Ja sitten tuli kissa.

Puolivahingossa

Koska viime tekstistä tuli väkisinkin nyyhkyteksti jäähyväisistä, en viitisinyt hihkaista loppuun tämän lemmikkiepisodin kääntökohtaa. Meinaan, onhan matkan varrella tarttunut mukaan kissakin. Mun tarvii nyt ihan oikeesti lopettaa se lemmikkien pelastaminen joka kolkasta..

Kisumisu / misumisu / kattimatikainen, oikealta nimeltään kuitenkin Daisy tuli meikäläiselle blogin nimenkin mukaisesti ihan puolivahingossa suurin piirtein puoli vuotta sen jälkeen, kun olin hankkinut Esterin.

Katti oli koko elämänsä vaihtanut kotia parin kuukauden välein ja mystisesti palannut aina takaisin kasvattajalleen. Ongelmana oli, ettei katti tullut sitten millään toimeen muiden kissatyyppien kanssa - ja tästä syystä se ei voinut oikein elellä kasvattajankaan luona.
 Oltiin kaverin kanssa kirpparilla, mistä etsiskelin Esterille leluja ja vaatteita, kun silmään osui kissan kuvalla varustettu ''kotia vailla'' -ilmoitus.
Ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Käytiin tsekkaamassa kissaa samantien, ihan vaan huvin vuoks - koska rehellisesti mä en edes pidä kissoista. Ehkä vähän pelkäänkin niitä, koska ne osaa olla aika arvaamattomia.
 Toi tyyppi kuitenkin oli ihan erilainen. Se tulee luo tänne -käskystä, juttelee kissakielellään ja sitä voi löllytellä ihan miten vaan. Jopa sieltä mahan alta, mistä mä oon aina saanu turpiini. 

Siinä jupakassa en sitten edes muistanut soittaa äitille, että saanhan?
Sovittiin, että kissa kuljetetaan mulle oikein kotiovelle asti samana päivänä ja tuntia ennen kissan saapumista ilmotin asiasta varovasti mutsilleni, jonka helmoissa vielä sillon asustin. Eipä ainakaan voinu äite sanoo enää ei, kun katti mourus jo auton takapenkillä meille päin.
Tästä ei nyt sitten kukaan ota opikseen hei.

Ellu ei kauheasti tykännyt kissasta. Sitä yritettiin jahdata (kissa vaan ei välittänyt paskaakaan) ja sille välillä kipoilla irvisteltiinkin.
Saatiin niiden yhteiselo kuitenkin toimimaan.
Ainoo surkeempi puoli oli, että kissan kodinvaihtojen seurauksena kotiutumisessa meni 8 kuukautta. Päälle puoli vuotta se eleli sängyn alla ja noin niinkun muutenkin omissa oloissaan. Ihan ymmärrettävää kuitenkin.

Parin vuoden päästä pakkasin kamani ja huristelin omaan kotiini. Neliöitä oli alle 35 ja mietittiin, että ehkä olis kissan kannalta paras, jos se jäis mutsin kaks kerroksiseen kämppään. Sinne se sitten jäi.
Sitten tuli mies ja mun iso maha.  
Muutettiin tähän nykyiseen kotiin ja kissan hakeminen oli ajatuksissa usein. Pelkäsin kuitenkin vauvan puolesta, koska se oli täysin puolustuskyvytön ensimmäiset kuukaudet ja kissa tykkää nukkua ihmisten päällä.
Enkä tiennyt yhtään mitä katti edes tykkää lapsista. 

Sinä päivänä, kun tilitin Esteristä mutsille, lyötiin lukkoon kissan tuleminen tänne. Eniten jännitti kotiutuuko kissa ja mites Nean kanssa. 

Näin vuorokausi muuttamisen jälkeen voin kuitenkin ilosesti sanoa, ettei kissa oo moksiskaan. Vähän hakee vielä paikkaansa tässä kodissa (mm. seurailee paljon mitkä meidän kulkureitit on, väistyy tieltä heti jne), mutta muuten kaikki on oikein mainiosti. 
Se on kovin kiinnostunut Neasta ja kumma kyllä, antaa Nean ''silitellä'' (=rutistella) turkkiaan.

Ah, mulla on niin stressitön olo just nyt.  

Muut plussat khuuleimman kissan lisäks on, etten oikein ehdi surra Esterin perään. Sureminen kun tässä tapauksessa olis muutenkin aivan turhaa.
Niin ja saatiin makkari taas koko perheen käyttöön. 
Nean kulkemista makuuhuoneeseen kun piti rajottaa koiran kippojen takia. 

Ja niin vaan koiraperheestä tulikin kissaperhe. Jos nyt loppuun vielä pari kuvaa Neasta, joka on aivan täpinöissään makuuhuoneesta.

Mutsin cosmoille kyytiä. 

Ps. Lupaan, että seuraavaks kirjotan ihan vaan tosta ihmistyypistä. 

Pps. Pitäkää peukkuja, että tänään porottais aurinko kunnolla. Mutsin pitäis lähtee kaverin kanssa terassille muutamalle, mutta ei ihan hirveän lupaavalta näytä just nyt. 

Share

Kommentit

Moi, ja ihanaa että saitte kissan saman katon alle. Kerron kuitenkin meidän kissasta ja suhtautumiseen vauvoihin/taaperoihin.

Kissaa ei juurikaan kiinnostanut vauvat paitsi silloin kun oli mahdollisuus hakeutua makean maidon ja lämpimän tyypin viereen. Muistan kuinka jouduimme pitämään suojaa sängynpäällä ettei kissa vaan hakeudu pienen veljeni päälle. Ja kyllä! Näimme kerran kuinka kissa seisoi etutassuillaan pienen veljeni päällä ja tassutteli tyytyväisen näköisenä. Sen jälkeen jouduimme hankkimaan myös vaunuihin suojat sillä jos ei sänky niin vaunuihin sitten. Jollain tapaa se nukkuva vauva oli vastustamaton.

Kissoista ei ota kukaan koskaan selvää, ovatko he tyhmiä vai liian viisaita ja kieroja? Siitä ei ole varmuutta. Ja moni näyttää olevan eri mieltä :D Kannattaa seurailla tilannetta ja etenkin jos tuota pinnasänkyyn ja vaunuihin hakeutumista tulee..

iity-
Puolivahingossa

Joo, voi olla että ne pienet vauvatyypit kiinnostaa kissoja :) Meillä ei onneks mitään uhkatilanteita oo nyt ollut ja pinnasänky on tyhjänäkin jäänyt ilman kissaa. Ja kissa ihmeen paljon antaa Nean tökkiä sormella ja vähän rutistella häntää. Olin ihan yllättyny.
Kissat on aina munkin mielestä ollu jotenkin arvaamattomia ja kieroja, mutta onneks tämä katti on semmonen löllykkä :) Mutta joo, täällä tottakai seuraillaan tilannetta, kun koskaan ei tiedä onko kotiutuminen vielä vaiheessa vai miten.

iity-
Puolivahingossa

Kai se on sitten jotenkin yksilökäyttäytymistä - en tiedä :) Kenelläkään tutulla ei ainakaan ongelmia oo ollu kissojen ja vauvojen kesken, eikä meilläkään onneks. 

Auts :/ Ja joo, on meidänkin mielestä :)

iity-
Puolivahingossa

Hmm, onhan niitä sfinxejäkin - siis niitä kaljuja? Mulla on kauan ollu haaveissa semmosen hankkiminen sitten joskus. Oon allerginen kans kissoille, mut mulla on sen verran lievää (aivastelua, silmien kutinaa ym), että siedätyshoito toimii :D

Nii-ii-ii-iiiiiin ihana tuo kissa! Todella ootan, että meillekin saapuisi nyt pari kissiä todnäk tuossa enskuussa (jos menee hommat kuten suunniteltu)! :)

Ja miten kelin kanssa suju, pääsikkös terassille aurinkoa nauttimaan?

iity-
Puolivahingossa

Oikein mukava kaveri on kyllä ja komee :) 
Oi, pidän peukkuja että tulee! :)

Keli oli hyvä, kaveri vaan teki oharit :< Kävin nyt viime perjantaina vähän maistamassa, mutta auton kanssa piti olla liikenteessä. Ehkä joku päivä vielä vois kokea sitä pientä hiprakkaa - kesähän tässä jo kohta on :)

Kommentoi