Itsensäkehumisteksti

Ladataan...
Puolivahingossa

Mistä olen mutsiuduttani erityisen ylpeä (itsessäni enimmäkseen)

Facebook on jääny ilman noloja kuvia vauvasta. Etusivulla on oikeesti tullu vastaan niskakakkakuvia, enkä usko että suurin osa, no okei kukaan mun kavereista moisia haluais nähdä. Poistin muuten oman facebook -tunnukseni kokonaan muutama viikko sitten, etten vahingossakaan sorru tulevaisuudessakaan.

En oo kertaakaan puhunu vaipan sisällöstä. Kenellekään. Tai jos olen, niin sitten on ollu vahinko. 

Siivoan melko tunnollisesti. Peittäähän se imurin möykkä tyypin kitinät.

Muisti on alkanu palaamaan. Ei mitään hajua mitä söin pari päivää sitten ja joudun edelleen tarkistamaan viikonpäiviä tunnin välein, mutta muistan ihan aina millon vanhempainraha ilmestyy tilille.

Oon oppinut, että vuorokauden koneessa olleita märkiä pyykkejä ei tarvitse pyöräyttää uudelleen. Se pelkkä huuhtelu -toiminto riittää. Ja sitten seuraavana päivänä vielä sama, kun ne jää sinne kuitenkin.

Vauva on vieläkin elossa. 

Tein kaulahuivin tyypille. Siihen meni muutama kuukausi ja sitä on kokeiltu vaan kerran, mutta tein kuitenkin. 

Osaan tunnistaa väsymyskitinän. Ja nälkäitkun. Ainakin välillä. Joskus menee nekin metsään.

Jos pääsen ulko-ovesta ulos, yritän puhua muustakin, ku vauvan räästä. Ja onnistun siinä.

Pelkääminen on alkanu jäämään taka-alalle. Hoen mielessäni apua, kun istun miehen kyydissä autossa ja irvistelen, kun vauvan kieriessä kuuluu ''kops kops'', mut meille saa jo tulla kylään ilman, että teen topsipuikon kanssa sylkikokeen mahdollisten tartuntojen varalta.

Me ei miehen kanssa syödä pelkkiä eineksiä vieläkään. Eikä muuten vauvakaan.

En ole tietääkseni aiheuttanu tyypille yhtäkään traumaa. Pientä vesikammoa oli, kun huomattiin ettei ''kylvetiksä viime viikolla'' - ''en muista'' taktiikka toiminutkaan. Siitä on päästy eroon jo päivittäisillä kylvyillä. 

Oon edes yrittäny panostaa miehen kanssa kahdenkeskisiin hetkiin. Hyvä yritys, se näprää tietokonetta silti ennemmin.

Tsihihi. Tätä tulen lukemaan jatkossa, kun haluan pönkittää egoani.

Hyvä mä!

Share
Ladataan...

Kommentit

iity-
Puolivahingossa

Hihi :-D

Kun muistuu ne alkuajan ''Mitä mä tän kaa teen?'' ja ''Ää miten tätä pidellään?'' -fiilikset mieleen, niin on mainitsemisen arvoinen suoritus mun mielestä. :D

iity-
Puolivahingossa

Mulla oli ne ekat kaks päivää ja yötä, et soittelin laitoksella kelloo koko ajan samasta syystä :'D Ei käyny mielessäkään, et voisin ite yrittää siirtää sitä. 
Sit kolmantena päivänä päätin, et haluun kotiin ja uskaltauduin vaihtaan vaippaa ym. 

Tosin, olin kyllä niin heikossa kunnossakin, et pelkäsin pyörtyväni joka kerta istuessakin. 

Baby Bubble

Ja mä luulin että oon varmaan ainoa äiti joka laitoksella soittaa kelloa :D Yhden pari kertaa päivässä, kun oli ongelmia imetyksen kanssa. Ei vaite, olisi pitänyt uskaltaa pyytää enemmän apua, ehkä seuraavalla kerralla olen viisaampi :)

Evis (Ei varmistettu)

Hyvähyvähyvä sinä! :)

Mäkin repesin niin pahasti tolle "Vauva on vieläkin elossa" -kohdalle. Loistava!

Oi mäkin meinasin neuloa, kevät/syys kaulahuivi & pipo ois nyt tulossa työn alle jo tänään. Saas nähä miten käypi.

On kyllä niin ihanan iloinen teksti, hyvähyvähyvä sinä :) :) <3

Kommentoi

Ladataan...