Ladataan...
Punastus

Maanantaisin pyrin ottamaan iisisti aamulla ja päivällä ja harvemmin sovin kyseiselle päivälle mitään; teen tällä hetkellä duunivuoroni viikonloppupainotteisesti, joten maanantailepo tulee tarpeeseen. Illalla ohjaan kaksi yin-joogatuntia, joista toinen kissakahvila Helkatissa. Mikä olisikaan ihanampi tapa aloittaa viikkonsa? Mikäli maanantai tuntuu joskus nihkeältä, riittää, että astun Helkattiin ja oloni balansoituu <3 Kuvassa muuten Puu, joka on varsinainen kehruukone ja tykkää osallistua varsinkin loppurentoutukseen.

Tiistaina minulla oli vapaapäivä ja teimme poikaystävän kanssa poikkeuksellisesti ja lähdimme liikkeelle vasta hämärän laskeutuessa. Yleensä olemme tuohon aikaan tehneet päivän liikkumiset ja olemme jo takaisin kotona ruokaa tekemässä. Kuinka piristävää onkaan poiketa rutiineista! Näimme upean auringonlaskun ja muutamia Lux Helsinki -teoksia. Ehdimme käväistä myös Kaupunginmuseossa.

Keskiviikkona poikkesin myös rutiineistani ja lähdin kaupungille viettämään Anna-aikaa. Kävin kirppiksellä ja ostin kaksi vintage-mekkoa, jonka jälkeen menin Andanteen kahville ja tekemään rästihommia. Olen kotona todella saamaton ja esim. kirjanpito laahaa aina jäljessä. Tätä pitäisi harrastaa enemmänkin!

Torstain kohdalta minulla ei ole erikseen kuvaa, joten sen virkaa saa tehdä soppakuva. Viime viikolla näet söimme tätä vegaanista ”kana”keittoa useampana päivänä, koska se oli vaan niin hyvää. Voi ollla, että tämän kohdalla en tee rutiinipoikkeamaa ja keittoa tulee tehtyä myös tällä viikolla. 

Perjantaina oli ilmainen sisäänpääsy Luonnontieteelliseen museoon, jossa kävimme poikkeamassa ja toteamassa, että poikaystäväni ja minun kuuloaistit ovat yhtälailla herkät, emmekä oikein meinaa kestää meteliä. Hermo kireällä siis kiersimme näyttelyn. Kunnioitukseni menee kaikkien ääntään harjoittavien lasten vanhemmille <3 Minusta ei olisi ikinä siihen. 

Lauantai oli työpäivä saaressa. Illalla menin saunomaan ja syömään ystävän luo. Parhainta on se, kun on täysin varma, ettei liian lyhyiden yöunien ja työpäivän jälkeen kykene olemaan sosiaalinen, mutta käykin päinvastoin. Kyseessä on kuitenkin ystävät, jotka eivät odota minulta yhtään mitään muuta kuin sitä, että olen oma itseni. Jos olisin ollut koko illan hiljaa, olisi sekin ollut varmasti ok <3

Sunnuntai ja aurinko paistoi osittain, mikä tarkoitti loputonta ihmisvirtaa saaressa. Pääsin sentään nauttimaan kauniista auringonlaskusta työpäivän jälkeen. Illalla kotona luin Kjell Westön uusinta ja katsoimme pari jaksoa Mindhunteria. Sitten nukahdin kohti uutta viikkoa. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Viime alkukesästä saakka olen ollut mukana Loukko-työryhmässä. On oltu Tavastian lavalla, järjestetty brunssia ja keikkaa ja joulumyyjäisiä. Seuraavien kuukausien aikana tulee tapahtumaan kaikenlaista siistiä Loukko-toimintaa, vaikka omat tilamme ovatkin vielä rahoituksen ja remontin päässä. Mutta asiat tulevat järjestymään. Uskon vakaasti siihen, että hyvää tekemällä ei voi mitenkään mennä pieleen, vaikka asiat joskus ottavatkin aikansa.

Mutta mikä on Loukko, saattaa joku kysyä? Kaikki sai alkunsa siitä, kun toiminnanjohtajamme Hannan veljelle ehdotettiin eläkkeelle siirtymistä ainaostaan sen takia, että hänellä on cp-vamma. Vamma, joka ei estä veljeltä työntekoa, vaan päinvastoin: taitoa, tietoa ja halukkuutta kyllä olisi. Hanna päätti työllistää veljensä vaikka itse ja siitä lähti ajatus Loukosta: täysin esteettomästä kulttuuritilasta, joka olisi osallistava ja kaikille avoin safe space. Esteettömyys ei Loukossa tarkoita ainoastaan fyysisten esteiden purkamista, vaan estettömyydellä tarkoitamme myös nollatoleranssia aivan kaikenlaiselle syrjinnälle. Tilaan tulemalla ”allekirjoittaa” nämä säännöt. Säännöt, jotka ovat täysin itsestäänselvyyksiä, mutta kuten maailmanmenosta voimme päätellä, tällaisia tiloja tarvitaan edelleen herran vuonna 2018. 

Loukolle järjestyi tilat Oranssin yläkerrasta Helsingin Suvilahdesta. Tilaan on tarkoitus remontoida keittiö, jotta voimme aloittaa vegaanisen kahvilatoiminnan. Oranssin kanssa tulemme myös tekemään yhteistyötä ja on mahtavaa lyödä hynttyyt yhteen samankaltaisten toimijoiden kanssa sen sijaan, että kilpailisimme keskenämme. Yhdessä olemme vahvempia. 

Mutta kuten alussa mainitsin, meiltä puuttuu edelleen rahoitus. Toki haemme koko ajan eri tahojen rahoituksia, mutta vielä ei ole tärpännyt. Meillä on meneillään myös joukkorahoituskampanja nyt viimeistä viikkoa, jossa jo pienelläkin summalla voi lähteä mesenoimaan Loukkoa! Tästä linkistä pääset rahoituskampanjasivulle.

PS. Loukko valtaa Oranssin tilat keskiviikkoisin keväällä. Muutamana keskiviikkona keskitymme kehollisuuteen ja tarjolla olisi kolme minun ohjaamaani joogatuntia. Lisätietoa saat tästä linkistä. Tule ihmeessä mukaan <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Sain viimeinkin tehtyä blogille FB-sivun! Johan tässä on lähes kymmenen vuotta Punastuksen alla blogattu (miinus kolmen vuoden breikki) ja oli siis jo korkea aika saattaa postaukseni kanssaihmisten tietoisuuteen...

Punastusta pääset seuraamaan Facessa tätä linkkiä painamalla. Kiitos jo etukäteen sinulle ystävä :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Väsyttää koko ajan, enkä taida olla ainut, johon tämä pimeys on päässyt puremaan. Vielä pari viikkoa sitten väsymys tuntui enemmänkin uupumukselta, musertavalta apatialta ja aamuisin eka ajatus oli: ”milloin voin mennä takaisin nukkumaan?”
 
Sitten älysin hakea pilleripurkista apua. Nimittäin vitamiinipilleripurkista. Lisäksi hankin niitä samaisia d-vitamiinitippoja, joita lapsuudessa on lusikalla annettu. Ja kas kummaa, noin viikko siinä meni ja mieliala alkoi pirteytymään. Rauha ja balanssi palasivat mieleen ja kehoon, eikä hermosto käynyt enää ylikierroksilla. Väsymys on ja pysyy, mutta se on erilaista kuin ennen, ei niin alleen murskaavaa ja siihen pystyy paremman mielialan takia suhtautumaan aivan eri tavalla. 

Edelleen nukun noin yhdeksän-kymmenen tuntia yössä ja iltapäivästä usein päikkärit. Vuosi sitten olen näihin samoihin aikoihin kirjoittanut, että haluaisin huomioida enemmän vuodenkiertoa ja elää sen mukaan kroppaani kuunnellen. Päätös, joka on unohtunut samantien, mutta joka palasi mieleeni vastikään. Vuoden pimeimpään aikaan on tyystin normaalia vetäytyä hibernaatioon, eikä ole ihme, että väsyttää. Se on luonnollista. Täysin luonnollista. Tätä minä yritän epätoivoissani toistella itselleni. 

Järkiminä sanoo, että liikkua pitäis, opittu ja opetettu kertoo: ylös, ulos ja lenkille, median luoma paine puskee hikoilemaan, pysähtyä ei saa, tee töitä sen eteen, mee läpi harmaan kiven (miksi pitäisi, kun sen voi kiertääkin?). Keho vaan nyt sattuu sanomaan, että se ei halua käyttää yhtään energiastaan nopeaan liikkumiseen. Viesti on todella vahva ja tunnen jopa syvää vastenmielisyyttä kaikkea hikiliikuntaa kohtaan. Tällä hetkellä liikunnan muodot, joihin tunnen vetoa ovat jooga, pilates, kävely ja uiminen. Hitaita lajeja kaikki. 

”Kuuntele kehoasi” alkaa olemaan aika kliseelausahdus, mutta kliseethän on kliseitä siksi, että ne ovat totta. Minulta meinasi mennä viesti ohitse, mutta onneksi sain napattua sen. Ja nyt taidan muuten nukkua hetkisen.
 

Kuvat Corfulta viime marraskuulta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Kaupan hedelmä- ja vihannesosastolla käyminen on melko piinaava kokemus. Tulee liiankin kanssa kytättyä ihmisten muovipussikäyttäytymistä ja epätoivo meinaa iskeä. En vaan voi käsittää, miksi jo kertaalleen muovitetut vihannekset pitää laittaa muovipussiin ja minkä takia banaanit täytyy muovittaa? Suurimmassa osassa hedelmiä ja vihanneksia on jo niiden oma kuori, joka useimmiten suojaa hyvin matkalla kaupasta kotiin. 

Meillä muovi ei ehkä ole vielä kovinkaan suuri ongelma ja onneksi pakkausmuovia on monessa paikassa alettu kierrättämään. Toista on monissa Aasian maissa, joissa yksittäispakkaaminen on yleisempää, eikä tietoa kierrätyksestä juurikaan ole, puhumattakaan jätteenhuollosta. Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa tuottavat noin 60 prosenttia mereen päätyvästä jätteestä. Näissä maissa talouskasvu on ollut nopeaa, mikä taas johtaa lisääntyneeseen kuluttamiseen ja sen myötä surulliseti muovin lisääntyneeseen käyttöön.

Oma teoriani on, että talouskasvun täytyy mennä tiettyyn pisteeseen, ennen kuin kuluttajaa alkaa kiinnostaa ekoasiat. Kun elää kädestä suuhun, ei ole varaa kiinnostua omasta hyvinvoinnistaan, saati sitten ympäristönsä. Vasta kun talous on mallillaan ja rahaa enemmän käytössä, tulevat ekologiset asiat ajankohtaiseksi. 
 
Kävin tänään eräässä isossa ruokamarketissa, jossa biohajoavat pussit sijaitsevat ainoastaan luomuosastolla. Utelin syytä työntekijältä, joka sanoi, että syy on se, että kyseiset pussit kestävät maksimissaan vain kolme kiloa (ja luomua ei sitten kai osteta ikinä suuria määriä...). Saa kyllä olla melkoinen mestari, että pikkuiseen pussiin saa ängettyä kolme kiloa tavaraa, eli mielestäni selitys ontuu. Tyyppi kyllä mainitsi, että on tulossa kestävämmät biohajoavat pussit, mistä iso peukku. S-ryhmän kaupathan ovat ottaneet biopussiskenen jo aikaa sitten haltuun, kun taas K-ryhmän kaupat laahaavat onnettomasti perässä. 


Vaikka itse tiedostan muovi- ja jäteongelman laajuuden ja pyrin välttämään ylimääräisen muovin käyttämistä, on minullakin ihan valtavasti petrattavaa asian suhteen. Ei riitä, etten käytä muovipusseja, vaan muovittomuusajattelu täytyisi viedä vielä pidemmälle. Aion ottaa pikkuhiljaa askeleita oikeaan suuntaanja tietoisesti muuttaa kulutustottumuksiani suuntaan, jossa muovikääreitä on vähemmän. Helppoahan se ei ole, mutta onko ns. normia vastaan meneminen koskaan iisiä?
 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Vuoden viimeinen päivä määrittelee se, millainen tuleva vuosi on. Vai oliko se eka päivä? No johonkin tämäntyyppiseen venäläiset uskovat ja yritän elää sen mukaan, vaikka tuskinpa sanonnalla mitään tieteellistä pohjaa on. Ainakin se on hyvä sauma miettiä omaa elämäänsä, mennyttä ja tulevaa. Vuoden viimeisen päivän voisi ajatella myös jonkinlaisena savasanana, joka kokoaa edellisen vuoden pakettiin, ottaa siitä turhat pois ja jättää ne, mitkä ovat tärkeimpiä. 

Millainen on siis tuleva vuoteni jos tämä päivä sen määrittäisi?

Herään yhdeksän jälkeen ja katson vierelleni: mies avaa silmänsä samaan aikaan ja katseemme kohtaavat. Ihana hetki.

Kuuntelen musiikkia, syön aamiaisen, puen ylle pantterisukkikset, lähdemme ulos kävelylle, otan kuvia. On aurinkoista.

Käymme eräässä näyttelyssä ja ruokakaupassa. Lounaaksi pelmeneitä kaurafraichella, suolakurkulla, punajuurella ja ruusukaalilla.

Käsittelen kuvia, kirjoitan. Ilmoitan halukkuudestani liittyä erään yhdistyksen hallitukseen. Hypistelen bullet journaliani, mutten saa aikaiseksi tehtyä uutta viikkoa. 

Lakkaan kynnet ja kaivan mustat duunivaatteet kaapista. Mies katsoo jalkapalloa. Pyöräilen muutamaksi tunniksi töihin vain palatakseni taas aamulla samaiseen paikkaan.

Mies laittaa kesken vuoron viestin, kysyy onko kova meno. Kirjoittaa myös, että kunhan tulen kotiin, syödään vihiksiä nakeilla ja katsotaan Bachelorette. 

Siemaisen muutaman hörpyn skumppaa ravintolan keittiössä, poljen kotiin ja näen raketteja taivaalla. Ihmettelen ihmisen tarvetta räjäytellä.

Kissaa vähän kauhistuttaa pauke.

Sitten nukun ja tulee uusi päivä ja uusi vuosi.

Ei siis kerrassaan mitään ihmeempää, mutta samalla aivan kaikki. Arkisia asioita, töitä, rakkautta, kissoja, ruokakauppaa, pyöräilyä, leopardisukkiksia, skumppaa, ilotulitusta, mies, tosi-tv:tä, vihiksiä, uusia alkuja. Mutta mitäs sitä ihminen muuta kaipaisikaan jokapäiväiseen elämäänsä? 

Mahtavan upeaa tätä vuotta! Toivon, että se kohtelee sinua äärimmäisen hyvin.

Share
Ladataan...

Pages