Ihan varma kuntoilukirous

Puolivahingossa

Alkaa oleen jo aika olennaista tällä palstalla, ettei asiat mene niinkun Strömsössä. Niin kävi sen urheilunkin kanssa. 

Tammikuu alko ihan kivasti salikortin lataamisella ja ankarilla treenailluilla. Hikoileminen tuntu yllättävän kivalta ja ne vauvavapaat tunnit luksukselta, kun korvat sai hammaskitinöiden sijaan tuttuja biisejä. 

Sitten hajos auto ja sen kunnostamiseen oli varaa vasta helmikuussa. 
Paska. Rahat on muutenkin niin kortilla just nyt, että +50 euron uhraaminen liikuntaan kuukausittain tuntuu aivan liian suolaselta, vaikka kuinka paljon siitä nautintoa saisinkin. Ja sen kiinteen kropan..

Niin joo, unohdin sen kiloklubinkin ihan kokonaan kahden viikon jälkeen. Masensi listailla ruokia, joita tehdessä luuli olevansa oikeilla jäljillä, mutta niitä ylös kirjotellessa tajus taas olevansa ihan väärässä. 

Yritin tsempata tehden vaunulenkkejä useammin. Tunnin reippaan kävelyn jälkeen ne pirun lonkat oli erimieltä ja no, onhan se äää onkohan tolla nyt liikaa/liian vähän vaatetta, tuleekohan sille nälkä, mitä jos sitä ja tätä -säätäminen ihan vähän hermoja raastavaa. 

No mitäs jos vaikka vähän kävisin lenkkeilemässä? Kunnon juoksukengät jalkoihin ja Esterille haalarit päälle. Luistelin etupihalla koiran kanssa varo-varo-vasti ja mietin, ettei tää koko mesta voi näin jäässä olla. 
No kyllähän se vielä maaliskuussa voi. Ei kun takas kotiin kiroillen.

Otti päähän ihan pirusti. Ei nyt pelkästään liukkaiden teiden takia, vaan koska olin henkisesti valmistautunu kidutukseen lenkkipoluilla ja koska noin yleisesti näiden kokemusten jälkeen tuntu, että koko maailmankaikkeus oli mun kanssa urheilusta ja liikkumisesta eri mieltä.

Tän on ihan pakko olla karmaa. Nyt olet läski ja pysyt läskinä. 

Mutta! Tittididii, ei niin paljon kuraa niskaan, ettei jotain hyvääkin. 
Mies meinaan vetäs ässän hihastaan eli toisin sanoen pölyttyneen pelin kaapistaan ja tässä se on!


Ihan oma personal trainer kotisohvalla. Se vaatii vetämään 9 viikon ajan neljä treeniä viikossa ja minähän vedän. 
Motivaattorina toimii niiden kauneusihanteiden lisäks omat kakskymppiset neljän kuukauden päästä. Kun ne 19-vuotis synttäritkin jäi välistä raskauden takia, niin olenhan mä nyt ansainnut isot juhlat, missä juhlin kerrankin kivan näköisenä. 

PT käskee tekemään suurimman osan liikkeistä väärin, eikä paikallaan juokseminen samalla sohvaa varoen mun maalaisjärkeni mukaan saa aikaan muuta kun vitutusta, mutta kai silläkin laihtuu. Meinaan sillä telkkarille huutamisella. 

Ottaa päähän jo valmiiks, mutta yritetään. 
Ja samalla pelätään, mikä hajoo seuraavaks. Konsoli vai oma nilkka?

Share

Kommentit

MirvaK

Mä en ole saanut itseäni jumpalle enkä salille yli kahteen kuukauteen. On ollut sairastelua, oli omat synttärit, oli mässäyskuukausi, oli sitä ja oli tätä. Kävin mä hiihtämässä, mutta sekin jäi. Kävin mä pari kertaa lenkillä kun hommasin sykemittarin ja uudet vaatteet. Mutta sekin jäi. Tänään omatunto nakutteli, kun seurasin vierestä kun esikoinen pelasi Wii Fitness peliä ja selitti että nyt hän kasvattaa lihaksia ja teki lihaskuntoliikkeitä. Voi keepele, miten mä saisin kanssa tehtyä edes tuota. No en tiedä. Tänään valitsin suklaan!

phocahispida

Silloin kun sektion jälkeinen "ota iisisti"-suositus päättyi, aloin juosta ja polvet menivät siihen kuntoon, etten pystynyt nousemaan lopuksi enää sängystä, niin mulla kyllä motivaatio liikkumiseen romahti moneksi kuukaudeksi. Tuntui niin epäreilulta, että kun jotain yritti niin universumi kusi parvekkeelta niskaan (stna).

Nyt 1-3 krt viikossa crossailleena voin sanoa että yllättävän hyvää tekee ja ovelana sain äidin maksamaan salijäsenyyden, kun saatiin perhealennus ja sille tulee vain muutama kymppi lisäkuluja. Ja voin vedota siihen et se satsaa oman lapsensa terveyteen. Mikä sen parempi perustelu äidille?

Ja kyllä minulla tuossa aerobisessa ryhmäliikunnassa siintää mielessä se, miten lennän siellä Naisten kympillä niin kovaa että mammat kuolee ilmavirran kaatamina. :D

n89 (Ei varmistettu)

Itselläkin oli tuo kuntoilupuoli vähän retuperällä, sitä kovasti yritti syödä terveellisesti ja vähän käydä mammajumpassa, mutta paino vaan ei tippunut.

Sit yhtenä päivänä kaveri tuli mulle fb:ssä linkkaamaan tälläsen linkin (http://www.fitfarm.fi/superdieettivalmennus) ja ajattelin, että eipä tossa mitään menetä jos kokeilen. Liityin sit tossa edellisen superdieetin alussa ja tänään ois kolmanneks vika päivä tosta 6 viikon jaksolta menossa. Kiloja lähteny tällä hetkellä -10,2kg ja senttejä vyötäröltä -21cm ja lantiolta -14cm. Pohjustuksena siis, sain tossa raskauden aikana kannettavaks ihanat +35kg...

Mutta kuten ite oon todennu, puhdasta perusruokaa hieman karsittuna saa syödä, ruokaa on paljon (ei siis mikään pussikeittokuuri, vaan proteiinipainotteinen ruokavalio) selkeät ruoka- ja liikuntaohjeet ja hiton hyvä foorumi, missä on myös q&a osio! Paras 49e mitä hetkeen oon ite sijottanut ja toi 6 viikkoo menee TODELLA nopeesti.

Että jos vaan oot yhtään sen tyyppinen ihminen, että tykkäät noudattaa selkeitä ohjeita, suosittelen lämpimästi! :)

Mulla on kans joku kirous kuntoiluun. Aina pääsen hyvään vauhtiin ja yleensä jopa tuloksiakin vähän näkyviin ja PAM, multa hajoaa joku paikka tai tapahtuu jotakin muuta mikä laittaa pakosta kuntoilun katkolle. Ymmärrän siis tuskaasi.

Toivottavasti nyt pääset jatkamaan jollain tapaa kuntoilua ja ehdit treenaamaan ennen synttäreitä jonkun verran, on sitten itselläni varmempi olo juhlien päätyyppinä :) Ja onnea etukäteen pyöreistä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuttu peli! Laihdutin tuon wiin version kanssa 11 kiloa ja nykyään lenkkeilen kävellen ja juosten. :) kyllä mulle tuo ainakin antoi mukavan potkun laihdutukseen ja sain normaalipainon takaisin. Alkaa menemään rutiinilla kun jaksaa muutaman viikkoa vääntää väkisin, niinkun varmaan kaikessa liikunnassa ylipäätänsä. Tsemppiä!

iity-
Puolivahingossa

Tsemppejä kaikille muillekin teistä! :)

Vierailijan linkkiä en nyt aivan ymmärtänyt. Milläköhän tavalla äitiyslomalaisen liikunta on sidoksissa elämäntapatyöttömyyteen?

Kommentoi