FitMAMA

Ladataan...
Puolivahingossa

Tänään se alkoi. Lenkillä en oo vielä kerinny käymään, mutta ensimmäistä kertaa tein aamulla tän pihan lumityöt. Jääkaappi on täynnä terveellistä ruokaa. Siellä on yks munakoisokin, mitä en oo ikinä maistanu ennen.  Kahvit jäi tänään (+ seuraavat 2 viikkoa) juomatta ja sen ansiosta täällä kirjottelee kiukkunen zombimutsi. 

Mun surullinen maha näyttää tässä vaiheessa tältä

(kyllä meillä oikeesti pedataan sänkyä, en ymmärrä miten blogiin päätyy aina nää kuvat)

Sain ympärysmitasta, mahan leveimmästä kohdasta ja jenkkakahvojen päältä kokonaiset 99cm mittanauhaan. Jaiks.

Tavoitteena saada senttejä pois, pudottaa 10-12 kiloa painoa, kiinteyttää ja olla ens talveen mennessä kivan näkönen, omissa silmissä. Apuna vähähiilarinen ruokavalio (ensimmäistä kertaa näin tiukka), polviin asti ylettyvät lumihanget, mies tukena ja oma pää vahvana. Mä pystyn tähän.

Kahdentoista kilon pudotus kuulostaa hurjalta mun korviin. Mutta 164 senttimetrillä ja 67 kilolla oon yhden kilon päässä ylipainosta. Vaikka pudottaisin kokonaiset 12 kiloa, olisin silti normaalipainonen. Hassua, koska en oo pitäny itteäni mitenkään isona.

Älkää pelätkö, tästä ei tuu mun surkeaa treeniblogia, enkä tuu näistä asioista vauva-asioita useammin päivitteleen :) Kunhan nyt alkuun pääsen ja mikä sen parempi motivaatio, kun tuoda näin ällöttävä kuva julkisesti esille. 

Pitäkää peukkuja - on meinaan ihan tuskaa olla ilman kofeiinia!

Share
Ladataan...

Kommentit

phocahispida

Paljon jaksamista ja motivaatioitunutta ähistelyä toivotetaan täältä juuri takaisin liikunnan pariin palanneen äitipullukan toimesta!

Vierailija (Ei varmistettu)

tsemppiä!

MirvaK

Tsemppiä! Miksi sun on pitänyt jättää kahvi pois? Ihan vain mielenkiinnosta kyselen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppii! Kyllä sä pystyt siihen! Btw, noi raskausarvethan on vaalentunu toooosi paljon. Kohta ei enää huomaakaan :) Muistan vaan kun joskus aiemmin esittelit niitä ennen synnytystä, jolloin ne olivat tosi punaiset ja kieltämättä vähän pahan näköiset...

Elina U.
Lentoaskeleita

Tsemppiä! Voin omasta kokemuksesta lohduttaa, että mulla kävi samoin... Minäkin lihoin synnytyksen jälkeen, vaikka olin niin odottanut sitä "ootas vaan kun imetät, kilot lähtee karisten" -ihmettä. Juurikin noin kolme kuukautta raskauden jälkeen olin melko epätoivoisisssa fiiliksissä, mutta nyt yhdeksän kuukautta raskauden jälkeen kroppani alkaa ihan oikeesti näyttää jo "entiseltään", jopa vatsa on ihan kivan näköinen. Vielä on toki tsempattavaa, sillä ensi kesänä pitäisi mahtua unelmien häämekkoon... Pitäisi tosin ehkä vähentää tätä herkuttelua. :P

Auttaa tosi paljon jos löytää jonkun lajin josta oikeesti tykkää. Oli se sitten zumba, uinti, punttisali tai kävely kuulokkeet korvilla, tuo ihmeesti voimavaroja arkeen ja itellä kivempi olo kun liikkuu. Onpa sun raskausarvet muuten vaalentuneet tosi hyvin jo nyt, ei huomaa melkeen yhtään tästä kuvasta!

Ps. Kaksi viikkoa ilman kahvia, hui miten??

iity-
Puolivahingossa

Kiitos kaikille! :) 

Joo arvet on vähän vaalentunu, tietyssä valossa iskee kyllä silmään vieläkin. Oon kuitenkin jo omaksunu ne ja tiedän, että ne saattaa siinä helottaa vielä montakin vuotta. Ei stressiä enää niistä :)

Kahvi on kortilla nyt kaks viikkoa, kun on tää induktiovaihe menossa ja siitä kahvin käytöstä on sanottu hyvää ja pahaa. Päätin sitten pelata varman päälle ja olla ilman. Eikä se maistuis edes samalta, kun ei sais sokeria laittaa :D

Rosanna Ooh, te menette naimisiin? Ihanaa! Hyvin oot tsempannu, kun kattelee sun kuvia! :)
Jumppaan päätin alkukuusta ilmoittautua ja sain vielä kaverinkin mukaan eli sillä mennään eteenpäin :) 

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi kiitos! :) Juu elokuussa on häät, iik & jippii! :) 

Äidiksi tuleminen vaatii kyllä hurjaa omaan vartaloon uudelleen tutustumista, ensin pitää hyväksyä raskauden tuomat muutokset, sitten synnytyksen jälkeen taas odottaa uudenlainen vartalo, ja sitten sitten tulee juuri tämä vaihe kun aloittaa liikunnan uudelleen ja miettii, että mikä on se olotila jossa on itsellä hyvä olla. Aika paljon läpikäytävää... Nyt tekisi mieli huokaista syvään ja sanoa valittavalla äänellä että on niillä miehillä sitten helppoa, mutta olen hiljaa. ;)

Kaveri mukana jumppailemassa on mun mielestä ihan huippusuuri etu ja motivaattori salille lähtemisessä! :)

Kommentoi

Ladataan...