Kuulumisia

Ladataan...
Puolivahingossa

Järkyttävää, etten ole mukamas ''kerinnyt'' kirjoittelemaan pitkiin aikoihin. Viime päiviin on mahtunut mm. koiran synnytys, työkkärissä ravaamista, vauvan tavaroita katsellessa ja ostellessa, miehelle jäkättämistä, kavereiden näkemistä ja monia muita pieniä hetkiä.

Koiranpennut on nyt kahden päivän ikäisiä ja niitä tuli yhteensä kaks :) Molemmat poikia ja oikein energisiä pakkauksia. Niistä voin laittaa kuvia myöhemmin, kun en millään jaksa nyt pienentää kuvia paintilla. 
Pena muutti polttojen alettua 'mummolaan', olen pystynyt käymään vain kerran katsomassa sen surullista naamaa, kun lähden kotiin ja jätänkin sen sinne. Snif.
Synnytys meni nappiin ja Esteri on aivan loistava mamma.

Ah, tänään kävi huoltomies korjaamassa vessan hanan, mikä yötä päivää tiputti vettä monta kuukautta, enkä koskaan saanu aikaseks soitettua huoltoon, kun aina on mukamas ollut ''niin likasta'' vaikka tuskinpa ne mun kämppää sen suuremmin tutkiskelee. Nyt on hiljasta ja voi jopa kuivata lavuaarin siivouksen jälkeen. Tähän asti lukeneet, kyllä - tästä oli pakko ilmottaa, koska hanan vuotaminen alko muistuttaa kiinalaista kidutuskeinoa parin kuukauden jälkeen (ja koska vähän turhan tylsä elämä, he he).

Miekkosen ja muutaman kaverin kanssa käytiin viikko takaperin elokuvissa, minkä jälkeen mut raahattiin väkisin Turun baareihin juomaan vettä ja potemaan huonoa omaatuntoa (koska jokuhan voisi luulla, että mun lasissa on raakaa vodkaa, mikä _melkein_ on mahdollista Turun baareissa) ja kuvittelin koko illan, että mun mahaa tuijotetaan paheksuvasti. Kotiin en voinut silti lähteä etuajassa ilman muita, kun päätin pitkästä aikaa matkustaa Turun joukkoliikenteellä ja kello oli jo sen verran, ettei niitä busseja siihen aikaan enää mennyt. Kärsin sitten sen muutaman tunnin naama sen näkösenä, että olisin imeskellyt sitruunaa pöydässä istuessani..

Nyt arki pyörii pienten pentujen & mamman paapomisessa ja yrittäessä rajottaa tätä kävijämäärää, etten stressaa koiraa liikaa. Tämän viikonlopun vietän herkkuja syöden ja odotellen, että saan rakkaan menopelini takaisin, mikä on miehen mukana appiukon luona sunnuntaihin asti. Toivottavasti en kerkeä erakoitumaan.

Ps. Aivan mahtavia auringonpaisteita ollut monta päivää, ihanaa! Minä ja ballerinat tykätään :)

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...