdottomalta jatkaa tauon jälkeen. Niin sama Anna olen kuitenkin, että halusin pitää vanhan blogin nimen, koska se tuntui ainoalta oikealta. No ok, on tähän toki syynä sekin että olen surkea keksimään bloginnimiä (kauhee elämänlaatua heikentävä luomavirhe!).

Täällä ny sit olen. Melkein metässä asustan ja pidän kortteeria toistaiseksi. Paremmin ei olisi voinut käydä ja fiilistelen tätä asuinympäristöäni ihan täysiä, pyörällä sujahtaa Kallioon hetkessä, nii no ja keskustaan toki myös jos joskus sinne joutuu menemään.

Tähän blogiin olisi tarkoitus kirjoittaa enemmän hyvinvointiin liittyviä asioita, mutta myös turhamaisuus tulee olemaan kehissä yhtälailla. Diipimpää hömppää siis. Ihana olla täällä!

 

Love, Anna.

Share
Ladataan...

Pages