Ladataan...
Punastus

Itse tekemällähän saa tunnetusti parasta, ainakin ruokapuolella ja varsinkin vegaanina. Minulle einestä ovat tofu ja purkkihernekeitto, joskus harvoin tulee hairahduttua valmisfalafeleihin tai ranskalaisiin pottuihin.

Viime viikon lopussa tehtiin poikaystävän kanssa kolme seitanmakkaraa ja ne katosivat parempiin suihin ihan muutamassa päivässä... Minua hemmoteltiin mm. kermaisella makkarakastikkeella ja seitanwrapeilla joissa oli messissä coleslaw'ta. Lisäksi tein itse juustoa tällä ohjeella hieman mukaellen. Toimii oikein jees leivän päällä ja ruuan seassa.

Viikonlopun pienoiseksi päätä vaivaavaksi tekijäksi muodostui yökyläily serkun perheen luona. Kun ei ole minkäänlaista tietoa kyläpaikan ruokailutottumuksista, on joskus hitusen hankala sovittaa omaa ruokavaliotaan aterioihin sopiviksi. Huomasin, että purkillisella soijajugurttia, tofupaketilla ja avokadolla pötki jo pitkälle. Harvassa perheessä kuitenkaan vedetään pelkästään lihaa, joten kaikki siis kääntyi parhain päin.

Istun parhaillani bussissa matkalla vanhempieni luokse ja jostain kumman syystä äitini on aivan yllättäen stressin partaalla syömisistäni. En käsitä! Näin kesäisinhän suurin osa sapuskasta tehdään grillissä, eli ei pitäisi olla ongelma... Ehkä menen siis sinnekin avokadoin, jugurtein ja tofuin varusteltuna :)

Kummitytön rippijuhlissa tarjoiluihin oli panostettu. Arvostan todella paljon, jos jaksetaan nähdä vaivaa meidän ruokavammaistenkin eteen. Useimmiten en edes odota mitään, joten mikä tahansa eteen tarjottu vegaaninen kelpaa. Ja nyt kelpasi enemmän kuin hyvin! Oli oikein mainiota mustaherukkakakkua ja keksejä. Taisin syödä vähän liikaa.

Gluteenittomuudesta olen siis lipsunut ihan olan takaa, mutta ei se ole niin vakavaa. Iho voi toistaiseksi vielä ihan hyvin eivätkä vehnämässäilyn jäljet näy. VIELÄ.

Ei lienee yllätys, että rakastan ruokaa! Olen siinä onnekkaassa tilassa, että eniten tekee mieli terveellistä, tuoretta apetta, joten tämä mahdollistaa paljon syömisen, heh. Onnekkaassa asemassa olen myös sen puolesta, että poikaystäväni tykkää ruuanlaitosta ja syömisestä. Mikäänhän ei ole seksikkäämpää kuin kokkaava ja ruuasta nauttiva mies. Totaali turn-off taas olisi mies, joka nirsoilisi tai ei söisi kunnolla, hyi. Nimim. Been there...

Bussi+kosketusnäyttö eivät ole match made in heaven, joten täytyy kaivaa akkainlehti laukusta ja keskittyä siihen. Matkaa on edessä vielä yli neljä tuntia, mutta mihis tässä kiire nyt olisi :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Tulin männä viikolla kuvatuksi Timeless River -sivustolle kesken keskustareissun. Mukavaa saada itsestään kivoja kuvia, vaikkakin tilanne tulikin yllättäen kesken suojatien ylityksen. Parempi niin, ei ehtinyt tulla perinteistä pallopääefektiä, joka usein on vaivanani kun kameran eteen joudun. Lovely.

(c) Ann L. Andersson

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Tämä viikonloppu:

Elukoita, lenkkeilyä keskuspuistossa, lempeä, rippijuhlat, Varsinais-Suomea, sukulointia, lapsia, kissoja, koiria, minun ja miehen 9 kk-päivä, lomanalku-uupumusta, VR:n junasekoilua, krokettia, grillausta, peltomaisemaa, pari peuraa ja rusakkoa, ehtoollisviintä ja öylätti (!!), autossa istumista, hitosti jäätelöä, nonparelleja, popcornia, viimeisillään raskaana olevat serkut, herkistymistä, liian aikaisin heräämistä, energiaa, espanjalainen leffa, Whatsappia, lisää jäätelöä, keskustelua, kummityttö, kakkua, keksejä, kahvia, ystävän tapaamista, vesisadetta, pyöräilyä vesisateessa, uusi hame, uudet kengät, rakkaus, riisinuudelia, palkkapäivä, kohtaamisia. Hyviä asioita siis melkeinpä pelkästään. Jos jotain olen oppinut niin sen, että itsensä liikkeelle saaminen on jo puoli voittoa. Mee ja tee, uusi mottoni.

Kuvat ovat serkkulasta. Kaunis koti heillä. Oma sistustustyylini on tätä nykyä rönsyilevän överi (kiitos Pietarin-vuodet!), mutta silmää miellyttävät toki myös muunlaiset kodit. Sellaiset, joista näkee, että asukkailla on siellä hyvä olla ja sisustukseen on käytetty pelkän rahan sijasta myös paljon rakkautta.

 

Nyt on aika käydä untenmaille. Antaa tämän hyvän fiiliksen jatkua myös huomiselle :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

En ole vielä koulinut poikaystävästäni hovikuvaajaa. Viime sunnuntaina oli yritystä, mutta aina puuttui joko jalat/pää/muu oleellinen asia taikka kuvat olivat suttuisia. Vika oli kuulemma kuvattavassa, ei kuvaajassa... No, odotellessa mieheni kehittymistä mestariluokan kuvaajaksi, otan sitten martyyripäissäni suttuisia sisäkuvia pokkarikameran itselaukaisijalla :)

Se tunne on ihana kun mahtuu mekkoon, johon ei itseasiassa ole koskaan oikein kunnolla mahtunut (miksi on pitänyt alunperin hankkia liian pieni!). Kyseinen kuvan mekko siis sujahti ongelmitta päälle tossa jokunen aika sitten, mutta huomasinpa senkin, ettei tuo tunne tehnyt minua yhtään onnellisemmaksi, hetkellistä riemuntunnetta lukuunottamatta. Niin, olen mennyt itsekin "sitten kun" -ajattelutavan halpaan. Ikäänkuin pienempi Anna olisi automaattisesti onnellisempi, fiksumpi ja sinut itsensä kanssa. Tämä hitusen pienempi minä on toki tyytyväisempi omaan ulkomuotoonsa ja nyt on helpompi olla murehtimatta sitä, miltä näyttää. Antaa elämän soljua eteenpäin ilman, että fokus on jatkuvasti omassa kropassa.

Mekko on monen vuoden takainen ostos Lontoosta Dorothy Perkinsiltä, laukku vintagea Berliinistä, baltsut Pietarista New Lookista. En oo muuten ihan noin kosmopoliitti mitä toi edellinen lause anto ymmärtää :D

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Ostin näitä papusia Vii Voanista viime viikolla silkan nimen perusteella. Rose coco beans, voisiko nätimpää nimeä olla! Näyttävätkin kauniilta. Tarkoituksena olisi muutenkin tutustua eri papulajeihin, koska nyt on aikaa liottaa ja keitellä. Lisäksi innostaa arkipäivän pihistely ruokalaskussa, tuottaa suunnatonta tyydytystä jos saa aikaiseksi hyvää, maukasta sapuskaa puoli-ilmaiseksi. Pavuthan ovat juuri tähän oivia. Pienet ovat iloni :)

Tänään ruokapuolella tiedossa seitanmakkaraa. En yleensä syö gluteeniviljoja ihoni takia, mutta nyt kyllä pakko pistää elämä risaiseksi! Hirvee makkarankaipuu! Lihaisan ruuan himo se on vegaaneillakin, hehhe. Kohta siis evil gluteenijauho pöllyämään ja taikina tulille, kuvia seuraa aivan varmasti. Moikka!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Ulkona sataa ja se jos mikä antaa ihanan tekosyyn lorvia koko ilta sisätiloissa. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka suuntautuu kotoa ulospäin, olen enemmänkin kotona viihtyvä hiirulainen, jonka on ajottain melko vaikea riuhtaista itsensä ihmisten ilmoille. Toisinaan joutuu pakottamaan itsensä lähtemään, mutta aina se kuitenkin palkitsee. Myös tässä asiassa täytyy pitää mielessä se oikean balanssin löytäminen; kotona olemista ja omaa rauhaa ei todellakaan osaa arvostaa, jos sinne linnottautuu liiaksi, siitä alkaa muodostua jopa vankila.

Kotona täytyy olla nättiä. Olen pyrkinyt luopumaan kaikesta ylimääräisestä tavarasta, varsinkin rumasta sellaisesta. Visuaalinen estetiikka on hyvin tärkeää muutenkin elämässäni, miksi siis täyttää kotia krääsällä? Viimekertaisessa muutossani sain koko omaisuuteni mahtumaan yhteen pakettiautoon, suurimman tilan veivät polkupyörä ja sänky. Ihan hyvin hoidettu, ottaen huomioon että muutin 2h+keittiö-asunnosta yhteen huoneeseen. Tähtäimessä olisi, että seuraavassa muutossa tavarani menisivät vielä pienempään tilaan. Materia saa nykyään ahdistumaan. Ennen asetelma on ollut ihan päinvastoin ja on tullut täytettyä tyhjää sielua rojulla. Kuinka absurdia, eihän niitä nyt sinne hyvänen aika saa tungettua!

Täälläkin on toki sotkua, vaatteita lattialla ja ainainen piuhahelvetti. Kuvan ruusutkin ovat jo ehtineet lakastua. Pääasia kuitenkin, että itse viihdyn ja on hyvä olla ja aamuisin on mukava avata silmät kauniille asioille. Tätä kirjoittaessa aurinko alkoi paistaa, ilmeisesti merkki siitä, että yliromantisoin tätä sadepäivää ja olisi parempi käväistä ulkosalla...

Share
Ladataan...

Pages