Koira ja vauva

Puolivahingossa

Raskausaikana jännitti miten terrierirouva tulee suhtautuun uuteen perheenjäseneen. Tarkemmin ottaen siihen, että äipän jakamaton huomio muuttuukin jaetuksi. 

Koska Esteri ei ole koskaan suuremmin välittänyt lapsista tai vauvoista ja on saattanu useasti jopa näytellä tyypeille hampaita, ei luotto ollu huipussaan. Lisäksi se on äärettömän mustasukkanen, huomionkipeä ja osottaa mieltään, jos asiat ei etene sen pään mukaan. 
Kuulin ja näin moneen otteeseen kauhistelevia katseita ja ''eikö se kannattais lopettaa'' -puheita. Itseasiassa niin paljon, että aloin uskomaankin niitä jossain vaiheessa, vaikka en tätä koskaan ääneen sanonut.

Päätin kuitenkin yrittää. Kyllähän koiria saa koulutettua, vaikka ne vähän vanhempia jo oliskin.

Kesällä käytiin sukulaisissa. 2-vuotias ''koiriin tottunut'' sukulaispoika alkoi jahtaamaan Esteriä kiljuen, yrittäen lyödä koiraa leikkivasaralla. Koira nurkassa ahdistuneena näytteli taas hampaitaan. Kaikkien mielestä koiran moka. 

Paitsi mun. Vanhemmat ei tehny elettäkään lapsen käytöksen muuttamisen eteen. Ja sillä hetkellä mä tajusin, et ihan yhtä paljon sitä lastakin voi opettaa jo varhaisessa vaiheessa kommunikoimaan eläinten kanssa oikein. Niin mä aion tehdä.

Laitokselta tullessa jännitti ihan sairaasti. Koira oli ollu 4-5 päivää erossa musta eli se sais hepulit, kun päästään vauvan kanssa kotiin. Toivottavasti se tajuaa, että tää nyytti on elävä. Ja ettei turvakaukaloon voi hypätä. 
Hepulit tuli, Esteriä komennettiin ja vaikka sitä vauva kiinnosti, jätti se sen rauhaan.
Ensimmäiset 3vko nukuttiin vauvan kanssa perhepedissä ja ensimmäisinä öinä heräsin moneen kertaan siihen, että koira on tullu vauvan viereen kans nukkumaan. Se häädettiin pois.
Päivisin vahdittiin tarkkaan koiran kaikkia liikkeitä, eikä sitä ja vauvaa koskaan jätetty kahdestaan. Yritin antaa rapsutuksia mahdollisimman usein.

Muutettiin ja päästettiin koira usein nuuhkimaan vauvaa ja sohvalle vauvan viereen. Koirasta tuli tosi varovainen. Lopetti sisällä haukkumiset ja lelujen heittämiset sohvalle. Sen peti laitettiin pinnasängyn alle.

Miehen serkku tuli käymään yks päivä, kun oltiin vauvan kanssa päikkäreillä. Tuli makuuhuoneen oven suuhun kurkkaan miltä vauva näyttää, niin mitä tekee koira? Muriseen sängyn edessä hampaat irvessä. Oho, kyllä se taitaa ymmärtää, että se on nyt perheenjäsen.

Vaunulenkeillä Esteri tepastelee ylpeänä vaunujen vieressä. Ei kerkee haisteleen nurmikoita tai puskia enää, kun täytyy pitää vahtia. Lenkkeilijät saa koiralta pitkät katseet ja kävelijät kevyttä tarkkailua. Ihan hyvinhän tässä kävi. Kyllä niistä vielä kaverit tulee.

  

Share

Kommentit

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Mun vanhemmilla on Bicon frise ja se on ollut perheen vauva varsinkin sen jälkeen kun me lapset muutettiin pois kotoa. HEssu on 11-vuotta ja sitä on yks sukulaispoika repinyt turkista kun se oli pari vuotias, eli eplkää lapsia. ei murise, ei "uhkaile" vaan menee karkuun ja omiin oloihinsa. Mun tyttö nyt 1v5kk ja ensin vähän aristeli vauvaa ja vieläkin luikkii pakoon jos yllättäin tulee kohti tai selän takaa. milla ei tee mitään, haluaa vain silittää ja hessu vahtii tätä kun nukhataa mummulassa johonkin. Ei ehkä ylimmät ystävät mutta molemmille opetettu ja edelleen opetetaan missä menee raja. Hessu ei saa haukkua, eikä milla saa repiä tai mennä lähelle jos koira menee itse pois tilanteesta.

Swii
DREAMS COME TRUE

Meillä mietitään ihan samanlaista asiaa.. Lopetusta.. Meillä kun on 3 riehakasta metsästyskoiraa niin vilinää varmassti on, mutta yksi koirista on eritoten nyt tarkkailussa. Niin ja mahdollisen lopetus uhan alla..

Sen käytös on muuttunut sellaiseksi mitä sen ei todellakaan pitäisi olla. On jo nyt mustasukkainen vaikka vauva on vasta mahassa.

Ajateltiin kuitenkin että odottelellaan että lapi syntyy ja katsotaan rauhottuuko vai ei :)

iity-
Puolivahingossa

Mamma tutun kuulosta. Niinpä, kiva kuulla että on muitakin samoilla linjoilla olevia tän asian suhteen. :)

Swii Voi hitsi. Joo, kannattaa ajan kanssa tehdä se päätös. Meillä ihan parin viikon päästä näky jo hirveesti edistystä, ku baby oli syntyny. Tosin remmirähjäys sun muut laitettiin jo raskausaikana kuriin (onneks, sujuu meinaan vaunulenkit ihan tädellisesti nyt). Tsemppiä! 

Mamma
Mamman Sähkövatkain

mutta ei se lopetuskaan ole ainoa vaihtoehto, metsästyskoiria haluavia/tarvitsevia löytyy varmasti jos siihen pisteeseen menee. 

cii (Ei varmistettu) http://onnellistensaarilta.blogspot.fi/

hyvän tekstin kirjotit! ja kosketti ja anto lohtuakin koska meilläki on koira. viime kesänä se oli ekaa kertaa pikku lapsen kanssa ja sille se vähän ärähti. toisaalta koira oli jaksanu sitä lasta jo piiitkän päivän ja molemmat alko olee väsyneitä. meijän koira oli sitten käyny nukkumaan mutta lapsi meni vaan koskemaan ja koira ärähti varotuksen.

ton tapahtuman jälkeen kyl laitettiin koira heti toiseen huoneeseen nukkumaan, että sai olla rauhassa kun sitä selkeesti kaipaskin:)

mutta ihanaa, että toivoa on!:D

iity-
Puolivahingossa

Hyvä, että oli apua :) Jep, ihan ymmärrettävää tommonen mun mielestä on. + Koiria ja pieniä lapsia tarttee muutenkin valvoa aina, vaikka kuinka ''kiltti haukku'' olis kyseessä.

ensiaskeleita

Kyllä koira vaistoaa jo raskausaikana että on tulossa uusi perheenjäsen. Myös sitten kun vauva syntyy niin koira hyvin äkkiä älyää että tämä kuuluu nyt meidän laumaamme.

Meillä on neljä koiraa eikä liioimmin huolettanut kun pikkuveli syntyi muutama vuosi sitten, pitää vaan näyttää lauman johtajana koirille että tämä kuuluu nyt meidän perheeseen eikä halua teille mitään pahaa :) Minusta on aivan mahtavaa miten koiratkin omaksuvat tuon suojeluvietin, varsinkin naaraat, ja ymmärtävät että kyseessä on pentu jota pitää suojella.

Eve (Ei varmistettu)

Itse olen tullut kovin suojelevaksi omia pieniä koiriani kohtaan, ne kun ovat niiiiiiin söpöjä kaikkien mielestä - eli toisin sanoen yleistä riistaa erityisesti lapsille. Olen myös huomannut tuon, että jos koira ilmaisee että sitä pelottaa/ärsyttää lapsen käytös, se on usein muiden mielestä koiran vika. Ongelma koskeekin yleensä niitä lapsia (joskus myös aikuisia) joilla itsellään ei ole koiraa/lemmikkiä..

iity-
Puolivahingossa

ensiaskeleita Jep, lueskelin tosta vaistoamisesta jonkun verran, mutta ei toi yks hölmö näyttäny mitenkään erilaisesti käyttäytyvän. Tai sitten tämä hölmö ei vaan huomannu.. :D

Eve Ihan sama juttu mulla. En oo enää pariin vuoteen antanu vieraiden lapsien silitelläkään, kun pieni koira on niin helppo nostaa syliinkin ja yks lapsi sattu näin tekeen, aiheuttaen samalla traumat toiselle koiralle sen pentuaikana - mistä johtuen jouduin luovuttaan sen äidilleni babyn tulon myötä. 

plumeria78

aivan sairaan hyvä kirjoitus :) joten oli nyt sitten pakko tulla kommentoimaan minunkin tänne :)

upeeta on munkin mielestä se, miten nartut omaavat ne äidinvaistot.niin pienet kuin isotkin rodut. itselläni on hieman vierastetumpi koirarotu.maailman parhain silti.meillä on huushollissa viis tenavaa. ja tää meidän narttumme on kyllä niin huippuhienosti lapsien kanssa. on kärsivällinen jos tää meidän pienin kaks vuotias sattuu vetäseen hännästä tai kömpimään koiran päälle ns.painimaan.

olen myöskin kuullut tarinoita niistä, joiden koirista on tulleet mielenvikaisia kun lapset ovat niitä liiaksi retuttaneet tai härnänneet.eikä aikuiset sano yhtikäs mitään.argh ärsyttää....

onneksi esteri sopeutui vauvaan.

iity-
Puolivahingossa

Voi kiitos ja jep, onneks näyttää tykkäävän tosta pienestä. :) Ihanaa kuulla näistä muiden onnistuneista koira+lapsiperheistä :) Heräs oikein kiinnostus, että minkä rotunen teidän perheenjäsen on? 

Niinpä, naureskellaan vaan vieressä, kuinka ''pikku Pertti'' on niin koirarakas.. 

plumeria78

moikka taas :) Meillä on ihanaakin ihanempi, pelättyäkin pelätympi(joissain piireissä) amerikan pitbulli narttu. Olen niin ihastunut tähän rotuun, että nyt kun én enään itse voi lapsosia saada(sterilisaatio) Niin ajatelmissani on joskus tulevaisuudessa, teettää donnalla edes yhdet pennut.Tämä rotu on paras,lasten kanssa. Mulla on ollut elämän aikana muutama koira ja hankalin kaikista on ollut sakemanni.

Mun pointtini on siis että pitbulli on tullut väärin ja kaltoin kohdelluksi ja omaa sen tähden vieläkin huonon maineen. Koiratappelut, kauheita asioita. Niissäkin oli ihminen kuitenkin se jonka tuo kyseinen rotu päästi väliin.Kun tappelu piti lopettaa.

Mutta se siitä :)

Mites teillä voidaan? Toivottavasti hyvin.

Innolla seuraan blogiasi :),

iity-
Puolivahingossa

Oi, sattumoisin rotu, mihin oon ite täysin hurahtanu parin vuoden aikana :) Meilläkin suunnitelmissa pitbull, amstaffi tai joku vastaava yhtä massiivinen (ja väärin ymmärretty) rotu sitten kun Esterirouvan aika jättää ja se menetys on käyty läpi. 

Hyvin voidaan täällä, hymyillään vaan. :) Ja kiva kuulla! :)

Kommentoi