K-18

Ladataan...
Puolivahingossa

Koska tämä mahassa oleva olento ei ole saanut alkuaan pyhästä hengestä, vaan siitä yhdestä toisesta jutusta (hihi), en koe sopimattomaksi avautua hyvän maun ja yksityisyyden rajoissa raskauden aikaisesta seksistä. Te, jotka koette aiheen liian kiusalliseksi lukea - lopettakaa tähän.

En enää viime aikoina ole tuntenut itseäni mitenkään erityisen hehkeäksi, jumalaiseksi tai ylpeäksi (ainakaan paljaasta) kropastani ja turvonneista kasvoistani. Kaikista vähiten tunnen itseni seksikkääksi kömpiessäni maha paljaana miehen viereen iltaisin.
Keskustelupalstojen (kyllä, olen sortunut.. taas) mukaan löytyy paljon miehiä, jotka kiihottuvat raskaana olevan kumppanin muodoista ja seksielämä on huipussaan jopa ihan raskauden loppumetreillä.
Just joo. Ei meillä ainakaan.
Sain koko alkuraskauden ajan vakuutella, ettei sikiö kärsi rauhallisesta seksistä. Ettei kikkeli töki vauvaa päähän, eikä lapsivedet lorahda vaikka vähän ''rynkyttäisikin''.
Alkuraskaudessa olin jopa innostunut kropastani, koska bikinirajojen siistiminen ei tuottanut ongelmia, luonnostaan suurehkot tissit oli vielä suuremmat (tosin arat) ja aina isosta pepusta kärsineenä peppu näytti pienemmältä, kun maha pikkuhiljaa alkoi kasvamaan.

Nyt maha alkaa oleen sitä kokoluokkaa, ettei sen piilottaminen onnistu kulahtaneella t-paidalla ja sopivaa asentoa täytyy hakea niin kauan, että kummankin halut kerkeää hiipumaan. 
Jos sopiva asento sattuukin löytymään ja ''hommat'' sujuu, yllättää pissahätä kuitenkin tai vauva alkaa liikkumaan siihen malliin, että se häiritsee omaa keskittymistäni ja TSADAM - sinne ne halut taas menikin.

Turhaudun kun tiedän, että vielä olisi pari viikkoa aikaa nauttia toisesta ennenkun meitä on kolme ja aikaa/energiaa ei tunnu löytyvän enää mistään. Koska tiedän, että kroppa on ties kuinka kauan hellänä synnytyksen jälkeen ja tunnen itseni vielä vähemmän seksikkääksi. Ja koska tuskin jaksan panostaa niihin yhteisiin hetkiin sitten kun niitä (ehkä joskus) tulee eteen.

Nyt menen etsimään kaikista isoimman t-paidan mitä kaapista löytyy ja kömmin miehen viereen halittavaksi ja muistelemaan niitä villejä nuoruusaikoja (hah), jotka toivottavasti saan kokea vielä uudestaan synnytyksen jälkeen.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosiaan , siinä loppuraskauden aikana ja synnytyksen jälkeen ehtii unohtaa seksin ja sen, että taloudessa on sellainen olento kuin mies :) Mutta, täytyy sanoa, että se ensimmäinen kerta sitten synnytyksen jälkeen on jotain todella kutkuttavaa :) Se tuntuu kuin harrastaisi seksiä ensimmäistä kertaa, kun edellisestä kerrasta on todella pitkä aika ja pitää vähän varoa, että koskeeko se ja miltä kaikki nyt tuntuikaan.
Myös se, että haluaa toista ja on taas seksuaalinen olento, tuntui itsestäni huimaavalta, sillä olin viettänyt kaksi kuukautta jossain vauvasymbioosissa ja vauva oli täyttänyt kaikki tarpeeni siihen saakka.
Kyllä ne petihommat siitä alkaa taas luistaa, vaikka se viimeisinä viikkoina tuntuu, että seksielämä ei toivu raskaudesta ikinä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä se seksielämä sieltä vielä virkoaa :) Joillakin menee synnytyksen jälkeen pidempään, jollakin vähän lyhyempään, että ne halut palautuu - tai vaikka halut oliskin niin, että jälkivuoto loppuu. Mun mielestä vauvan syntymän jälkeen on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että siellä talossa tosiaan ON se mies, vaikka ei seksiä harrastettaiskaan... Ja onhan olemassa tietysti muita juttuja, joita voi siinä välissä tehdä, jos alkaa tuntumaan siltä, että toinen turhautuu ja sitä haluaa lohdutella, että kyllä tämä tästä vielä (yhteiseksi) iloksi muuttuu.

Vauva vie paljon energiaa ja aikaa, mutta sanonpahan vaan, että ongelmat parisuhteessa ei auta sitä vauva-aikaa yhtään.

iity-
Puolivahingossa

Kiitos Vierailijat, lohduttavaa kuulla.
Näillä vinkeillä mennään taas eteenpäin :)

Mindeka
Ma-material Girl

Tsihhihhi, tulipa muistoja mieleen! Hiljeni meilläkin loppua kohti

huo-mat-ta-vas-ti,

mutta kyllä se siitä taas käynnistyy. Ja nimenomaan se ensimmäinen kerta synnytyksen jälkeen -Ah. Se on oikeasti odottamisen arvoista.

Tässä vaiheessa on hyvä nostaa aihe ihan ääneen keskusteltavaksi, koska synnytyksen jälkeisissä hormonimyrskyissä et halua tulla torjutuksi ilman, että aikuisten oikeasti tiedätte molemmat syyn (kenties?) hiljaisempaan seksielämään (jännitys, kipu jne). Tosiasia on se, ettei seksielämänne tule palaamaan ihan täysin ennalleen, koska teitä on jatkossa saman katon alla (kenties samassa makuuhuoneessakin) kolme, mutta se voi muuttua jopa paremmaksi!

 

iity-
Puolivahingossa

Hah :)
Ollaan varsinkin tästä asiasta miehen kanssa onneks täysin samalla sivulla, puhutaan aiheesta usein, eikä ainakaan vielä ole kummallekkaan tullut paha mieli, jos toinen on kohteliaasti kieltäytynyt.

Aivan, toivotaan että muuttuu jopa paremmaksi. Lapsen saaminen ja synnytys on kuitenkin niitä yhteisiä kokemuksia, jotka aivan varmasti ainakin meidän suhteessa kasvattaa luottamusta toista kohtaan jne. jolloin lakanoidenkin välissä toiseen osaa luottaa paremmin ja olla sitä kautta avoimempi :) Kropasta murehtimiset on pientä siinä rinnalla, väliaikastahan se vaan on.   

Kommentoi

Ladataan...