Ladataan...
Punastus

On ollut vähän hullunmyllyä viime aikoina. Tai ei nyt oikeastaan sellaista pahemman luokan, vaan monia (kivoja) asioita hoidettavana, taskussa välillä viiden eri kämpän avaimet, kun on lupautunut moneen suuntaan kissavahdiksi ja koiranulkoiluttajaksi. Lapsenvahdiksikin. Tällä hetkellä vieressä kehrää musta kissa Taisto ja veljensä Atos hengaa sohvalla. Mitä enemmän saa elämäänsä tungettua eläinseuraa, sen parempi. Varsinkin näin vuoden mustimpana aikana. 

Uskomatonta, kuinka nopeasti tämä pahin pimeyden aika meni ohitse. Aivan äsken Talvipäivänseisaukseen oli vielä puolitoista kuukautta ja nyt pimeyden lakipiste on jo saavutettu. En suostu ajattelemaan, että oikeastaan huomenna on vuoden toiseksi pimein päivä edelleen, vaan mielessäni siintää ajatus auringonvalosta, joka tulvii syvälle sieluun ja eheyttää. Onhan tässä vielä toki tarpomista sinne valoon, mutta henkisellä tasolla on jo valoisampaa. Hitusen verran ainakin. Ainakin just nyt, kirkasvalolampun heijastuksen äärellä. 

Tänä vuonna minulla on ollut mahdollisuus vetäytyä kaamokseen, koska töitä on ollut vähemmän. Muistan hyvin miltä tuntuu olla töissä ne muutamat tunnit, kun aurinko näyttäytyi taivaalla (jos edes näyttäytyi), kun tullessa oli säkkipimeää ja lähtiessä samanlaista. Miten ihmeessä olen selvinnyt. Tai ehken olekaan selvinnyt, olen vain esittänyt, että hyvin tässä menee. Tänä talvena olen nähnyt aurinkoa paljon enemmän kuin yleensä näihin aikoihin, hyödyntänyt auringonsäteet. Olen samalla myös vetäytynyt yksinoloon ja karsinut oikeastaan kaikki menot ja tekemiset ympäriltäni. On tuntunut siltä, että näin haluan toimia kun siihen mahdollisuus on. Olen elänyt siis aika tylsää elämää ainakin nykypäivän mittapuulla. 

Vaikka tämä my so called life näyttäytyisi ulkopuolisen silmin tylsän ankeana, ei se haittaa. Elämä ei nimittäin ole tekemistä, se on olemista. Voisin koluta tuhannet kissanristiäiset, baarit, keikat, juosta pää kolmantena jalkana ja siltikin saattaisi olla tylsää. Olen tämän ennenkin todennut, mutta asiat taitavat olla aika hyvin, kun elämästä on riisuttu kaikki ylimääräinen ja silti kokee olevansa ihan onnellinen ja tyytyväinen.

Viikon päästä päivä on jo viisi minuuttia pidempi kuin nyt, vuoden lyhimpänä päivänä. Että kyllä tää tästä kuulkaas!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Elämässäni ei tapahdu ihan kauheasti asioita näin talvisaikaan, vaan aika hiljaiselolla mennään. Siitä syystä tulee kiinnitettyä enemmän huomiota kaikenlaisiin pieniin (ja ehkä vähän isompiinkin) sattumuksiin, jotka huvittavat taikka muulla tavoin aiheuttavat tunnereaktion. Jaanpa siis kanssanne muutaman viime päivän randomin. Myös kuvat ovat silkkaa randomia, värimaailmansa takia yhteen liitettyjä. Tähän vuodenaikaan on etsittävä väriä elämäänsä vaikka sitten pinkeistä puistonpenkeistä, mintunvihreistä pöydistä ja vitamiinipillereistä.

Random 1. Olen viikonlopun Vallilassa kissavahtina ja illalla ovikello soi. En tiedä mikä mielenhäiriö iski, mutta menin avaamaan. Sinällään riskaabelia hommaa, koska ulko-ovi antaa suoraan pihalle, eli kuka tahansa voi soitella ovikelloa. Ei olisi kannattanut, ovella nimittäin oli mies sukkasillaan. Pyysi kenkiä lainaan, eikä tiennyt yhtään kuinka on joutunut kyseiseen tilanteeseen. Sanottakoon vielä, että mies ei ollut millään tapaa uhkaava tai edes sekava, vaan nyt taisi olla kyse mielen ongelmista. Kun tyyppi vaati päästä sisälle lämmittelemään ja horisi jotain outoksia, iski minulla vasta siinä vaiheessa hienoinen paniikki päälle, toivottelin tsemppiä, suljin oven ja soitin poliisille. Kävi ilmi, että hän oli käynyt muidenkin ovilla ja poliii oli jo lähetetty paikalle. 

Näin kirjoitetussa muodossa ja yön yli nukuttuani mietin, miksen voinut auttaa. Ensimmäinen reaktio itsellänikin olisi mennä soittamaan lähitalon ovikelloa, jos löytäisin itseni ilman kenkiä ulkona värjöttelemästä. Tottakai olettaisin saavani apua. Toisaalta taas on gut feeling ja se, että tyyppi pyrki kämppään sisälle. Ehkä poliisille soittaminen olikin tässä tilanteessa se ainut ja parhain teko, mitä pystyin tekemään. Poliisi toivottavasti noukki miehen kadulta ja vei sinne, mistä apua luultavimmin saa helpommin kuin random-ihmisten ovikelloja soittamalla. Ja toivottavasti apua saikin. 

Random 2. Eilen oltiin poikaystävän kanssa ottamassa muutama kuva Kulttuuritalon edustalla. Eipä siinä, ihan yleinen paikkahan se on, mutta hieman kummastutti, kun paikalle tuli yhtäkkiä joku ukkeli lähestulkoon kameran eteen. Kaivoi repustaan termarin ja jäi siihen särpimään kahviaan. Ehkä meidän olisi pitänyt tietää että kyseinen paikka oli hänen privaatti kahvittelumestansa ja oikeasti olimmekin häiritsemässä häntä. Hieman huvitti.

Random 3. Näkinpuistossa Hakaniemessä lähellä kotiani kylvää kauhua mummokaksikko corgeineen. Kyseessä siis puistokäytävä, jossa ei erikseen ole kielletty pyöräilyä, eli se on toisin sanoen sallittua. Hepä ovatkin päättäneet, että siitä ei saa pyöräillä. Toinen mummeli oli jo kertaalleen ärjynyt minulle ja nyt puistoa kohti pyöräillessä huomasin saman mummon sidekickinsä kanssa. Kerjäsin siis oikein verta nenästäni ja lähdin heitä ohittamaan, vaikka olisin voinut kyllä kiertääkin. Ihan karsee riehuminen alkoi, uhattiin mm. "vaikeuksiin saattamisella" ja vähäteltiin tiedonhakumenetelmiäni. Internetissä kun "kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa". Pätee muuten näköjään myös ihan kasvotusten sanomisiin, ainakin jos näiden mummojen ulosantiin on luottaminen... 

En ymmärrä tapaa, jolla ihmiset puhuvat toisilleen liikenteessä. Autoilijoiden road rage jää kuulematta, mutta pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden viha läsähtää päin korvia. Välillä tuntuu, että olisi jollain tavalla henkilökohtaisesti loukannut toista osapuolta, kun saa osakseen kammottavan sanallisen viharyöpyn, jonka mittakaavat ovat ihan naurettavat. Jos on huomautettavaa, saa toki sanoa, mutta asiallisesti. Tuo mummojan ryöpytys ei ollut asiallista nähnytkään, varsinkin kun olivat kaikenlisäksi väärässä.

Random 4. Eilen joogatunnilla laitoin tapani mukaan puhelimen lentokonetilaan ja soittolistan soimaan. Enpä ajatellut, että jonoon laitetut biisit tunkisivat väliin. Niinpä vaan saimme nauttia Fucked Upin musasta kesken tunnin :D Vois lanseerata punk-joogan!

Random 5. Hyvän mielen juttu lopuksi. Kävin kirjoittamassa eilen vuokrasopimuksen uuteen kämppään ja bondasin työntekijän kanssa ihan täydellisesti ja juttu luisti. Puhuttiin joogasta, Asahista ja hän siteerasi minulle J Karjalaisen sanoituksia, jotka liittyivät Merihakaan. Tämänkaltaisia kohtaamisia enemmän ja vähemmän vihaisia mummoja!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Sain ihanalta Marjalta jouluhaasteen. Kiitos! Kirjoitinkin jo aiemmin postauksen omasta suhtautumisestani jouluun ja siitä mitä se minulle merkitsee, mutta paneudutaan siihen vielä muutaman kysymyksen voimin :) 

 

1. Lemppari jouluherkkusi 

Tänä jouluna haaveissa oli aivan perinteinen joulupöytä vegaanisesti tottakai. Nykyisin on mahdollista nimittäin korvata jokaikinen jouluruoka vegaanisella vaihtoehdolla ihan sieltä lohesta lähtien, kiitos porkkalan. Perinteiset karjattomat paistit sun muut vahtuivat kuitenkin salaatti-buffa -henkiseen tarjoiluun ja jerk seitaniin. Mutta niin, se lempiherkku. Taitaa olla ehkäpä itse tehty suklaa, johon laitettu sekaan piparkakkua ja rusinaa.

2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi?

En yhtikäs mitään. En anna mitään, niin en taida saadakaan. Toivon vaan muutamaa rauhaisaa päivää syöden, lukien ja ulkoillen.

3. Jouluperinne, jonka toteutat joka vuosi?

Joulusauna on aika must. Kun asuin vielä kotona, oli meillä sauna aina aamuisin heti herättyä. Sinne oli ihana suunnistaa silmät sikkurassa ja tunnelma saunassa oli jokseenkin harras. 

4. Kenen kanssa vietät joulua?

Poikaystävän ja siskon kanssa jouluaattoa. Myös poikaystävän äiti on pyydetty mukaan, mutta nähtäväksi jää, tuleeko paikalle. Jouluna on mielestäni ihan ok olla yksinkin, jos siltä tuntuu. Muistan kun asuin Pietarissa ja vietin jouluaaton yksin ja sain tästä lähes sääliryöpyn facebookissa. Tosiasiahan on ettei Venäjällä edes vietetä joulua samaan aikaan kuin meillä. Taisin käydä jouluaattona Ikean reissulla. 

5. Millainen olisi unelmiesi jouluaatto?

No se aamusauna nyt ainakin. Muuten ei ole mitään unelmajoulua. Kunhan saa olla vaan rauhassa tekemättä mitään erityistä.

6. Voisitko viettää joulua lämpimässä, vai pitäisikö jouluna olla lunta?

Ei sillä ole niin väliä, koska en ole niin jouluihmisiä. Mieluusti lähtisin myös reissuun lämpimään joulun ajaksi, mutta kaupungissakin on mukavaa, koska on niin hiljaista kaikkialla.

7. Paras jouluelokuva?

Ei tule muuta mieleen kuin Ihmeellinen on elämä, vanha kunnon huutoleffa. Mutta ei se mikään paras ole vaan aika puuduttava.

8. Lempi joululaulusi?

En pidä joululauluista yhtään, markkinavoimat pilanneet. Tulee lähinnä mieleen tuskanhiki kirkkaissa valoissa pakkojouluostoksilla :z Mutta esimerkiksi Raveonettes on onnistunut tekemään hyvän joulubiisun ja Blondien Mariassa on myös jotain todella jouluista. 

9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten?

Ei ole kuusta. 

10. Jouluaskarteluvinkki?

Vaikkapa se suklaan väkerrys. Senkun sulattaa vesihauteessa levyn tummaa suklaata, levittää sen leivinpaprun päälle ja ripottelee päälle mitä haluaa, piparkakkumurusia vaikkapa. Voisi toimia hyvin muuten joku salmiakkikin siinä.

Haastan mukaan toisen Annan maailman toiselta puolelta :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Pari päivää sitten iltapäiväkävelyllä eksyttiin poikaystävän kanssa Hakasalmen huvilaan, koska muistin, että siellä on ilmainen näyttely jostain mielenkiintoisesta aiheesta. Musiikkihan se oli sitten lopulta se aihe. 

Siellä oli huone, jossa pystyi taantumaan takaisin kouluaikaisiin traumoihin laulukokeen tiimoilta. Oli pulpetti, mikki ja muutama biisi josta valita. En tiedä mikä ihme minuun meni, mutta siinä lauloin muutaman kappaleen M:n kuullen ilman nolostelun häivääkään. Ylitin niin sanotusti itseni.

Laulamisesta muiden kuullen on tullut iso kynnys johtuen nimenomaan noista laulukokeista. Yläasteella opettaja sanoi valitellen kun arvosanaa antoi "kuule Anna kun sulla on toi äänenmurros vielä kesken niin seiska miikka". Se oli eka kerta kun kuulin, että myös tytöillä on äänenmurros. Vai olikohan se vaan open kaunis yritys kiertää se tosiasia, että ääneni murtui (ja varmaan kiekui) kesken laulun? No joka tapauksessa, vuosia olin siinä uskossa, etten osaa laulaa. 

Tää äänenmurros jatkui yli kolmekymppiseksi, kunnes muusikkomiehen myötä ja osittain myös joogaohjaajakoulutuksen takia (kaikki ne lauletut ommmmm-äänteet...) aloin tuntea paloa laulamiseen. Koin, että muiden kuullen laulaminen vapauttaisi minua ihmisenä, veisi jännityksen ja paineen tuntua kurkun alueelta ja tekisi jopa onnelliseksi. Äänellä ja ääniaalloilla on mahtava voima, vähän sama fiilis jää laulamisesta kuin nauramisen tai kurkku suorana huutamisen jälkeen. 

Pari vuotta onkin jo ehditty puhua, että mennään treenikselle, poikaystävä säestää akustisella kitaralla ja meikä laulaa. Ujostus on jäädyttänyt aikeet. Kunnes nyt! Oon ottanut ensimmäisen askeleen ja rohkaistunut. Ei se ollutkaan niin kauheeta mitä kuvittelin, vaan oikeastaan nautin siitä. Nyt ehkä ymmärrän karaokeharrastajia paremmin. 

Ja puhutaanpa hieman siitä laulamisen jälkeisestä fiiliksestä. Tuntui tosiaan siltä, että koko rintakehän alue ja kurkunpää olisivat rentoutuneet ja olin enemmän auki. Illalla nukkumaan mennessä huomasin, että jotain on todellakin tapahtunut. Yleensä huomaamattani jännitän kaulan aluetta, hampaita, leukaperiä ja kasvojen lihaksia silloin kun pitäisi nukkua. Joudun joka ilta erikseen vapauttamaan nuo alueet. Paitsi toissailtana. Toissailtana olinkin jo valmiiksi rento. Syytän tästä vain ja ainoastaan laulamista ja sitä, että se laittoi tukkeutunutta energiaa liikkeelle. Jos chakra-hommiin haluaa uskoa, niin kurkkuchakrahan se oli joka aukeni. Ainakin hetkeksi. Tätä harrastetta pitää ehdottomasti jatkaa, eli seuraavaksi treenikselle suuntaamme siis (ehkä kera vinkkupullon, niin äidyn ihan täydelliseksi laulajaksi).

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Oli joulukuisen sunnuntain auringonvalo, joka teki varjoista pitkiä ja oli käteentakertunut mieshenkilö, jota kai elämänkumppanikseni voisi kutsua. Oli myös liuta sorsia ja niiden pubiruusunauruinen käheä ääntely, joka nauratti. Oli porkkananpaloja ja ohraa ja se ilostutti lintukatrasta, mutta meitä kahta ehkä sitäkin enemmän. Oli hyvä mieli. On vieläkin. Siihen ei muuta tarvita kuin annettua ja saatua rakkautta, vähän aurinkoa, sateenkaari, jäähilesadetta ja kävelyä. Niin ja niitä sorsia, hitokseen sorsia!

Spottaa kuvasta outo lintu! Siel hää uiskenteli.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Kylläpä tykkään tästä vuodenajasta. Olisi kauhistuttavaa jos kaamoksen jälkeen ei olisi ollenkaan pysähtymisen aikaa eikä tällaista valoilotulittelua (vaikkei se nyt ehkä sieltä ekologisimmasta päästä olekaan). Minulle joulunaika merkitsee nimenomaan pysähtymistä, erityisesti se aaton ja uudenvuoden välinen aika. Maailma tuntuu silloin rullaavan samassa tahdissa kuin mikä itselleni on luontaisinta, hitaasti ja rauhallisesti. 

Aika ennen joulua tosin ei välttämättä ole se suosikein. Erehdyin eilen Stockalle ja käännyin aika nopeasti kannoillani. Kiire ja hysteria helmeili ilmassa ja äh, oli pakko paeta. Tuomaan markkinoilla oli ihan hyvä fiilis, mutta tungosta, sieltäkin suoritin paon alta aikayksikön. Tosin kuka käski mennä näihin paikkoihin lauantai-iltapäivänä kaksi viikkoa ennen joulua! Nii-i.

Cafe Kokon pop up-kahvila oli sitä vastoin ihana! Eittämättä parhaita kakkuja mitä oon koskaan syönyt ja nyt puhutaan vieläpä raw-genrestä, eli se on aika paljon se. Tuli ihan mieletön energiabuusti kakkupalan ja teen jälkeen joka jatkui ja jatkui. Jäi siis hyvä mieli ihan kaikin puolin. Kuulin muuten sivukorvalla, että pop uppeja aikovat jatkossakin järkätä! Sopii hyvin :)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Pus.

Share
Ladataan...

Pages