Jaa mää opiskeleen? Ai ny vai?

Puolivahingossa

Tulipas hassu puhelu aamusta. 
''Olis opiskelupaikka kauppaoppilaitoksessa vapaana, pystytkö alottaan jo tänään tai huomenna?'' Hmm, no en pysty. Mulla on toi laskettuaika kolmen viikon päästä. 

Sovittiin puhelimessa, että lähetän sähköpostilla vapaamuotoisen pyynnön koulupaikan lykkäämisestä vuodella. Alotin viestin kirjottamisen, mutta tajusin ensimmäistä lausetta kirjottaessa, ettei ehkä sittenkään.
A) Baby laitettaisiin hoitoon alle vuoden ikäisenä. Räpiköisin päivästä toiseen pienen lapsen ja opiskelun välillä, toisessa kädessä nokkamuki ja toisessa koulukirja. 
B) Koulu kestäisi kolme vuotta, jonka jälkeen opiskelisin lisää tai menisin kaupan kassalle, minne pääsisin jo nyt työkokemuksen perusteella. 
C) Kohtaan bee liittyen, elättäisin itseni, babyn ja koiran opiskelijan tuella. Jes. Voiko alle vuoden ikäinen syödä nuudelia?
D) Kaikki suunnitelmat menisi uusiksi. 

Kun baby ilmoitti tulostaan, aloin tosissani miettimään mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ja mitä kannattaa tehdä. Vaikka tekisin mummoni tyytyväiseksi valkoisella lakilla, en koe hyötyväni siitä, koska mielenkiintoni ei riitä viettämään 10 vuotta koulunpenkillä.
Tähän mennessä, pitkään pohdittuani olen päätynyt parin vuoden kotiäitiyteen, minkä jälkeen pyrin aikuiskoulutukseen mahdollisesti sosiaali- ja terveysalalle. Suoritan koulun, menen töihin ja ostan oman asunnon. Kaikki tämä viiden-kuuden vuoden sisällä. Vóla!

Kuulostaa helpolta, mutta tiedän, ettei se tule sitä olemaan. Huomattavasti helpompaa kuitenkin, kuin lähteä heti äitiysloman jälkeen pidemmän kaavan mukaan opiskelemaan. Ei ole paha mieli, vaikka olen muutaman vuoden odottanut puhelua vapaasta opiskelupaikasta. Täytyy kyllä myöntää, että olisin varmasti saanut hyvät naurut 16-vuotiaiden kotibailutarinoista samalla kun nypin kuivunutta puklua tukastani ja yritän keskittyä oppimiseen, vaikka mielessä pyörii kysymys: olikohan babyn kassissa varatutti mukana? 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Moi Iity!
Kannustaisin sua nyt ihmeessä ottamaan opiskelupaikan vastaan ja miettimään sitten ensi syksynä uudelleen asiaa! Koulupäivät on kuitenkin verrattain lyhyitä ja onhan babylla osallistuva isäkin. Joissain kunnissa opiskelevat vanhemmat saa huoltajakorotusta, se kannattaa selvittää heti. Ja tietysti isän panos! Ei kannata etukäteen menettää toivoaan. :)

iity-
Puolivahingossa

Myönnän miettineeni asiaa ''voihan paikan vuodenkin päästä perua'' -kantilta, mutta jos näin tekisin, menisi työkkäriin tieto opiskelupaikasta kieltäytymisestä, jonka seurauksena menettäisin peruspäivärahani Kelalta. Suunnitelmissa kun on vaihtaa kotihoidontuki peruspäivärahaan kotona ollessa, jos se on mahdollista.

Toivoa ei ole menetetty, siitä ei missään nimessä ole kyse :) Aikuiskoulutus vaan kuulostaa enemmän toivoa antavalta ja sosiaali- ja terveysala kiinnostaa paljon enemmän, kuin kauppis. 

MirvaK

Mä vaihdoin opiskelupaikkaa juuri esikoisen syntymän alla. Koulu olisi alkanut amk:ssa syyskuussa, kun poika syntyi marraskuussa. Ensimmäisen vuoden olin vapaalla eli aloitin koulun pojan ollessa 10kk. Perhepäivähoitajalle meni. Mä olin niiiiin valmis jo pois kotoa, joten en tuntenut ollenkaan huonoa omaatuntoa pojan aikaisesta kouluun laitosta. Meillä tosin oli isovanhemmat apuna. Poika oli pph:lla vajaata viikkoa ja pari päivää aina isovanhemmilla. Tämä oli toisaaltaan pakko, mulla oli heti koulun alkuun 2x12h päiviä.  Eihän tuo kaikista helpoin ratkaisu ollut, mutta siitä selvittiin. Vaikka poika saikin infektioastman ja meille tuli useampi viikon mittainen sairaalajaksoakin. Niistä selvittiin myös ja opinnotkaan eivät kärsineet. Opettajat olivat todella ymmärtäväisiä ja antoivat armonaikaa tehtävien palautukseen.

TOisen lapsen sain myös samaisten opintojen aikana. Silloin en pitänyt välivuotta ollenkaan. Vaihdoin aikuisopiskelijoiden ryhmään eli koulua oli muutamana päivänä illasta 3h kerrallaan. Isä oli huutavien lapsien kanssa kotona tuon ajan ja mun pää sai levätä. Kun nuorin oli reilun 6kk ja esikoisella 3v. oli ihan kamala uhma sekä mulla useampi työ rästissä, niin meinasin heittää repun nurkkaa ja keskeyttää opinnot. Opettajat olivat onneksi kannustavia ja sanoivat, että tee tehtävät kun ehdit. Kerran kun otin itseäni niskasta kiinni ja sain tehtyä yhden esseen (kodin ja työn yhdistäminen) niin siitä vyyhti alkoi purkautua ja stressi helpottui. Jos ajatellaan, että aloitin opinnot 2005 (enkä 2004 kun pääsin sisään), niin valmistuin vain puoli vuotta myöhemmin kuin normaalisti.

Lapsen kanssa opiskelu ei ole helppoa, mutta kyllä siitä selviää. Kummasti oppii ajattelemaan maalaisjärjellä koulun asioita sekä priorisoimaan tärkeimmät.

Tosiaan kannustaisin sinua ottamaan paikan vastaan, mutta kuten yllä kommentoit, niin työkkäri tekee asiasta hankalan. Ei ole helppoa olla äiti, kun kaiken maailman ratkaisuja joutuu miettimään.

iity-
Puolivahingossa

Vautsi, nostan hattua sulle, että oot jaksanu pienten kanssa tasapainoilla :) 
Niinpä, joutuu miettimään ja miettisin kyllä tässä asiassa kauemmin, jos olis muu koulu kyseessä.. Kauppis ei mun mielestä oo nyt se järkevin vaihtoehto, eikä rehellisesti nappaa yhtään. 
Saattaahan se olla, etten kokonaan kotiin jää äippäloman jälkeen, vaan siirryn takas työelämään, kunnes haen aikuiskoulutukseen. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Pliis, ei kauppiksesta mennä kaupan kassalle :D Itse keväällä merkonomiksi valmistuneena voin aika varmasti sanoa, että aika pieni on se prosenttiosuus, joka sinne kassalle päätyy (ja ainakin omista kurssikavereista ne kassalle menijät olivat niitä, jotka siellä jo opiskeluaikana olivat, jatkoivat siis samaa duunia odotellesaan jotain parempaa). Jos kunnianhimoa ja tahtoa riittää niin kyllä niitä uramahdollisuuksia löytyy suunnasta jos toisesta.

Ymmärsin kyllä, että syitä ottamatta opiskelupaikkaa nimenomaan kauppiksesta on useampiakin, mutta tästä "merkonomi = kaupan kassa" ajatuksen oikaisusta on tullut minulle jonkiasteinen elämäntehtävä.. :D (itse amiksessa ja kaikki koulun ulkopuoliset kaverit lukiossa, voiko siitä yhdistelmästä muuta saada aikaan..)

iity-
Puolivahingossa

Kaupan kassallehan mennään mistä koulusta vaan tai ilman mitään koulua, tiedän :) Huumorimielessä on osa noista lauseista kirjoitettu, enhän mä nyt lapselle nuudeliakaan ala keitteleen oikeasti.. 
Ps. Tiedä sitten onko kyse ollut työharjottelusta, kesätöistä vai vakituisesta duunista, mutta oon monta kauppiksen käynyttä kaveria/tuttua bongannut sieltä kassalta.. Mutta en tuomitse, itsekin olen työnantajan putiikkia pitänyt pystyssä ja kassatyöskentely kuului tottakai siihenkin muiden hommien lisäksi. :) 

Kommentoi