Ladataan...
Punastus

Tänä vuonna olen ehtinyt harrastamaan kulttuuria ehkä enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Jonkinlainen epävirallinen lupaus tälle vuodelle voisi olla: ”sano useammin kyllä”. Tiedän, että monella on päinvastainen lupaus ja ei-sanan käyttöä opetellaan, mutta itselleni kyllä on haastavampi. Olen aiemminkin maininnut, että minun on äärimmäisen helppo jäädä kotiin ja nautin ehkä liiankin kanssa kotoilusta. En ole halunnut myöskään pakottaa itseäni mihinkään lupauksiin aiemmin, koska tiedän, etteivät lupaukset olisi pitäneet. 

 

Mutta nyt, yhtäkkisesti, tuntuu kovin luontevalta kirjata kalenteriin tulevia näyttelyitä, keskusteluiltoja, leffoja. Muutama museokäynti ja lähes päivittäinen art journalin näperrys on saanut inspiraationnälän kasvamaan, aivot ovat enemmän vastaanottavaisessa tilassa ja haluan laajentaa perspektiiviäni, pitää mielen virtaavana. Ihana tunne. 

Väitän, että iso osasyy tähän on se, että kävin viime alkukesästä ja vielä kesänkin aikana uupumuksen porteilla. Tein kevään ajan kuusipäiväistä työviikkoa kolmessa eri tehtävässä ja vaikka joogan ohjaaminen tasapainottaakin tätä kaikkea, alkoi ohjattuja tuntejakin kertymään aivan liikaa. Ajattelin, että kesän aikana palaudun, mutta toisin kävi. Nyt vasta alan kunnolla ymmärtämään, kuinka väsynyt olinkaan, eikä sellaisesta toivu ihan tuosta vaan. Usein oman todellisen olotilansa tiettynä ajanjaksona pystyy käsittämään vasta jälkikäteen, vaikka päivittäin harjoittaakin itsetutkiskelua ja on (muka) synkassa kehonsa kanssa.

Niin kamalaa kuin uupumus onkin, on aivan mahtavaa nousta sieltä sumusta ja olla viimeinkin seesteisempi. Ja näistä pienistä jutuistahan sen huomaa: ulkomaailma alkaa kiinnostaa aivan eri tavalla kuin aiemmin ja se tuntuu taas mahdollisuudelta.

Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ostaessasi valmiiksi pakatun tuotteen, tulet samalla ostaneeksi jätettä?

Hevi-osastolla muoviin pakatut tuotteet ovat toki käteviä, kun ei tarvitse valikoida & punnita (upeaa kerrassaan!!) ja lisäksi pakkaus saattaa parantaa säilyvyyttä. Valmispakkaus on myös logistisesti helppo ja luultavasti vähentää myös hävikkiä jonkin verran.
 
Mutta kuluttajan näkökulmasta valmispakkauksen kätevyys loppuu oikeastaan siihen, kun saat tuotteen nostettua ostoskoriisi. Valmiiksi pakatut vihannekset ja hedelmät säästävät kuluttajan aikaa siis muutaman minuutin verran ja täyttävät tehtävänsä sen pienen heilautuksen aikana, kun tuote siirtyy koriin. Pakkaus suojaa toki hevi-osaston antimia matkalla kotiin asti, mutta tämän jälkeen olet tekemisissä jätteen kanssa. Hankit jätettä, koska haluat säästää aikaa ja vaivaa? 
 
Olen vuoden alusta asti ollut ostamatta hedelmiä ja vihanneksia, jotka on pakattu muoviin. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kurkkua ei tule ostettua ollenkaan, koska en ole toistaiseksi törmännyt siihen pakkaamattomana. Myös päivittäinen porkkana-annokseni on huomattavasti pienentynyt, sillä lähikaupassa on ainoastaan pussitettua porkkanaa (söin helposti puoli kiloa päivässä pelkkää porkkanaa). Itseasiassa lähi-Alepasta saa tasan kolmea vihannesta ja kahta juuresta muovittamattomana, joten jos laajempaa skaalaa halajaa, on mentävä isompaan markettiin. 
 
Välillä kyllä tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan ja kiusaan vain itseäni. Mitä hyötyä valinnoistani on, kun niin moni muu valitsee toisen ääripään? Luultavasti olen kuitenkin oikealla tiellä, sillä viimeinkin EU-tasolla ollaan herätty muovin ongelmallisuuteen ja sen käytön kitkemiseen. Yritän ajatella sitä jätekasaa, joka jää minun jäljiltäni kertymättä. Yritän ajatella isossa mittakaavassa ja toivon, että edes yksi ihminen muuttaisi käytäntöjään minun esimerkkini avulla.
 
Sillä aivan liian usein se muovijätteen kotiin roudaaminen kaupasta on vain tottumus, josta todellakin pystyy opettelemaan pois. 
 

Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Maanantaisin pyrin ottamaan iisisti aamulla ja päivällä ja harvemmin sovin kyseiselle päivälle mitään; teen tällä hetkellä duunivuoroni viikonloppupainotteisesti, joten maanantailepo tulee tarpeeseen. Illalla ohjaan kaksi yin-joogatuntia, joista toinen kissakahvila Helkatissa. Mikä olisikaan ihanampi tapa aloittaa viikkonsa? Mikäli maanantai tuntuu joskus nihkeältä, riittää, että astun Helkattiin ja oloni balansoituu <3 Kuvassa muuten Puu, joka on varsinainen kehruukone ja tykkää osallistua varsinkin loppurentoutukseen.

Tiistaina minulla oli vapaapäivä ja teimme poikaystävän kanssa poikkeuksellisesti ja lähdimme liikkeelle vasta hämärän laskeutuessa. Yleensä olemme tuohon aikaan tehneet päivän liikkumiset ja olemme jo takaisin kotona ruokaa tekemässä. Kuinka piristävää onkaan poiketa rutiineista! Näimme upean auringonlaskun ja muutamia Lux Helsinki -teoksia. Ehdimme käväistä myös Kaupunginmuseossa.

Keskiviikkona poikkesin myös rutiineistani ja lähdin kaupungille viettämään Anna-aikaa. Kävin kirppiksellä ja ostin kaksi vintage-mekkoa, jonka jälkeen menin Andanteen kahville ja tekemään rästihommia. Olen kotona todella saamaton ja esim. kirjanpito laahaa aina jäljessä. Tätä pitäisi harrastaa enemmänkin!

Torstain kohdalta minulla ei ole erikseen kuvaa, joten sen virkaa saa tehdä soppakuva. Viime viikolla näet söimme tätä vegaanista ”kana”keittoa useampana päivänä, koska se oli vaan niin hyvää. Voi ollla, että tämän kohdalla en tee rutiinipoikkeamaa ja keittoa tulee tehtyä myös tällä viikolla. 

Perjantaina oli ilmainen sisäänpääsy Luonnontieteelliseen museoon, jossa kävimme poikkeamassa ja toteamassa, että poikaystäväni ja minun kuuloaistit ovat yhtälailla herkät, emmekä oikein meinaa kestää meteliä. Hermo kireällä siis kiersimme näyttelyn. Kunnioitukseni menee kaikkien ääntään harjoittavien lasten vanhemmille <3 Minusta ei olisi ikinä siihen. 

Lauantai oli työpäivä saaressa. Illalla menin saunomaan ja syömään ystävän luo. Parhainta on se, kun on täysin varma, ettei liian lyhyiden yöunien ja työpäivän jälkeen kykene olemaan sosiaalinen, mutta käykin päinvastoin. Kyseessä on kuitenkin ystävät, jotka eivät odota minulta yhtään mitään muuta kuin sitä, että olen oma itseni. Jos olisin ollut koko illan hiljaa, olisi sekin ollut varmasti ok <3

Sunnuntai ja aurinko paistoi osittain, mikä tarkoitti loputonta ihmisvirtaa saaressa. Pääsin sentään nauttimaan kauniista auringonlaskusta työpäivän jälkeen. Illalla kotona luin Kjell Westön uusinta ja katsoimme pari jaksoa Mindhunteria. Sitten nukahdin kohti uutta viikkoa. 

Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Viime alkukesästä saakka olen ollut mukana Loukko-työryhmässä. On oltu Tavastian lavalla, järjestetty brunssia ja keikkaa ja joulumyyjäisiä. Seuraavien kuukausien aikana tulee tapahtumaan kaikenlaista siistiä Loukko-toimintaa, vaikka omat tilamme ovatkin vielä rahoituksen ja remontin päässä. Mutta asiat tulevat järjestymään. Uskon vakaasti siihen, että hyvää tekemällä ei voi mitenkään mennä pieleen, vaikka asiat joskus ottavatkin aikansa.

Mutta mikä on Loukko, saattaa joku kysyä? Kaikki sai alkunsa siitä, kun toiminnanjohtajamme Hannan veljelle ehdotettiin eläkkeelle siirtymistä ainaostaan sen takia, että hänellä on cp-vamma. Vamma, joka ei estä veljeltä työntekoa, vaan päinvastoin: taitoa, tietoa ja halukkuutta kyllä olisi. Hanna päätti työllistää veljensä vaikka itse ja siitä lähti ajatus Loukosta: täysin esteettomästä kulttuuritilasta, joka olisi osallistava ja kaikille avoin safe space. Esteettömyys ei Loukossa tarkoita ainoastaan fyysisten esteiden purkamista, vaan estettömyydellä tarkoitamme myös nollatoleranssia aivan kaikenlaiselle syrjinnälle. Tilaan tulemalla ”allekirjoittaa” nämä säännöt. Säännöt, jotka ovat täysin itsestäänselvyyksiä, mutta kuten maailmanmenosta voimme päätellä, tällaisia tiloja tarvitaan edelleen herran vuonna 2018. 

Loukolle järjestyi tilat Oranssin yläkerrasta Helsingin Suvilahdesta. Tilaan on tarkoitus remontoida keittiö, jotta voimme aloittaa vegaanisen kahvilatoiminnan. Oranssin kanssa tulemme myös tekemään yhteistyötä ja on mahtavaa lyödä hynttyyt yhteen samankaltaisten toimijoiden kanssa sen sijaan, että kilpailisimme keskenämme. Yhdessä olemme vahvempia. 

Mutta kuten alussa mainitsin, meiltä puuttuu edelleen rahoitus. Toki haemme koko ajan eri tahojen rahoituksia, mutta vielä ei ole tärpännyt. Meillä on meneillään myös joukkorahoituskampanja nyt viimeistä viikkoa, jossa jo pienelläkin summalla voi lähteä mesenoimaan Loukkoa! Tästä linkistä pääset rahoituskampanjasivulle.

PS. Loukko valtaa Oranssin tilat keskiviikkoisin keväällä. Muutamana keskiviikkona keskitymme kehollisuuteen ja tarjolla olisi kolme minun ohjaamaani joogatuntia. Lisätietoa saat tästä linkistä. Tule ihmeessä mukaan <3

Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Sain viimeinkin tehtyä blogille FB-sivun! Johan tässä on lähes kymmenen vuotta Punastuksen alla blogattu (miinus kolmen vuoden breikki) ja oli siis jo korkea aika saattaa postaukseni kanssaihmisten tietoisuuteen...

Punastusta pääset seuraamaan Facessa tätä linkkiä painamalla. Kiitos jo etukäteen sinulle ystävä :)

Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Väsyttää koko ajan, enkä taida olla ainut, johon tämä pimeys on päässyt puremaan. Vielä pari viikkoa sitten väsymys tuntui enemmänkin uupumukselta, musertavalta apatialta ja aamuisin eka ajatus oli: ”milloin voin mennä takaisin nukkumaan?”
 
Sitten älysin hakea pilleripurkista apua. Nimittäin vitamiinipilleripurkista. Lisäksi hankin niitä samaisia d-vitamiinitippoja, joita lapsuudessa on lusikalla annettu. Ja kas kummaa, noin viikko siinä meni ja mieliala alkoi pirteytymään. Rauha ja balanssi palasivat mieleen ja kehoon, eikä hermosto käynyt enää ylikierroksilla. Väsymys on ja pysyy, mutta se on erilaista kuin ennen, ei niin alleen murskaavaa ja siihen pystyy paremman mielialan takia suhtautumaan aivan eri tavalla. 

Edelleen nukun noin yhdeksän-kymmenen tuntia yössä ja iltapäivästä usein päikkärit. Vuosi sitten olen näihin samoihin aikoihin kirjoittanut, että haluaisin huomioida enemmän vuodenkiertoa ja elää sen mukaan kroppaani kuunnellen. Päätös, joka on unohtunut samantien, mutta joka palasi mieleeni vastikään. Vuoden pimeimpään aikaan on tyystin normaalia vetäytyä hibernaatioon, eikä ole ihme, että väsyttää. Se on luonnollista. Täysin luonnollista. Tätä minä yritän epätoivoissani toistella itselleni. 

Järkiminä sanoo, että liikkua pitäis, opittu ja opetettu kertoo: ylös, ulos ja lenkille, median luoma paine puskee hikoilemaan, pysähtyä ei saa, tee töitä sen eteen, mee läpi harmaan kiven (miksi pitäisi, kun sen voi kiertääkin?). Keho vaan nyt sattuu sanomaan, että se ei halua käyttää yhtään energiastaan nopeaan liikkumiseen. Viesti on todella vahva ja tunnen jopa syvää vastenmielisyyttä kaikkea hikiliikuntaa kohtaan. Tällä hetkellä liikunnan muodot, joihin tunnen vetoa ovat jooga, pilates, kävely ja uiminen. Hitaita lajeja kaikki. 

”Kuuntele kehoasi” alkaa olemaan aika kliseelausahdus, mutta kliseethän on kliseitä siksi, että ne ovat totta. Minulta meinasi mennä viesti ohitse, mutta onneksi sain napattua sen. Ja nyt taidan muuten nukkua hetkisen.
 

Kuvat Corfulta viime marraskuulta.

Ladataan...

Pages