10 viikkoa, apua

Puolivahingossa

Tänään on se päivä, kun raskausviikot ei ala enää kakkosella, vaan kolmosella. 
Laskettuun aikaan tasan kymmenen viikkoa. Iik!


(Otettu sunnuntaina)

Autona toimii edelleen Ford Ka - eikä sellainen käytännöllinen 5 ovinen, minne sujahtaa turvakaukalo ja vaunut alle minuutissa. Missä olisi tummennetut takalasit ja luottaisin siihen yhtä paljon, kuin nykyiseeni.

Asuntona toimii edelleen 34,5 neliöinen yksiö - eikä se rivitalonpätkä, mikä olisi yksi kerroksinen saunoineen ja vuokraltaan halpa. Mitä en ole mukamas 'kiireiltäni' kerinnyt etsimään ja minne mahtuisi vauvansänky.

Jaloissa pyörii edelleen koiranpennut - joista toiselle en ole löytänyt vielä tarpeeksi hyvää perhettä. Koska sydän käskee pitää sen itse ja järki huutaa, ettei se ole mitenkään mahdollista.


(Liian söpö uuteen kotiin?)

Arpia tulee mahaan edelleen - Bio oilista huolimatta. Olen unohtanut laittaa sitä oikeasti vain kerran. Muuten käytän kellontarkasti. Arvet kylläkin näyttävät mielestäni enkelin siiviltä ja ajattelen niiden suojelevan pientä. Niistä tulikin yhtäkkiä kauniita.

Poltan tupakkaa edelleen - vihaan itseäni sen takia. Keksin tekosyitä, että antaisin itselleni anteeksi heikon pääni. Tätä viikkoa ennen minun piti varmasti lopettaa. Nyt poltan tämän askin (5kpl) loppuun, kunnes taas annan puheripulin tulla suustani ulos ja häpeän.


(Kuva riemurasiasta)

Kroppa muuttuu - muualtakin kuin mahasta. Pissa lorahtaa housuun aina, kun yskäisen tai aivastan. Yksi päivä lorahti matolle, kun painin koiranpentujen kanssa. Naama ja leuka on turvoksissa, hyvä kun silmät ja suun erottaa sieltä jostain alta. Tisseistä tuli suihkussa pari tippaa maitoa ja pelästyin niin paljon, etten kerinnyt tukkaakaan pesemään. Niin kiire tuli googlettamaan, onko se ihan normaalia. 

Vauvansänky on edelleen ostamatta - uuden kahvinkeittimen kyllä tilasin.

 

Share

Kommentit

sanniiiiiiiiii (Ei varmistettu)

ihan ylisöpö maha :)

iity-
Puolivahingossa

Kiitoksia :-) Onhan se taas omastakin mielestä, kun oppi arvostaan niitä arpia.

Mindeka
Ma-material Girl

Ihana ajatus toi enkelinsiivet <3 Ja oikeasti näytät hyvältä!

Mindeka
Ma-material Girl

P.S. Pissat saattaa lirahtaa vielä kauan synnytyksen jälkeenkin -Varsinkin aivastaessa, mutta onneksi siihenkin on sitten keinot: lantionpohjanlihakset. Ja niitä oikeasti pitää treenata, ei vain puhua siitä ;)

iity-
Puolivahingossa

Ne jotenkin mun mielikuvituksella näyttää oikeesti siltä, et ne ois tatuoitu ihoon esittään siipiä, on jotenkin niin identtiset :D Ja iso kiitos, vaikkei siltä just nyt tunnukkaan. :) 
Okei hyvä tietää, eipä tarvi googlettaa asiasta sitten synnytyksen jälkeen heti.
Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Varmaan sä kehtaat polttaa kun ootat lasta. Häpeäisit, tiiätkö sä mitä tupakka voi sikiölle ja vauvalle aiheuttaa? Mua aina pistää vihaks odottavat naiset jotka polttaa, esim. yks entinen kaverinikin polttaa vaikka on viimesillään jo raskaana. Vihaksi pistää varmaan sen takia että itselläni on synnynnäinen vamma joka johtui siitä että idioottiäitini poltti kun olin sen mahassa.

Mietipä sitä, jos sun lapselles tulee vaikka samanlainen vamma kun mulle. Sit sitä kiusataan koulussa, niinkun muakin, vaan sen vamman takia. Sen elämänlaatu kärsii ja se ei voi tehdä sitä työtä mitä se haluais. Se olen minä, MUTTA VOI IHAN HYVIN OLLA SUN LAPSES. Anteeks nyt vaan.

iity-
Puolivahingossa

Jokainen, mukaanlukien tämä sun ''idioottiäitis'' varmasti häpeää raskausajan tupakoimista ja tietää mitä myrkyt aiheuttaa sekä omalle kropalle, että sikiölle. Sitä ei tehdä sen takia, että ''kehdattais'' vaan sen takia, että lopettaminen yksinkertasesti saattaa vaan olla pirun hankalaa.

Mielestäni myös tässä kirjoituksessani olen harvinaisen suoraan kertonut kuinka paljon vihaan itseäni ja tätä oksettavaa tapaani, jota ei edes tuttujen tai vieraiden ihmisten painostuksella/kieroonkatsomisella/arvostelulla niin vaan lopeteta.

Koska olet vierailija, en varmaankaan koskaan saa vastausta, mutta kiinnostaisi silti tietää oletko jutellut äitisi kanssa tästä asiasta.

Tottakai olen miettinyt, niinkuin moni muukin raskaana poltellut. Olen miettinyt myös kuinka selviäisin mahdollisen vammaisen tai muuten sairaan lapsen kanssa, poltinpa tai en. 
Haluaisin myös kuulla mikä sairaus sinulla on, jos sinua on kerran kiusattukkin sen takia vai johtuuko se vain ja ainoastaan sosiaalisesta vammastasi, mikä tässä ilmeni kirjoittamalla nimettömänä mitä sattuu. Netietikettiin mielestäni kuuluu, että kirjoitetaan tekstiä, mikä voitaisiin sanoa normaali äänensävyllä päin näköäkin. Jos ei onnistu, jätä sanomatta ja kirjoittamatta.

Myös tämä viimesillään oleva kaverisikin tarvitsee tukea, eikä tämäntyylistä tekstiä tietämättömän suusta. Harmittaa puolestasi, että tunnet vihaa tuntemattomia ihmisiä kohtaan, vihasi kun ei asioita tee paremmiksi, vaikka niin haluaisitkin ja tuntisit ylpeyttä omasta paremmuudestasi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikea keksiä parempaa syytä lopettaa tupakointi kuin pieni syntymätön tyyppi, viaton ja altis. Vaikka ei oma terveys olisi tarpeeksi iso kannustin, kyllä oman lapsen terveyden luulisi olevan. Tuo on puhdasta itsekkyyttä ja on turha selitellä itselleen ja muille että kyllä mua kuitenkin hävettää. Ei se vaikeaa ole, sen kun päätät että lapsesi terveyden takia et polta. Yhdeksän kuukautta ilman joitain asioita ei ole pitkä aika kun motivaationa on terve vauva. Oma vauva. Kun voi itse päättää tehdä mikä on lapselleen parasta, miksi niin ei tekisi? Sitä et voi ainakaan minulle perustella sillä että se on muka liian vaikeaa. Pärjäät kyllä ilman tupakkaa, vai voitko väittää toisin? Ja kehtaan sanoa ettei se ole vaikeaa koska itse lopetin polttamisen eräs kaunis päivä kaksi vuotta sitten, toteamalla että nyt loppu. Ja en ollut edes raskaana. Älä selittele, mieti sitä häpeää ja syyllisyyttä, tunnet niin syystä; asetat oman vauvasi vaaraan oman itsekkyytesi takia. Sitä sietää nyt oikeasti miettiä, ja jättää se tupakka sinne askiin. Oikeasti.

Tästä tuli nyt melkoinen saarna mutta se on kaikella kunnioituksella kirjoitettu. Itse en vain tuota voi ymmärtää etkä sitä voi mitenkään selitellä koska siihen on vain yksin ratkaisu; lopettaminen. Kyse on pienestä pienestä vauvasta ja hänen terveydestään! Ei siitä että se on vaikeaa. Olet rohkea kun kerroit tuon ikävän yksityiskohdan itsestäsi. Muuten blogisi on kyllä oikein mielenkiintoinen ja kivasti kirjoitettu. Onnea odotukseen ja toivon sydämestäni että teet kaiken sen mitä voit oman lapsesi terveyden eteen tehdä.
-h-

iity-
Puolivahingossa

Vierailija/-h- kiitos tästä asiallisesta kommentista. 
Myönnän, että olen tässä asiassa itsekäs ja puolustelen asiaa selittelemällä. Silti mielestäni olen rehellinen kertoessani vihaavani itseäni ja häpeäväni, enkä koe sitä selittelyksi vaan heikkouden ja virheiden myöntämiseksi. 
Jos lopettaminen olisi helppoa minulle, olisin niin tehnyt heti positiivisen testin yhteydessä. Olisin kolmannella yrityskerralla pystynyt olemaan enemmän, kuin neljä päivää ilman nikotiinia. Laskisin tällä hetkellä viikkoja, kuinka kauan olen ollut polttamatta, en tunteja.

Ihana kuulla, että olet itse onnistunut. Olen kuullut menestystarinoita kymmeniltä eri ihmisiltä - tutuilta ja vierailta, kuinka helppoa lopettaminen oli. Kuinka toisilla oli vain tapariippuvuus ja kuinka helppoa oli vaihtaa tupakka esimerkiksi porkkanaan tai omenaan. Olen hirveän onnellinen onnistujien puolesta samaan aikaan, kun pelkään käyväni ihmisten päälle fyysisesti nikotiinivajeen iskiessä.

Olen kuullut ymmärrystä lääkkeiden avulla lopettaneiden suusta, kuinka eivät olisi ikinä pystyneet lopettamaan ilman mielialalääkkeitä ja kuinka ymmärtävät tilanteeni. Olen saanut omalta äidiltäni ja anopiltani tukea ja ymmärrystä, koska eivät itsekkään pystyneet lopettamaan raskausaikana. Silti nämäkään sanat eivät tee minusta sen onnellisempaa. Koska muiden sanat eivät auta tilannettani, olivatpa ne sitten kehuja tai haukkuja.  

Kiitos :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehei, seuraan sun palstaa ja muitakin täällä mutta en vain ole rekisteröitynyt.

Vammani on fyysinen, että turhaan siinä väität että olisin sosiaalisesti vammanen tai vajaa. Olen kyllä fiksu tyyppi eikä päässä oo mitään vikaa, paitsi no tietenkin sen verran mitä monen vuoden koulukiusaaminen aiheuttaa mutta ei muuta.

Olen jutellut äitini kanssa asiasta ja kertonut että kuinka kiva tää juttu on. Tietenkin on se mahdollisuus että olisin vammanen vaikka äiti ei olisi polttanut, mutta kerta lääkärit ovat asian sanoneet että se johtuu siitä. Olen siis ollut ihan tutkimuksissa, kun etsittiin että missä vika voisi olla.

Niin ja se vammani. Mulla ei ole toista korvaa laisinkaan. Tai on siinä semmonen pieni, ehkä noin senttixsentti "ihohuppu". Että kyllä tommosesta kiusataan, kun pakostikin se näkyy välillä ja kyllähän sen nyt kaikki huomas että mä en kuule mitä puhutaan.

Mutta onnea ja toivottavasti vauva syntyy terveenä (:

iity-
Puolivahingossa

Kiitos vastauksesta ja tällä kertaa asiallisemmasta kommentista.

Olen pahoillani sekä kiusaamisestasi, että vammastasi. Ikävä kuulla molemmista.
Toivottavasti nykyään (oletan kiusaamisen jo loppuneen) elämäsi sujuu jo helpommin ja olet saanut rakennettua itsetuntoa takaisin päin. :)
Kiitos, sitä täälläkin toivotaan kaikesta huolimatta. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin vasta kommenttini jättämisen jälkeen myöhempiä postauksiasi, ja yhdessä iloitsit olleesi hetken polttamatta. Mikä on tilanne nyt, oletko pystynyt olemaan polttamatta? Älä pelkää nikotiinivajeen seurauksia, ei niitä välttämättä edes tule, etenkin kun olet nuori niin eihän niitä tupakointi vuosiakaan monia ole ehtinyt kertyä. Tai tietenkin riippuu varmaan henkilöstä, itselläni se oli ihan täysin korvien välissä (10v. tupakointia), että jotenkin muka tartteisin sitä tai tietyissä tilanteissa "kuuluu" polttaa, esim kahvin kanssa, ruuan jälkeen jne. Näistä ajattelutavoista kun saa pyristeltyä irti, ja yrittää työntää ajatukset tupakasta pois. Kuittaat kaiken kiukun vaikka hormoonien piikkiin, mitä vain millä saisit tupakan ja nikotiinin pidettyä mielestäsi pois. Koska hetihän se palaa automaattisesti mieleen jos miettii kuinka nyt kiukuttaa kun ei ole saanut nikotiinia. Totta, helpommin sanottu kuin tehty, ehkä se oli hieman vähättelyä omalta osaltani sanoa että se on helppoa. Kömpelöllä tavallani yritän kannustaa lopettamaan :) kiva että olet jutellut asiasta muiden kanssa ja pohdit asiaa, nyt on vain aika lopettaa pohtiminen ja, noh, lopettaa. Kyllä se siitä :) -h-

iity-
Puolivahingossa

Jep, kerkesin tuossa uusimmassa tupakkalakkoon liittyvässä kirjoituksessa jo hehkuttamaan, kun tuntui tuntimäärä hirveän suurelta ja sitä se olikin tietysti.

Se taisi olla kolmas yrityskerta olla kokonaan ilman ja selvisin 48 tuntia. Siitä eteenpäin sorruin vuorokauden välein aina yhteen tupakkaan ja jatkoin samalla linjalla neljä päivää, kunnes tajusin etten ollu hymyilly kuuteen päivään kertaakaan. Menin tunnin välein suihkuun itkemään, kun en kehdannut miehen edessä vollottaa ja mietin millä lauseilla jättäisin miehen. 
Miehen halusin jättää, kun olin niin vihanen, että sitä hymyilyttää mun ''onnistuminen'' vaikka mua ei hymyilyttäny pätkääkään.  

Miehelle sitten avauduttuani asiasta halusin kokeilla onko se tupakasta johtuvaa vai onko oikeesti joku nyt todella pahasti vialla. Noh, eihän se muutamasta tupakasta miksikään muuttunu, mutta vuorokauden polttamisen jälkeen alko taas pikkuhiljaa hymyilyttään ja sille tielle sitten taas jäin.

Ensimmäisellä kerralla (tais olla ensimmäisen ultran jälkeen) pääsin 18 tuntiin ilman, kunnes meinasin fyysisesti käydä ihmisten päälle ja jätin sen lystin sitten siihen.  Ja sitä seuraavalla kerralla 15h ilman ja niin edelleen.. Lista on aika pitkä.

Mutta joo, joka päivä on uus päivä onnistumiseen, minkä koitan pitää mielessä ja toivon mukaan onnistua ilman masennusta vielä tällä viikolla :)

Kommentoi