Ladataan...
Punastus

Alan hitaasti mutta sitäkin varmemmin nousemaan itseenvetäytymisen kaudestani. Hetken jo ehdin luulla, etten tokene tästä tilasta ikinä, enkä sosialisoidu enää koskaan, mutta kyllä. Kyllä sieltä aina noustaan. Kuten aiemmin olen sanonutkin, tänä vuonna en kaamoksen aikaan ole ottanut minkäänlaista stressiä siitä, että huvittaa vetäytyä ja olla omissa oloissa. Ennen olen miettinyt pääni puhki mikä on vialla ja miksen ole kuten muut. Tosiasiassa aika monella taitaa vuoden pimeimpään aikaan olla samoja fiiliksiä, eikä siitä kannata ottaa mitään paineita.

Vaikka elänkin urbaanissa miljöössä, menee kehoni ja mieleni vahvasti luonnon ja auringon mukana. Kun luonto vetäytyy syksyn tullen, vetäydyn minäkin. Luonto ei kuole, vaan valmistautuu uuteen. Se elää vahvana, joskaan ei ulospäin näkyvästi vaan sisäistä elämäänsä. 

Olen ehkä aliarvioinut luonnon voiman ja vaikutuksen. Varsinkin näissä neljän vuodenajan olosuhteissa luulisi sen olevan ihan itsestäänselvyys, mutta näköjöön tuppaa unohtumaan. Ensi vuodelle voisin ottaa tavoitteekseni huomioida vielä enemmän vuodenkierron vaikutusta omaan sisäiseen maailmaani ja mieleeni. Mennä luonnon ehdoilla. 

Nyt tuntuu hykerryttävän ihanalta. Vuosi vaihtuu muutaman päivän päästä, enkä malta odottaa mitä 2017 tuo tullessaan. Jollain tapaa on fiilis, että se tulee olemaan käänteentekevä ja eteenpäinvievä (pakko koputtaa puuta!). Mahtavan upeita vuoden viimeisiä päiviä sinne kaikille!

Asuna 2nd hand raitamekko, kaikki muukin käytettynä hankittua. Taisto tunkee kuvaan ja joo, tukka on aika pinkki tällä hetkellä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Haluaisin olla sellainen dekadentti punaviiniä iltaisin siemaileva ihminen. Laittaisin ruokaa pitkän kaavan mukaan, söisin pöydän ääressä ja keskustelut olisivat henkeviä, punaviini polttaisi poskilla.

Onko ihanampaa ääntä kuin viinipullon korkin plopsahdus? Olen ehkä ehdollistunut ääneen ja jo se itsessään saa aikaan instantin relaksaation. 

Tässä kissa- ja kämppävahtina olemisessa on se hyvä puoli, että voi tuntea hetken aikaa olevansa joku muu. Ei nyt sentään asunnon oikea asukas, menisi turhan creepyksi, mutta arkiset hommat tuntuvat ihan erilaiselta muiden luona. Tuoreilta ja innostavilta. Osittain tästä syystä tartuin pulloon eräänä iltana viime viikolla. Poikaystävän kanssa lasit punkkua ruuanlaiton ohessa, mikäs siinä. Olin kerrankin spontaani. Juuri sellainen, jollainen ihannekuvissani olen. Keskieurooppalainen intellektuelli, en alkuunkaan pohjoisen jurottava jöröjukka. 

Ja voi pojat, kyllähän se lasillinen relaksoi. Meni monta tuntia koomassa yhden punaisen tähden, olo oli taattua pöhnää. Teki mieli ummistaa silmät ja sammahtaa. Muistui mieleen, miksi en harrasta punaviinin siemailua ja miksi saunajuomana on ykkösolut. Todellisuus oli täysin toinen kuin ihana viinifantasiani. Tykkään päästäni kirkkaana ja selkeänä, en sumuisena ja painavana. 

Ehkä tilani johtui harjoituksen puuteesta, ehkä väsymys oli muutenkin liiallinen tai sitten on vain myönnettävä, ettei minusta ikinä tule siemailijaa. Ehkä pysyttelen fantasiassani. Tai jospa jostain saisi sitä viinipullon korkin aukiplopsahdusääntä nauhoitettuna? Se voisi riittää.

Kuvat tämänhetkisestä kissavahtipaikastani, täällä minä toimin varaäitinä Atokselle ja Taistolle.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Luin taannoin blogipostauksen, jossa sana bowl oli kirjoittajan mielestä ihan no-no. Tiedän kyllä tunteen, tietyt sanat ärsyttävät ja nimenomaan englannin tunkeminen joka toiseen lauseeseen (tosin teen sitä itsekin). Bowlista en kuitenkaan luovu. Paras sana!

Bowlit on hyviä silloin, jos ei keksi mitä söisi ja jos salaatti tuntuu liian kevyeltä, mutta silti kaipaa tuoretta kasvivoimaa. Bowliin voi laittaa oikeastaan mitä tahansa, mitä kaapista löytyy ja koota se yhteen kastikkeella. 

Erään päivän vegaaninen bowl

Kasvisliemessä keitettyä bulguria (quinoa, tattari ja kuskus toimivat myös pohjana)

Etikkapunajuuria

Herneitä

Etikkapikkelöityä kurkkua, porkkanaa ja sipulia

Valmissoijapullia (mikä tahansa muu proteiini käy myös, esimerkiksi paistettu/pariloitu tofu)

Valkoisia isoja papuja

Jalapenoa

Kirsikkatomaatteja

Kaura-fraichea

Feikkituna kikherneistä

Kaunis asettelu plussaa, mutta ei välttämätön. Itse olen kuitenkin myös silmilläni syöjä, joten pyrin pleittaamaan nätihkösti. Enjoy!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

On ollut vähän hullunmyllyä viime aikoina. Tai ei nyt oikeastaan sellaista pahemman luokan, vaan monia (kivoja) asioita hoidettavana, taskussa välillä viiden eri kämpän avaimet, kun on lupautunut moneen suuntaan kissavahdiksi ja koiranulkoiluttajaksi. Lapsenvahdiksikin. Tällä hetkellä vieressä kehrää musta kissa Taisto ja veljensä Atos hengaa sohvalla. Mitä enemmän saa elämäänsä tungettua eläinseuraa, sen parempi. Varsinkin näin vuoden mustimpana aikana. 

Uskomatonta, kuinka nopeasti tämä pahin pimeyden aika meni ohitse. Aivan äsken Talvipäivänseisaukseen oli vielä puolitoista kuukautta ja nyt pimeyden lakipiste on jo saavutettu. En suostu ajattelemaan, että oikeastaan huomenna on vuoden toiseksi pimein päivä edelleen, vaan mielessäni siintää ajatus auringonvalosta, joka tulvii syvälle sieluun ja eheyttää. Onhan tässä vielä toki tarpomista sinne valoon, mutta henkisellä tasolla on jo valoisampaa. Hitusen verran ainakin. Ainakin just nyt, kirkasvalolampun heijastuksen äärellä. 

Tänä vuonna minulla on ollut mahdollisuus vetäytyä kaamokseen, koska töitä on ollut vähemmän. Muistan hyvin miltä tuntuu olla töissä ne muutamat tunnit, kun aurinko näyttäytyi taivaalla (jos edes näyttäytyi), kun tullessa oli säkkipimeää ja lähtiessä samanlaista. Miten ihmeessä olen selvinnyt. Tai ehken olekaan selvinnyt, olen vain esittänyt, että hyvin tässä menee. Tänä talvena olen nähnyt aurinkoa paljon enemmän kuin yleensä näihin aikoihin, hyödyntänyt auringonsäteet. Olen samalla myös vetäytynyt yksinoloon ja karsinut oikeastaan kaikki menot ja tekemiset ympäriltäni. On tuntunut siltä, että näin haluan toimia kun siihen mahdollisuus on. Olen elänyt siis aika tylsää elämää ainakin nykypäivän mittapuulla. 

Vaikka tämä my so called life näyttäytyisi ulkopuolisen silmin tylsän ankeana, ei se haittaa. Elämä ei nimittäin ole tekemistä, se on olemista. Voisin koluta tuhannet kissanristiäiset, baarit, keikat, juosta pää kolmantena jalkana ja siltikin saattaisi olla tylsää. Olen tämän ennenkin todennut, mutta asiat taitavat olla aika hyvin, kun elämästä on riisuttu kaikki ylimääräinen ja silti kokee olevansa ihan onnellinen ja tyytyväinen.

Viikon päästä päivä on jo viisi minuuttia pidempi kuin nyt, vuoden lyhimpänä päivänä. Että kyllä tää tästä kuulkaas!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Elämässäni ei tapahdu ihan kauheasti asioita näin talvisaikaan, vaan aika hiljaiselolla mennään. Siitä syystä tulee kiinnitettyä enemmän huomiota kaikenlaisiin pieniin (ja ehkä vähän isompiinkin) sattumuksiin, jotka huvittavat taikka muulla tavoin aiheuttavat tunnereaktion. Jaanpa siis kanssanne muutaman viime päivän randomin. Myös kuvat ovat silkkaa randomia, värimaailmansa takia yhteen liitettyjä. Tähän vuodenaikaan on etsittävä väriä elämäänsä vaikka sitten pinkeistä puistonpenkeistä, mintunvihreistä pöydistä ja vitamiinipillereistä.

Random 1. Olen viikonlopun Vallilassa kissavahtina ja illalla ovikello soi. En tiedä mikä mielenhäiriö iski, mutta menin avaamaan. Sinällään riskaabelia hommaa, koska ulko-ovi antaa suoraan pihalle, eli kuka tahansa voi soitella ovikelloa. Ei olisi kannattanut, ovella nimittäin oli mies sukkasillaan. Pyysi kenkiä lainaan, eikä tiennyt yhtään kuinka on joutunut kyseiseen tilanteeseen. Sanottakoon vielä, että mies ei ollut millään tapaa uhkaava tai edes sekava, vaan nyt taisi olla kyse mielen ongelmista. Kun tyyppi vaati päästä sisälle lämmittelemään ja horisi jotain outoksia, iski minulla vasta siinä vaiheessa hienoinen paniikki päälle, toivottelin tsemppiä, suljin oven ja soitin poliisille. Kävi ilmi, että hän oli käynyt muidenkin ovilla ja poliii oli jo lähetetty paikalle. 

Näin kirjoitetussa muodossa ja yön yli nukuttuani mietin, miksen voinut auttaa. Ensimmäinen reaktio itsellänikin olisi mennä soittamaan lähitalon ovikelloa, jos löytäisin itseni ilman kenkiä ulkona värjöttelemästä. Tottakai olettaisin saavani apua. Toisaalta taas on gut feeling ja se, että tyyppi pyrki kämppään sisälle. Ehkä poliisille soittaminen olikin tässä tilanteessa se ainut ja parhain teko, mitä pystyin tekemään. Poliisi toivottavasti noukki miehen kadulta ja vei sinne, mistä apua luultavimmin saa helpommin kuin random-ihmisten ovikelloja soittamalla. Ja toivottavasti apua saikin. 

Random 2. Eilen oltiin poikaystävän kanssa ottamassa muutama kuva Kulttuuritalon edustalla. Eipä siinä, ihan yleinen paikkahan se on, mutta hieman kummastutti, kun paikalle tuli yhtäkkiä joku ukkeli lähestulkoon kameran eteen. Kaivoi repustaan termarin ja jäi siihen särpimään kahviaan. Ehkä meidän olisi pitänyt tietää että kyseinen paikka oli hänen privaatti kahvittelumestansa ja oikeasti olimmekin häiritsemässä häntä. Hieman huvitti.

Random 3. Näkinpuistossa Hakaniemessä lähellä kotiani kylvää kauhua mummokaksikko corgeineen. Kyseessä siis puistokäytävä, jossa ei erikseen ole kielletty pyöräilyä, eli se on toisin sanoen sallittua. Hepä ovatkin päättäneet, että siitä ei saa pyöräillä. Toinen mummeli oli jo kertaalleen ärjynyt minulle ja nyt puistoa kohti pyöräillessä huomasin saman mummon sidekickinsä kanssa. Kerjäsin siis oikein verta nenästäni ja lähdin heitä ohittamaan, vaikka olisin voinut kyllä kiertääkin. Ihan karsee riehuminen alkoi, uhattiin mm. "vaikeuksiin saattamisella" ja vähäteltiin tiedonhakumenetelmiäni. Internetissä kun "kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa". Pätee muuten näköjään myös ihan kasvotusten sanomisiin, ainakin jos näiden mummojen ulosantiin on luottaminen... 

En ymmärrä tapaa, jolla ihmiset puhuvat toisilleen liikenteessä. Autoilijoiden road rage jää kuulematta, mutta pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden viha läsähtää päin korvia. Välillä tuntuu, että olisi jollain tavalla henkilökohtaisesti loukannut toista osapuolta, kun saa osakseen kammottavan sanallisen viharyöpyn, jonka mittakaavat ovat ihan naurettavat. Jos on huomautettavaa, saa toki sanoa, mutta asiallisesti. Tuo mummojan ryöpytys ei ollut asiallista nähnytkään, varsinkin kun olivat kaikenlisäksi väärässä.

Random 4. Eilen joogatunnilla laitoin tapani mukaan puhelimen lentokonetilaan ja soittolistan soimaan. Enpä ajatellut, että jonoon laitetut biisit tunkisivat väliin. Niinpä vaan saimme nauttia Fucked Upin musasta kesken tunnin :D Vois lanseerata punk-joogan!

Random 5. Hyvän mielen juttu lopuksi. Kävin kirjoittamassa eilen vuokrasopimuksen uuteen kämppään ja bondasin työntekijän kanssa ihan täydellisesti ja juttu luisti. Puhuttiin joogasta, Asahista ja hän siteerasi minulle J Karjalaisen sanoituksia, jotka liittyivät Merihakaan. Tämänkaltaisia kohtaamisia enemmän ja vähemmän vihaisia mummoja!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Punastus

Sain ihanalta Marjalta jouluhaasteen. Kiitos! Kirjoitinkin jo aiemmin postauksen omasta suhtautumisestani jouluun ja siitä mitä se minulle merkitsee, mutta paneudutaan siihen vielä muutaman kysymyksen voimin :) 

 

1. Lemppari jouluherkkusi 

Tänä jouluna haaveissa oli aivan perinteinen joulupöytä vegaanisesti tottakai. Nykyisin on mahdollista nimittäin korvata jokaikinen jouluruoka vegaanisella vaihtoehdolla ihan sieltä lohesta lähtien, kiitos porkkalan. Perinteiset karjattomat paistit sun muut vahtuivat kuitenkin salaatti-buffa -henkiseen tarjoiluun ja jerk seitaniin. Mutta niin, se lempiherkku. Taitaa olla ehkäpä itse tehty suklaa, johon laitettu sekaan piparkakkua ja rusinaa.

2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi?

En yhtikäs mitään. En anna mitään, niin en taida saadakaan. Toivon vaan muutamaa rauhaisaa päivää syöden, lukien ja ulkoillen.

3. Jouluperinne, jonka toteutat joka vuosi?

Joulusauna on aika must. Kun asuin vielä kotona, oli meillä sauna aina aamuisin heti herättyä. Sinne oli ihana suunnistaa silmät sikkurassa ja tunnelma saunassa oli jokseenkin harras. 

4. Kenen kanssa vietät joulua?

Poikaystävän ja siskon kanssa jouluaattoa. Myös poikaystävän äiti on pyydetty mukaan, mutta nähtäväksi jää, tuleeko paikalle. Jouluna on mielestäni ihan ok olla yksinkin, jos siltä tuntuu. Muistan kun asuin Pietarissa ja vietin jouluaaton yksin ja sain tästä lähes sääliryöpyn facebookissa. Tosiasiahan on ettei Venäjällä edes vietetä joulua samaan aikaan kuin meillä. Taisin käydä jouluaattona Ikean reissulla. 

5. Millainen olisi unelmiesi jouluaatto?

No se aamusauna nyt ainakin. Muuten ei ole mitään unelmajoulua. Kunhan saa olla vaan rauhassa tekemättä mitään erityistä.

6. Voisitko viettää joulua lämpimässä, vai pitäisikö jouluna olla lunta?

Ei sillä ole niin väliä, koska en ole niin jouluihmisiä. Mieluusti lähtisin myös reissuun lämpimään joulun ajaksi, mutta kaupungissakin on mukavaa, koska on niin hiljaista kaikkialla.

7. Paras jouluelokuva?

Ei tule muuta mieleen kuin Ihmeellinen on elämä, vanha kunnon huutoleffa. Mutta ei se mikään paras ole vaan aika puuduttava.

8. Lempi joululaulusi?

En pidä joululauluista yhtään, markkinavoimat pilanneet. Tulee lähinnä mieleen tuskanhiki kirkkaissa valoissa pakkojouluostoksilla :z Mutta esimerkiksi Raveonettes on onnistunut tekemään hyvän joulubiisun ja Blondien Mariassa on myös jotain todella jouluista. 

9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten?

Ei ole kuusta. 

10. Jouluaskarteluvinkki?

Vaikkapa se suklaan väkerrys. Senkun sulattaa vesihauteessa levyn tummaa suklaata, levittää sen leivinpaprun päälle ja ripottelee päälle mitä haluaa, piparkakkumurusia vaikkapa. Voisi toimia hyvin muuten joku salmiakkikin siinä.

Haastan mukaan toisen Annan maailman toiselta puolelta :)

Share
Ladataan...

Pages