Inhottava aamu

Ladataan...
Puolivahingossa

Vauva herättää viideltä. Tapellaan miehen kanssa kumman vuoro nousta. Mun vuoro oikeesti, mutta mies menee ja lupaan nousta seuraavaan huutoon. 

Tulee seuraava itku, revin itteni väkisin sängystä ylös. Tuntuu, että kävelisin unissani ja hoipertelen vauva sylissä olohuoneeseen. Ruokin ja yritän nukuttaa, mut oonkin meistä ainoa, joka meinaa nukahtaa. Istualtaan. 

Ärsyttää ihan kaikki. Väsymys, tiskit ja sotkunen kämppä. En halua nähdä tiskejä, niin jätän kahvit keittämättä. Revin miestä sängystä ylös puolen tunnin välein, että pääsisin suihkuun heräileen.

Suihkun jälkeen edes vauvan jokeltelut ei saa mua hymyilemään. Miten mä voin olla näin loppu? Tapellaan miehen kanssa kaikesta pienestä. Sohvaa ja sänkyä pitäis siirtää, että patterit lämpiäis, mutta miehen mielestä ei. Tapellaanko me oikeesti tämmösestä asiasta?

Vauva nukahtaa, juon kaks kuppia kahvia, kuuntelen pari kertaa hyvän biisin ja alkaa tuntuun, että eiköhän tästäkin päivästä jotenkin selvitä.

Share
Ladataan...

Kommentit

innaS
PuuhaPussi

Ymmärryssympatiaa sinne! Meillä on 6kk tyttö alkanu konttaan ja yöunista on ollut sen jälkeen muisto vain:/ Samoja fiiliksiä ja typeriä kinasteluja on siis ollut ilmassa. Onneksi nää on vaa vaiheita ja kohta huomaa, että onkin taas hiukan helpompaa:) ainakin toivottavasti, ainakin siihen seuraavaan vaiheeseen taas ;)

MirvaK

Mä tässä totuin jo erinomaisiin öihin. Nyt kun kolme yötä on mennyt niin ja näin, niin mä olen niin zombi kuin olla voi. Viime yö oli jo vähän parempi, mutta se sisälsi valvomista klo4-6. Alkoi jo epätoivo tulla. Miten mä saan tuon vauvan nukkumaan? Ei meidän aamu vielä voi alkaa, kello neljältä YÖLLÄ! Kaksi edellistä yötä neiti heräili 1-2h välein ja välissä ei oikein meinannut nukahtaa. Joka väliin kun annoin sapuskaa, niin loppu yö sitten pukellettiin ähkynä sänky märäksi. ARGH! Kunpa pian jo palattaisiin vanhaan hyvään nukkumistaitoon.

Ja väsymys ja mies = kaikesta tulee riitaa. Ja vielä yleensä ihan tyhmästä. Kyllä sitä tässä vaiheessa huomaa kuinka tärkeää se UNI on.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulostaa tutulta. Kun vauva nukkuu, yritä sinäkin nukkua. Tehkää vuorovetoöitä; välillä mies valvoo 1-2 yötä, välillä sinä. Ja toinen nukkuu aina täydet yöunet. Antakaa vauvalle vähitellen tukevampia ruokia niin myös unet pitenevät. Jos tuntuu, ettet jaksa, ota yhteyttä neuvolaan. He auttavat.

Paljon voimia! Et ole yksin tilanteessasi, meitä on ollut ja tulee olemaan monia samassa tilanteessa!

iity-
Puolivahingossa

issaS Voih, sympatiat sinnekin :/ Niinhän se menee :D

MirvaK En kyllä yhtään kadehdi teidän tilannetta, toivottavasti parempi tuuri tänä yönä. Tai ainakin pian. :) Joo, tuntuu hassulta, kun me ei normaalisti tapella ikinä. :s

iity-
Puolivahingossa

Vierailija Ongelma ei ole vauvan nukkumisessa, vaan tässä omassa unirytmissä, jos sitä semmoseks kehtaa sanoakkaan.. Ja noita vuorotteluja harrastetaan muutenkin aina aamuisin, sitä voin kans suositella lämpimästi ihan kaikille, joilla siihen on mahdollisuus. :)  

iity- mua oikeasti pelottaa miten tulen selviämään YKSIN yöt pienen lapsen kanssa. Totuus on karu, sillä mieheni tekee yötöitä (tienaa hyvin, viihtyy töissä ja rakastaa tällaista yö-kukkumis rytmiä). 

Pelkään olevani zombi, ja puhki sillä pienen lapsen hoito jää ikävä kyllä lähes kokonaan yhden ihmisen vastuulle. Ei sinäänsä mitään, en valita. Mutta hitusen pelottaa tuo tuleva. Sillä kuka nousee yöllä vauvaa nukuttamaan ellen minä? Kuka nousee nukuttamaan ja lohduttamaan itkevää vauvaa päivällä? Miehen rooli astuu voimaan sitten muutaman hassun hauska tunti ennen uutta vuoroa.

Toivon, todella, todella paljon että lapsi olisi mitä ihanin! 

iity-
Puolivahingossa

Kyllä mä uskon vahvasti, että tuut selviämään :) 

Sen neuvon annan, että pliis pliis mee nukkuun suurinpiirtein samoihin aikoihin illalla, kun vauvakin. :) Alkuun nukuin aina, kun vauvakin (mikä edesautto palautumista, kun olin niin huonossa kunnossa) ja pikkuhiljaa aloin vähentään niitä päikkäreitä.
Nyt tää meikäläisen rytmi on aivan päin pyllyä (huomaa kellonaika tälläkin hetkellä), vaikka vauva on aivan mainio ja maailman helpoin tyytyväinen tyyppi, joka nukahtaa viimeistään 11 illalla. Yritän koko ajan pohtia millä saisin unta sängyssä pyörimisen sijaan ja rytmit kuntoon. Oon mm. kokeiluks valvonu kokonaisen yön vapaaehtosesti, mutta ei vaikutusta.  

On pirun rankkaa hoitaa vauvaa yksin alkuun, kun kaikki on muutenkin uutta, mut kyllä ne hommat silti tekee, koska pakkohan se on. Pikkuhiljaa sitä ei sitten enää edes ajattele tekevänsä niitä hommia niin hirmuisesti, kun osaa nauttia niistä arjen pienistä jutuista ja muutenkin ''vaan tekee ne''. :)

Yöheräämiset pelotti muakin alkuun ihan älyttömästi, koska oon täysin riippuvainen pitkistä yöunista. Tällä hetkellä se oikeestaan vaan heräämishetkellä ottaa päähän nousta, mut jo parin tunnin päästä joutuu oikein miettiin, että heräsinköhän mä yöllä vai en..? Toki, meillä vauva saattaa herätä 9-10 tunnin unien aikana vaan sen kerran, eikä viittä kertaa eli näitäkin tapauksia on hankala verrata keskenään.. Enemmän kuitenkin voimille ottaa se miehen kanssa ''sun vuoro - eiku sun'' kinastelu, kun vaan suosiolla nouseminen.

Tsemppiä tulevaan, you can do it! 
Peeäs imetys ja perhepeti oli ihan huippu juttu, helpotti sikana. :)

Minä mietin kovasti sitä perhepetiä, sillä olen sunnuntai yöstä perjantai aamuun lapsen kanssa yöt kaksistaan. Se mikä mietityttää tottuuko lapsi siihen, ja miten sitten kun viikonlopuna siirränkin sen perhepedin sijasta laatikkoon nukkumaan, tai myöhemmin pinnasänkyyn?

Itse nukun jo nyt hyvin rauhallisesti, kyljelläni. Sillä jollain tapaa sisimmässäni tunnen että on pakko olla varuillaan. Tutkimusten mukaan äiti nukkuu hyvin rauhallisesti vauvansa vieressä, ja naisen sisäinen vaisto estää esimerkiksi lapsen päälle rullaamisen unissaan. Ainoastaan lääke ja päihteiden alaisena tämä ''sisäinen'' vaisto saattaa kärsiä eikä lasta kuulu silloin nukuttaa viereen.
Mieheni taas on kova liikkumaan sängyssä ja vaihtaa asentoa jatkuvasti. Kaiken lisäksi hänellä on tapana hakea minulta läheisyyttä unissaan joten saatan herätä miehen pää rintojeni korkeudesta tai siihen että mies runttaa jalalla minut väkisin mahalleni. (Mikä näillä viikoilla ei enää luonnistu, ja lisäksi tällainen ''väkisin'' runttaaminen tuottaa tuskaa ja kipuja.)

Mieheen en siis täysin luota, sillä en tiedä tottuisiko hän perhepetiin. Ja toisalta tarvitsemme läheisyyttä viikonloppuisin kun vihdoin ja viimein elämme samanlaisella unirytmillä. 

Itse en vauvana itkenyt öisin lainkaan, kuulemma pinnasängystä saattoi tulla ähkimisen tyyppistä ääntelyä. Kerran tutista yöaikaan ja seuraava jo ''ihmisten'' aikoihin aamulla. Toivotaan että pienokainen perisi äidiltään nämä geenit ;)

Elina U.
Lentoaskeleita

Huh, kuulostaa niin tutulta tuollainen aamun zombifiilis ja turhasta kiukuttelu! Tsemppiä, kahvia, hemmotteluhetkiä ja niitä hyviä biisejä sinne, eiköhän niiden avulla selviää niistä väsyneistäkin hetkistä. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Niille, jotka pelkää pyörähtävänsä vauvan päälle perhepedissä: me laitettiin äitiyspakkauksen patja mun ja miehen väliin ja vauva nukkuu siinä patjalla. Nyt on paljon helpompi nukkua, kun tietää että vauvalla on siinä oma paikka ja patjan reunan huomaa kyllä, jos sattuisi pyörähtämään nukkuessa liian lähelle.

iity-
Puolivahingossa

Rosanna Nimenomaan kahvia! :) Kiitos. :)

Mustaa pitsiä Ihan alkuun voi ainakin tehdä miten haluaa :) Meidän neiti muutti 3 viikon iässä omaan sänkyyn, eikä näyttäny haittaavan millään tavalla. En usko, että se vielä tässäkään vaiheessa ymmärtäis koko touhusta mitään (2kk) ja tästä syystä joskus satunnaisesti otan sen viereeni aamupäikkäreille. Välillä kuitenkin se mutsin naama kiinnostaa sen verran, että pelkästään hymyilee sen nukkumisen sijaan..

Vierailija heitti hyvän vinkin, mä ite laitoin vauvan paksun peiton tai äitiyspakkauksen makuupussin päälle, että olis vähän korotettu ja kun on sen verran pehmee sänky, että vauva kieri mun ihoon kiinni muuten. 
Meillä mies on kans semmonen yöterroristi, että laitoin sen toiseen reunaan, vauvan toiseen ja itteni keskelle. 

Nää ratkasut tulee ihan luonnostaan sitten kun se nyytti siinä on, älä stressaa. :)

Kommentoi

Ladataan...