Ne kuuluisat arvet

Ladataan...
Puolivahingossa

Olen muutamaan otteeseen puhunut raskausarvistani mm. täällä, jolloin löytyi ensimmäiset ja täällä, jolloin kehuin arpia kauniiksi.
No, aikaa on nyt kulunut ja arvet ovat tänä päivänä kaikkea muuta, paitsi kauniita.

En ole pinnallinen, mutta on pakko myöntää arpien vaikuttaneen itsetuntooni jonkun verran. Olen jättänyt rannalla bikineissä makoilut tältä kesältä ja uskon, etten tulevaisuudessakaan enää aio moista ihanuutta harrastaa. Ainakaan maha paljaana. 
Olen muutamalle ystävälle näyttänyt arpeni ja seurannut heidän reaktioitaan. 
''Apua, mä luulin, että sulla on niitä vaan muutama.'' on yleisin lause, minkä kuulen hetken hämmästelyn ja miettimisen jälkeen.
Mies suhtautuu asiaan onneksi vähän paremmin. Mies myös lohduttaa, kun kyyneleet meinaa puskea kyynelkanavista ulos peilin edessä.
Terve, hyvin kasvava lapsi on tietenkin etusijalla, mutta miksi juuri minä ja minun mahani?

Arvet määräytyvät ihotyypin mukaan, enkä enää rehellisesti sanottuna usko Bio Oilin (jota käytin yhden putellin verran, lisäksi myös normaali rasvaa) tai muiden vastaavien litkujen tehoon. Päänsisäisesti korkeintaan auttaa, kun pystyy uskottelemaan itselleen ehkäisevänsä arpia.
Ennen raskautta olin normaalivartaloinen (165cm/64kg), lihonut ja laihtunut sillointällöin - välillä nopeastikkin, mutta en koskaan saanut arpia. Ihoni ei ole koskaan ollut erityisen kuivakaan, eli rasvaa en normaalisti tarvitse. Vatsani ei ollut mitenkään erityisen ''timmi'', eikä painoa ole raskausaikana kertynyt mitenkään huomattavan paljon, joten uskallan sanoa että arpia voi tulla kenelle tahansa odottajalle. 

Tässä kuvamateriaalia teille, jotka haluatte menettää yöunenne:

Ps.. Se kutina on jotain käsittämätöntä.

Share
Ladataan...

Kommentit

Elina U.
Lentoaskeleita

Uskon että harmittaa, mutta vaikka nyt ei tuntuisikaan ihan just siltä että ne katoaisivat, niin ystäväni vatsa näytti viime kesänä aivan samalta eikä arvista ole tänään muistona kuin pienet vaaleat, melkein olemattomat jäljet. Niin se taitaa olla että raskaus jättää kaikkien kroppaan jonkinlaisen jäljen.

Näin vertaistukena voin kertoa, että minä sain osakseni kunnon kiemurtelevat suonikohjut toiseen jalkaan, jes. Ymmärrän siis oikein hyvin tunteesi ja sen että suoraan sanoen vit*****. Kun sain kuitenkin sen pienen syliin, niin helpotti kummasti. Synnytyksen jälkeen kroppaan suhtautuu hellemmin ja armeliaammin, ihmettelee vaan mihin se kaikkeen se pystyykään!

Elina U.
Lentoaskeleita

Uskon että harmittaa, mutta vaikka nyt ei tuntuisikaan ihan just siltä että ne katoaisivat, niin ystäväni vatsa näytti viime kesänä aivan samalta eikä arvista ole tänään muistona kuin pienet vaaleat, melkein olemattomat jäljet. Niin se taitaa olla että raskaus jättää kaikkien kroppaan jonkinlaisen jäljen.

Näin vertaistukena voin kertoa, että minä sain osakseni kunnon kiemurtelevat suonikohjut toiseen jalkaan, jes. Ymmärrän siis oikein hyvin tunteesi ja sen että suoraan sanoen vit*****. Kun sain kuitenkin sen pienen syliin, niin helpotti kummasti. Synnytyksen jälkeen kroppaan suhtautuu hellemmin ja armeliaammin, ihmettelee vaan mihin se kaikkeen se pystyykään!

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikka arvet tuntuvat nyt pahoilta ne vaalenevat ja haalistuvat ajan mittaan. Ja voithan yrittää ajatella niin että niiden hinnalla sait jotain aivan upeaa :)

MirvaK

Työhöntulotarkastuksessa lääkäri päivitteli, että onpas sulla kamalasti raskausarpia. Menin sanottomaksi. Omasta ja kaikkien muiden mielestä olen selvinnyt toistaiseksi jonkin verran vähemmällä kuin sinä. Ensimmäisessä raskaudessa tuli jonkin verran arpia mahaan ja nyt kahdessa seuraavassa nuo entiset arvet ovat kasvaneet vain pituutta. Huomaa hyvin, kun vanha arpi on ihan vaalea, uusi jatke punainen. Teiniajoista on kyllä muistona arvet reisissä ja lantiolla. Nyt kun katselee noita arpia, niin pystyy toteamaan että ne on osa elämää ja olen tässä bikineissäkin pomppinut. Vanhat arvet ovat erittäin vaaleita (edellinen raskaus oli 5v. sitten). Kyllähän ne huomaa kun alkaa kunnolla tutkimaan. Mahan arvet varmasti näkee kaikki, jos alkavat todenteolla katsomaan. Lantion ja reisien arpia tuskin huomaavat. ELI kyllä ne siitä vaalenevat lähes huomaamattomiksi. Anna itsellesi aikaa. Jos alan voivotella arpia, niin yritän muistaa lukemani kommentin, mitä tuleva isä oli sanonut: Eivät ne mitään raskausarpia ole, vaan rakkausarpia.

Mun kudostyyppi on myös hyvin arpia suosiva. Leikkausarpi polvessa 10 vuoden takaa on aika...hmmmm... näyttävä. Sen hyväksymiseen meni paljon kaemmin kuin raskausarpien. Kuitenkin nykyään tuokin arpi on osa minua, vaikka lyhyessä hameessa jalka ei mikään hehkeä olekaan. Ja en mä muista koskaan rasvailla arpia, joten keho on itse hoitanut ne kuntoon.

Vierailija (Ei varmistettu)

voi sinua onnekasta, kun et ole tähän mennessä raskausarvista joutunut kärsimään.

mulle tuli ekat arvet 10-vuotiaana (kyllä, luit oikein) kun kroppa halusi naiselliset muodot puolessa vuodessa. reisissä ja lantiolla ne edelleen killuvat, lisäksi niitä löytyy käsivarsista, rinnoista, pohkeista ja tietenkin sieltä mahasta, vaikka mun maha loppuvaiheessakin oli huomattavasti pienempi mitä sulla. ja kaiken kruunaa todella "kaunis" sektioarpi alavatsassa, jota edelleen särkee silloin tällöin.

ja joo, olen lievästi ylipainoinen, mutta mun iholle tulee raskausarpia kilonkin painonnoususta. se on ihan _helvetin_ perseestä enkä rannalle olekaan mennyt viimeiseen... noh, melkein kymmeneen vuoteen. ja iho ei palaudu laihdutuksen myötä niinkuin pitäisi, joten mun kroppa näyttää 23-vuotiaana n. kuuskymppisen kropalta.

joten ole onnellinen vain noista muutamista arvista, jos sulla olis mun kroppa, itkisit sen peilin edessä koko ajan :D ja onhan nuo "oikeat" raskausarvet sota-arpia siitä ihanasta pienestä kääröstä, minkä sä kohtapuolin saat syliisi :)

Mindeka
Ma-material Girl

Mä uskon myös siihen, että nuo vaalenee (tai katoaa) sitten ajan kuluessa. Jos yhtään lohduttaa, niin mun sektioarpi on noin 15cm pitkä ja koukero, sekä keloiditaipumukseni vuoksi myös yli sentin paksu ja punainen.. Mutta: en mieti sitä enää lainkaan! Toki ekat puoli vuotta oli uimahallissa vaikeaa, mutta sitten se unohtui. Ja se vasta kutiaakin ;) Edelleenkin (nyt jo 1v poika), valitettavasti.

Tsemppiääää!

iity-
Puolivahingossa

En ihan täysin uskalla vielä luottaa tohon monen tekstissä mainittuun haalistumiseen.. Jälleen kerran sorruin pari viikkoa sitten keskustelupalstoille aiheesta ja monella oli helottavan punaset jäljet vielä monen vuoden päästä. Silti - uskottelen itelleni näin käyvän, etten nyt täysin asiasta masennu :) Ja koska annoinhan mä sille Bio Oilillekkin mahdollisuuden..

 Kiitos teille kaikille ''vertaistuesta'' ja omien vaivojen ja arpien julkistamisesta! :-)

Rosanna jep, uskon myös että synnytyksen jälkeen helpottaa täälläkin. Auts, nuo suonikohjut. Ne ilmeisesti on pysyviä. (?)

Vierailija Baby ennemmin, kuin täydellinen pyykkilautavatsa tottakai :) Mutta silti äh.

MirvaK Ohhoh, mulle ei ole kukaan lääkäri-ihminen, neuvolan työntekijä tms. sanonu noinkin julmasti. Vaikka mainitsisin itse arvistani saan aina vaan hymähtelyjä korkeintaan vastaukseksi. Mun mahassa olevien arpien ''väliin'' ei edes mahtuis uusia tulemaan, niin kuulostaa ihan loogiselta pelkkä pituuden kasvaminen (vaikka sekin varmaan ottaa/-is päähän..) Ihana tuo rakkausarvet -sana! :) 

Vierailija Auts. Saat myötätuntoni.

Mindeka Voih :/ Tosi inhottavaa, että se kutiaa vieläkin :o  

phocahispida

Hei noi arvettaitaa kaikki olla ainakin kuvassa vielä navan alapuolella? Tosi paljon on sellaisia kivoja bikinejä, missä alaosa tulee napaan asti tai ylikin. Opettelet vaan tykkäämään pin-up-tyylisistä korkean mallisista alaosista. ;)

Nimimerkillä tyylikkään raskausarvet vuosimallia 2012. Huomattavasti ovat jo haalistuneet, mutta ostin silti Kyproksen reissulle kolmet korkean malliset bikinien alaosat ihan sen kunniaksi, että oli hyvä tekosyy. 

Uskon että harmittaa, mutta tällä omien arpieni haalistumisvauhdilla voin lohduttaa, että voivat ne aika nopeastikin olla jo vaaleita.

Itselläni on vanhoja "raskausarpia" jo ala-asteen lopulta: Ensimmäiset rintaliivini olivat kuppia C, tissit kasvoivat ns. yhdessä yössä. Murrosiässä myös lantion alueen iho repesi. Kun aloin treenaamaan, pohkeisiin repesi arvet. Ja lihominen on jättänyt jälkensä reisiin. Mitään noista arvista ei huomaa, ellei ihan läheltä ja sivuvalossa katsele. :)

iity-
Puolivahingossa

phocahispida Haa! Olin kokonaan unohtanu ne pin-up biksut! Noin kaks senttiä navan yläpuolelle menee pisimmät arvet vielä tässä vaiheessa. 
Pakko ostaa 2014 kesälle (kroppa kuosissa toivottavasti siihen mennessä) sellaset bikinit. Kokouimapuku ei oo koskaan ollu se mun juttu, kun on vähän hölmö ruumiinrakenne (myöskin isot tissit), eikä kokouikkarit todellakaan imartele.. 

Kiitoksia tästä. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsellä menossa viikko 39 ja sain muistoksi kuusi pitkittäissuuntaista arpea mahaani. Jotenkin enemmän stressasin niiden tulemista ennen kuin tiesin, saanko niitä lainkaan vai en. Sen jälken kun tajusin, että tulee, jotenkin oli omalle psyykkeelle helpompaa. Ovat sellaisia 7 senttisiä, joten eivät mitenkään traagisesti näy, mutta kyllähän ne ottivat päähän jonkin verran.

Välillä tuntuu, että on ihan turha lohduttautua sillä, että arvet ovat kunniamerkkejä äitiydestä tms. Tai siis ovathan ne, mutta saa niistä silti olla harmissaan ja itsekkäästi olla murheellinen, ettei kroppa näytä enää koskaan täysin samalta kuin näytti ennen raskautta. Kyllä minä omasta kehostani pidän edelleen, mutta välillä inhottaa se muiden äiti-ihmisten "kyllä se nyytti korvasi kaiken" ja "meillä mies sanoi, että äidillä onkin iholla aarrekartta" -tyyliset jorinat. Siis totta kai kiva, jos sellaiset lohduttavat itseä, mutta saa minusta sitä ihan reilusti surrakin sitä, että keho muuttuu -kunhan pääsee siitä alhosta jollakin keinolla ylöskin. Tuntuu vain, että heti sakki on leimaamassa ulkonäkökeskeiseksi ja itsekkääksi, jos reilusti toteaa, että harmittaa jokin asia muuttuneessa ulkonäössä. Kun ei saisi, kun nyt on äiti ja sai lapsen korvaukseksi ja ja...

Minulla raskausarpia on tullut myös huomattavasti enemmän kasvun vuosina murrosiässä. Lantiolla, reisissä ja rinnoissa juoksee hopeisten juovien verkko. Silti olen käynyt vuosikaudet bikineissä rannalla. Tulen varmaan käymään jatkossakin, näkyivät nuo arvet sitten muille tai eivät.

iity-
Puolivahingossa

Vierailija Tätä mä oikeastaan eniten kaipasinkin :) Oon täysin samaa mieltä ja siitä tää kirjotus alkunsa saikin, että päätin kirjottaa, kun oikeesti harmittaa. Noh, raskausarvet tuskin on synnärillä mielessä, kun ensimmäistä kertaa vauvaa pidän sylissä, mutta aivan varmasti ensi kesänä alkaa jo mietityttään + aina, kun tulee peiliin katsottua. Hyväähän ihmiset tarkottaa puheillansa, tulee vaan vähän huono omatunto välillä, kun alan miettiin, ettenkö sais sanoa näin. Itseasiassa ''hyi sun mahaa!'' - kommentit kavereilta lohduttaa mua tällä hetkellä enemmän, ku ne ''kyllä ne siitä vaalenee''. Minäni tahtoo nyt surra :)

Ps. Mulla oli se kauhein arpipaniikki ihan ensimmäisten arpien tultua, koska olin varma ettei niitä tule kun on paino noussut sen verran ''vähän'', kun taas oma äitini ja synnyttäneet kaverit on lihonut väh. 20kg ilman arpia.

Kiitti kaverit niistä ''ei sullekkaan tuu, ku ei mullekkaan'' - psyykkauksista..

nanna p. (Ei varmistettu)

Hei pakko kommentoida liittyen noihin raskausarpiin, nimittäin syntyneitä arpia voi vaalentaa ja "pienentää" vartaloöljyllä ja kevyellä kuorinnalla.

Itselläni raskausarpia on tullut teini-iässä runsaan puoleisesti lantiolle ja pakaroihin ja ne ovat vaivanneet nyt jo kymmenen vuoden ajan. Toki ovat olleet jo kauan vaaleita ja eivät-nyt-niin-supernäkyviä, mutta kuitenkin ovat haitanneet.

Talvella kutisevaan kroppaan rupesin käyttämään kookorasvaa ja käytin sitä myös lantiolle. Nyt kesällä rupesin tarkemmin katsomaan, että mitä ihmettä, mun raskausarvet ovat ikään kuin pienentyneet ja ihosta on tullut tasaisempi, ns. normaalimpi!

Tämä siis vinkiksi kaikille raskausarvista kärsiville. Haluan vielä loppuun painottaa, että vartaloöljyt tai kookosrasvat halpoina versioina ajavat saman asian kuin kalliit anti-strech-marks-voiteet.

iity-
Puolivahingossa

nanna p. Jeps, Bio Oilia on käytetty täälläkin pullollisen verran, joten usko näitä ''litkuja'' kohtaan on rehellisesti jo nollassa. Rasvailin myös perus rasvoilla aina kun mahdollista.

Kiitos kuitenkin kommentista :) 

ande
Pilvilinnoja

Kutinaan auttaa punainen Apobase! Se taivaanlahja, vie kutinan kuin kutinan pois. 

 

Nim.merkillä 12 vuotta vanhat arvet + raskauden tuomat arvet kutisee niin että tukka irtoo päästä ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minkäänlainen logiikka ei selvästikään toimi raskausarpien suhteen. Itse sain teini-iässä komeat arvet reisiin ja takamukseen ja ne näkyvät edelleen. Toki ovat vaalentuneet reilusti, mutta näkyvät lähinnä epätasaisuutena ihossa. Nyt olen 36 viikolla raskaana ja yhtään arpea ei ole ainakaan vielä tullut vatsaan (kop-kop). Olen kyllä rasvannut mahaa ja rintoja noin raskausviikosta 6 lähtien joka päivä, mutta sillä ei kaiketi ole vaikutusta niin paljoa kuin ihotyypillä. Teini-iän arpiin perustuen kuvittelin tosiaan saavani komeat arvet myös vatsaankin, mutta onneksi niin ei sitten käynytkään. Kannattaa muuten arvista huolimatta jatkaa rasvausta, koska se kuulemma auttaa myös vatsan palautumisessa synnytyksen jälkeen!

Voiteista/öljyistä sen verran, että hinnalla ei liene väliä tuloksen suhteen. Olen kuullut tutuista, jotka ovat käyttäneet ihan perus-oliiviöljyä. Itse en halunnut tuoksua pizzerialta, joten ostin Body Shopin shea body butteria. Hintaa 18,50 eli ei nyt ihan halvimmasta päästäkään, mutta kahdella purkilla näköjään pärjää koko 8 kuukauden ajan päivittäisellä rasvauksella, joten ei nyt niin kovin kalliiksi tullut kuitenkaan. Ja koostumus on ollut ihana eikä tahraa vaatteita niinkuin monet öljyt.

ex- ongelma tapaus (Ei varmistettu)

jos haluat niiden häivettyvä paremmin suosittelen aloeveran lehdissä olevaa nestettä hölväämään joka päivä minulla ainakin auttoi kun ei yhtään arpea enään huomaa ellei katso tarkasti ja mulla oli paljon enemmän kuin sulla tossa kuvassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

:) Sain esikoiseni 20-vuotiaana, arvet oli ihan samaa luokkaa mutta nyt 17 vuotta myöhemmin ne on haalistunut eikä niitä enää ihan eka vilkaisulla huomaa. Muksun teko on järkevää nuorena kun kroppa on vielä erittäin palautumiskykyinen. Pari vuotta synnytyksen jälkeen ne oli vielä vähän punaisia mutta kaikki nahka kuroutui kivasti takasin (ei muuten sit käyny tokalla kerralla kun oli jo 34).

Tsemppiä nuorelle äidille!!

Ps. Ota se epiduraali ;) Eka synnytys: 9,5 h kirkumista ja tuskaa (ei epiduraalia), toka synnytys: 6,5 h unet ja ponnistus pihalle (epiduraali). Tosin on mulla pari luomusynnyttäjäkaveria jotka väittää että ihan helppoa se oli. Toiset osaa.

iity-
Puolivahingossa

ande Kiitos tästä, taidan hommata sitä :) 

Vierailija Jep, ei näytä toimivan. Kiitos vinkistä :)

ex- ongelma tapaus Hirveesti tullu vinkkejä koskien tätä haalistumista, joten kiitos sinullekkin.

Vierailija Jes, eli odotellaan 17 vuotta, hah :D Kiitos tsemppauksista :) En oo kivunlievityksistä lyöny mitään vielä lukkoon, ajatuksena on edetä tilanteen mukaan, kun se tulee :) Kiitos kuitenkin :) Ja niinhän se on, että toiset osaa. (Itseni tuntien otan kuitenkin melko varmasti kaikki mahdolliset lievitykset.)

Kommentoi

Ladataan...