Mutsimoodi

Ladataan...
Puolivahingossa

Äidiksi tullaan, siihen kasvetaan. Joillain äitiys ja äitirooli tulee luonnostaan, toiset joutuu opettelemaan senkin. Kuuluin jälkimmäiseen kastiin. 

Mulla kesti tosi kauan lyödä mutsivaihde päälle. Olin jo raskaudessa totta kai tajunnut, että meistä tulee perhe - musta äiti ja miehestä isä, mutta sen ääneen sanominen oli jotenkin tosi vaikeeta ja hassua. 
Oltiin beibin kanssa makoiltu kolme päivää laitoksella, kun viereiseen sänkyyn tuli just oman lapsensa synnyttänyt ja se viljeli oikein urakalla sanaa äiti. ''Äiti sitä'' ja ''äiti tätä''. Mulle tuli jotenkin ulkopuolinen olo. Mietin, miks en osaa käyttää äiti -sanaa yhtä luontevasti. Onkohan mussa jotain vikaa?

Oon nyt vasta jonkun aikaa puhunu itestäni äitinä, opettelin sen melkein väkisin. Muiden suusta sen kuuleminen tuntuu edelleen hassulta. Tosin, enhän mä äitinä vieläkään kulje joka paikassa. Kavereiden kanssa kahvilla oon Iitu. Äidin seurassa oon tytär. Miehen kanssa kahdestaan oon tyttöystävä. 
Pelkäsin, että hukutan itseni, ajatukseni ja mielipiteeni ja jäljelle jää vaan äiti. Mutsi, joka puhuu lässytysäänellä pelkästään vaipoista ja synnytyksestä.

No, näin ei onneksi käynyt. Paria tapausta lukuunottamatta. Sori kaverit, jotka ootte saanu kuulla pelkästään synnytyksestä, kun ollaan pitkästä aikaa nähty. Ei tuu toistumaan.

Tänä päivänä osaan olla luontevasti sekä oma itseni, että mutsi. Kulkeehan ne nykyään jo käsi kädessä. Juon kahvini kylmänä, käyn suihkussa harvemmin, katselen vähän haikein mielin kavereiden lomakuvia ja unohtelen paljon asioita, mutta on tää silti aika kivaa olla äiti. 

Ja pirun ylpeä äiti olenkin, koska olen sitä tolle maailman söpöimmälle otukselle.

Share
Ladataan...

Kommentit

Kippuralla

minusta on kivaa olla äiti, ja varmasti siksi meillä on kolme lasta jotka on syntynee lähekkäin. suren jo sitä etukäteen, että ensivuonna tähän aikaan en luultavasti tule enää olemaan kotona, nuorimman ollessa 2½v.

minulla ei ole ollut mitään vaikeutta jäädä kotiin, kokoajan on tekemistä ja tulemista ja menemistä; vaikka alkuun toisin luulin. Luulin pystyväni palaamaan koulun esikoisen ollessa 5kk, koska oli niin ns helppo vauva ja nukkui paljon, niin mulla oli tylsää. Päädyttiin kuitenkin uuteen vauvaan eikä kouluun ;) Ja siinäpä olin kuukauden kuluttua plussatesti kädessä, esikoinen 6kk :D

iity-
Puolivahingossa

Ihana kuulla :) Mulla suunnitelmissa olla kans vuosi/pari kotona ennen koulujen ja päiväkodin alottamista. Saa nähdä muuttuuko suunnitelmat. 
Tykkään kans olla kotona, vaikka välillä on päiviä (tänään), kun tuntuu että kaikki ahdistaa ja seinät kaatuu päälle. 

Jaiks, ainakin hommaa riittää kolmen pienen kanssa :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana kuulla etten ole ainoa, jolle äitirooli ei tule luonnostaan. Raskaus on puolessavälissä ja niitä tuntoja vasta haeskellaan. Stressailin asiaa jonkin aikaa, mutta nyt päätin, että antaa luonnon hoitaa hommansa. Jos muutkin ovat siihen rooliin kasvaneet, joten eiköhän minustakin vielä kelpo äiti saadaan!

Tykkään kirjoitustyylistäsi!

iity-
Puolivahingossa

Juurikin näin! Kiitoksia paljon. :)

Kommentoi

Ladataan...