Huomioita kotiäitiydestä

Ladataan...
Puolivahingossa

Ja niin vaan alko meikäläisenkin ihan oikea kotiäitiys. Mies lähti maanantaina koulunpenkille ja täällä me ollaan nyt porskutettu ihan kahestaan.
Vaikka kotiäitiyden mestari en vielä olekaan, oon laittanu parit asiat merkille;

Kotiäitiys on aika saatanan tylsää.
Sitä jotenkin kuvitteli, että kun mies ei pyöri jaloissa, voi mennä mihin vaan ja tehdä mitä vaan, mutta väärin meni. Mies vei auton, täkäläisistä bussilinjoista en ota selvää ja vaunutkin on sen verran kamalat, ettei niiden kanssa mihinkään kehtaa mennä. Kaupassa käytiin, mikä vaan vahvisti mun epäilykseni - vaunulenkit on ihan perseestä. Nyt vaan istutaan. 

Mähän en ole mikään kodinhoitaja, vaan kotimutsi. 
Mies tulee puhtaaseen ja pullantuoksuiseen kotiin - ah, mikä ihana perheidylli. Mutta sori nyt vaan, mun homma on haistella ton tyypin vaippoja ja pitää se suhteellisen tyytyväisenä, ei liihotella pölynimurin kanssa.
Hoidan perussiivoukset, mitkä hoidin miehen kotona ollessakin, mutta en mä nyt joka päivä rupee hikoileen yheksästä neljään, että miehen on kiva tulla kotiin. Ei tässä kukaan muukaan nauti kotiin tulemisesta.

Yksinäistäkin on.
''Sit mä ainakin käyn joka päivä kattomassa kavereita.'' No milläs menet? Niin ja mitä kavereita?
Outo fiilis, ettei vuorokauden ympäri istu joku samoille vitseille naurava tyyppi vieressä, vaan joutuu yhtäkkiä lähettelemään tekstareita kaikesta tärkeästä, kuten naperon jäätävästä pierusta.
Keskustelun sijasta pidän sosiaalista kanssakäymistä yllä kukkuu -leikeillä. Jes.

Delegoin kaikki hommat itselleni.  
Sitä vahingossa erehtyy miettimään jos vaikka huomenna haettais posti, siivottais sauna ja hinkattais ruokapöytä vihdoinkin irti puurojämistä. Ja sitten tajuaa, että niin joo - mähän ne joudun tekemään. Douh.
Ei kannata suunnitella. Ainakaan ääneen.

Vauvassa ei ole torkkunappia.
Siellä se aamulla kiljuu, eikä sitä saa hiljennettyä. Voin kertoa, että oon kaukana hymyilevästä puuronkeittäjästä yheksältä aamulla.
Tämähän oli yks niistä hommista, minkä delegoin aina mahdollisuuden tullen miehelle.

Mutta onhan tää ihan kivaakin.
Kahvipannullisen jälkeen alkaa jonkun näkönen hymy muodostuun naamalle. Saan nauraa tyypin touhuja ja lohduttaa, kun kaveri kaatuu naamalleen. 
Aikaa miehen kanssa osaa odottaa ja arvostaa, kun ei olla toisissamme jatkuvasti kiinni. Ja sekin lohduttaa, että onhan tää mun oma valinta.  

Share
Ladataan...

Kommentit

Liv
Päiväuniaika

Vau, mulle kotiäitiys on ollu ihan muuta. Musta oli ihanaa kun oli aikaa tehä just niitä asioita, joista ite tykkäs ja jotka itteesä inspiroi. Oli mahtavaa voida vaan letkotella jossain lattialla ja naureskella. Käydä niillä pitkillä kävelyillä ja istuskella puistossa miten huvitti. 

Nytkin se on ihanaa kyllä, vaikkei enää ookaan aikaa tehdä omia juttuja, eikä tytönkään kanssa voi enää kauaa vain olla (se kun ei malta olla aloillaan). Mut nyt sen lapsen kanssa voi ihan jo keskustella ja nauraa toistemme jutuille, se jo tajuu ja osaa leikkiä (muutakin kun "kukkuu"). :) 

iity-
Puolivahingossa

Uskon kans et siinä vaiheessa, kun tyypin kehityksen myötä alkaa mutsikin viihtyyn paremmin :) Onhan meilläkin hetkiä, kun on kiva köllötellä ja pöristellä, mutta noin niinkun yleisesti on vähän pitkäveteistä :D
Mitään semmosia omia juttuja ei epäsäännöllisen bloggaamisen lisäks sitten ookkaan, mikä kans vaikuttaa. 

 

MirvaK

Jotain samaa. Mä haluaisin siivota, mutta ne hetken kun vauva nukkuu, niin leikitään keskimmäisen kanssa. Mulla onneksi löytyy sitä sosiaalistakin seuraa in real life ja esimerkiksi eilen vain piipahtelin kotona. Kahden ekan lapsen aikaa pää oli hajota kotona, mutta nyt on onneksi toisin. Ja viihdyn kotona, vaikken kerkeäkään tehdä niitä omia asioita joita haluaisin kuten neuloa ja lukea. Mutta siis ajoittain tulee ah-puh hetkiä ja aikaisemmilta ajoilta tunnistan nuo fiiliksesi hyvin. Mulla kotiäitiys alko heti kun jäin viime kesänä saikulle. Nyt on jännä nähdä miten kesä meneee kun mies on kotona.

iity-
Puolivahingossa

Tunnen itteni taas niin turhasta whinettäjäks, kun mulla on vaan toi yks muksu :D 
Mut joo, kuten Livillekin jo ehdin mainitsemaan, niin uskon, että nää fiilikset muuttuu sinä vaiheessa, kun tyyppikin vähän kasvaa :)

MirvaK

Siis vähän ehkä jäi epäselväksi (ainakin kun luin itse uudelleen omani). Kun oli vain yksi tai jopa kaksi lasta, niin fiilikset olivat juuri nuo ja silloin ei ollut sosiaalista elämää ympärillä. Ja silloin elo oli yhtä takkuamista. Mutta kuten olen joskus ennenkin kirjoitellut, tää kolmas lapsi on muuttanut päänupin ihan totaalisesti. :D

MirvaK

Niin unohtui tuo aamu. Voi luoja olisi luksusta nukkua pääsääntöisesti yhdeksään. Onneksi tirppa ollaan saatu koulutettua nyt nukkumaan 6.30 asti (tai tulee kuudelta viereen syömään) aikaisemman noin neljän herätysten sijaan. Tässä kun sain olla yön yksin ja sain aamulla nukkua, niin mä nukuin yhdeksään joka siis on mulle luksusta. Onneksi kohta alkaa kesäloma, niin ei tarvi aamuisin laittaa esikoista kouluun. :D

MirvaK

Kirjoittelenpa tänään tökerösti. Siis se on hassua miten rytmit ovat ihmisillä erilaiset. Mä en ikävä kyllä saa valittaa väsymystä aamuheräämisistä kun tyhmänä vielä kukun puolille öin. Ja tuo kun sain nukkua "pitkään" niin oli ihan hassua sinänsä kun olisin saanut nukkua vaikka puolille öin, mutta eihän kroppa sitä osannut tehdä. Seitsemän jälkeen jo aloin kurkkia kelloa. Ja mitä tein kun heräsin, lähdin haravoimaan!!! Käytin hyvän vapaa-ajan haravoimiseen. Oonko vähän tyhmä? :D

Mutta aamuisin se pari kuppia kahvia saa mamman taas kuosiin.

iity-
Puolivahingossa

Sama täällä, tyyppi menee kympiltä unille ja meikäläinen sitten pitkittää sitä omaa aikaa ja siihen päälle parisuhdeaikaa yli puolenyön. Haravoimiseen, tirsk :D

 

MirvaK

Mikä on parisuhdeaika? :D Mä täällä usein valvoskelen yksinäni kun mieskin suuntaa yhdeksän jälkeen nukkumaan. Isommat lapset menevät kahdeksalta nukkumaan ja pienin yhdeksältä.

iity-
Puolivahingossa

Tirsk :D 

No, ei meilläkään nyt mitään varsinaista kellonaikaa ole, että hei nyt halitaan! Mut istutaan molemmat läppärit sylissä sohvalla ja sillon tällön muistetaan antaa toiselle pusu. Mikäs sen parempi, kun viettää parishudeaikaa Fujitsun kanssa? :-D

sk (Ei varmistettu)

YHDEKSÄLTÄ aamulla?! :D Kyllähän työssäkäyväkin herää ennen yhdeksää, ellei sitten tee pelkkää iltaa tai yötä... ;) Muuten kyllä kaikesta samaa mieltä. Aamut tosin alkaa klo 6 ja kahvia varten pitäis olla kanyyli kämmenselässä niin saisi vaikutuksen heti eikä melkeen.
Kukkuu vaan. :)

iity-
Puolivahingossa

Herää toki, mutta sehän ei meikäläistä estä unelmoimasta kympin tai yhdentoista herätyksistä :D 
Ja jos nyt vielä mainitsen, että oon ollu kuitenkin enemmän, kun kiitollinen muksun nukkumisrytmistä ihan alusta asti. :)

Kahvikanyyli on ehkä paras idea, mitä oon ikinä kuullu :D

ekoemo
ekoemo

Tutun kuuloista, vaikka meillä vauvalla ikää vain vajaa 4 viikkoa. Kotityöt jää ja omaa jaksamista täytyy pönkittää sillä, että muistaa syödä ja juoda. Muu aika menee Papun hoitoon - ja nukkumiseen yhtä aikaa sen kanssa. Mua virkistää toistaiseksi ne vaunulenkit, mutta niihin varmaan kyllästyy ennen pitkää. Jos ei pääse kavereita moikkaamaan, some ja puhelin pelastavat :) Tsemppiä sinne!

iity-
Puolivahingossa

Oon kauheen onnellinen niiden puolesta, jotka nauttii vaunulenkeistä. Ja jos niistä tykkää alusta asti, varmasti tykkää myöhemminkin - tyypit kun kasvaa ja alkaa höpötteleen siinä kävellessä jne :) 
 Kiitoksia ja tsemppejä sinnekin :)

Hassua miten paljon kommenteissa nopeella selauksella tartuttiin, että sulle ysiltä herääminen on vaikeaa. Ymmärrän toki, mistä ihmetys tulee nimimerkillä herään koulun vuoksi itse aamuisin 5:30 aikoihin. Mutta kaikilla on erilainen rytmi: tietenkin työssä oleva/opiskelija herää aikaisemmin aamulla kuin esimerkiksi työtön. Mitä varten työtön heräisi aamulla viimeistään 07:00? Toteamaan, että hei oon edelleen työtön eikä ole tekemistä?

Ja myös niillä lapsilla on erilaiset rytmit, toiset tykkäävät heti pienen pienestä pitäen nukkua aamulla pidempään. Toiset taas tykkäävät herätä 06:00 aamulla. Ja kyllä se kotiäiti varmasti haluaa nukkua sinne pidempään, jos lapsi itsekin tykkää sinne nukkua. Lisäksi sitä tottuu siihen lapsen rytmiin muutenkin.

iity-
Puolivahingossa

Mä kuulun niihin, joille herääminen on aina vähän hankalaa. Oli sitten kesä tai talvi ja kello mitä tahansa :D Lähtipä yks työpaikkakin alta, kun nukuin joka ikinen maanantai pommiin (se ainoa päivä viikosta, kun työt alko seittemältä, ei ysiltä).
Kai se särähtää korvaan sen urbaanin legendan takia, että jokaisen lapsella varustetun tyypin täytyy olla ylhäällä viimeistään seittemältä ja unohdetaan se, että lasten rytmit on erilaisia - niinkun jo mainitsitkin :)

MirvaK

Jos mulla olisi vain yksi lapsi joka nukkuisi yhdeksään niin ihan varmasti itsekin nukkuisin. Kato me ollaan vain kateellisia teidän ihanasta myöhäisestä aamusta ;) Mutta joo, esikoisen koulun takia on pakko nousta aikaisin, mutta kohta on KESÄ ja sitten oikeasti siirrän rytmi niin että meillä nukutaan vähintään puoli kahdeksaan... :D Ehkä joskus vaikka yhdeksään. 

iity-
Puolivahingossa

Meillä kans ollaan alusta asti noustu ah - kympiltä, mut nyt on aamurytmit vähän sekasin valoisuuden takia. Aurinkorytmit tällä hetkellä :-D  

Taitaa pimennysverho mennä ostoslistalle siinä vaiheessa kun 8-9 herätyksistä tulee kuudelta heräämisiä.

Baby Bubble

Mä luulin et ollaan ainoita joiden vauva herää 6 aikaan. :D Neuvolantätikin ihmetteli eikö sitä muka saa pidettyä unessa yhtään pidempään?

Mutta ymmärrän iity- et jos on tottunut myöhempiin heräämisiin niin varmasti ketuttaa.

Ja tuo kotiäitiys tuntui musta joku aika sitten aivan samalta. Eikä siinä mun mielestä ole mitään vikaa. Ei kaikki ole pullantuoksuisia kotiäitejä eikä mun mielestä tarvitsekkaan olla. 

Itse innostunut vasta vähän aikaa sitten tuosta huushollin hyvänä pidosta ja duunailemisesta kotona. Missä ollaan monta kuukautta oltu melkeinpä kahdestaan. 

Meillä on aika sama juttu noitten sosiaalisten juttujen ja jossakin käymisessä vauvan kanssa. Meillä ei täällä korpikylällä julkiset liiku ja isännällä on auto. Yleensä vauva kerkeää saada kilarit ennenkuin kaupungille vaunuilla päästään joten on kyllä KAUKANA HAUSKASTA tuollaiset reissut.

Mutta ehkäpä tämä tästä pikkuhiljaa. Ja jos se siitä teilläkin kun löydätte uudenlaisen rytmin hoitaa asioita, nyt kun mies ei ole auttamassa päivällä.

 

Kommentoi

Ladataan...