Sä oot kyllä ihan paska

Puolivahingossa

Täyttä POTASKAA väittää, että teiniäidit/-isät olisivat yhtä hyviä vanhempia kuin aikuisina lapsensa tehneet:

1. Teinit ovat köyhiä, ja joutuvat todennäköisesti turvautumaan omiin vanhempiinsa tai sossun tukiin. Ts. elättävät lapsensa toisten rahoilla. 

2. Teininä solmitut parisuhteet kestävät heikommin, kuin aikuiset parisuhteet. Lapsella tulisi siis pahimmassa tapauksessa olemaan useita häilyviä suhteita vanhempien vaihtuviin kumppaneihin.

3. Teinivanhemmat hoidattavat lapsiaan usein muilla, omilla vanhemmillaan tai tuttavillaan, ja laittavat lapsensa myös aikaisemmin päiväkotiin, kuin muut vanhemmat. Näin ollen lapsi ei saa turvallista kasvuympäristöä, vaan epämääräistä riepottelua sinne tänne. 

4. Myytti siitä, että teinivanhemmat jaksavat leikkiä lastensa kanssa (ja ylipäätään hoitaa heitä) enemmän kuin aikuiset vanhemmat, on todellakin pelkkä myytti. Teinit valittavat väsymystään koko ajan. Heillä on useammin myös tunne-elämän säröihin liittyvää uupumusta.

5. Teinivanhemmat saavat kantaakseen ikävää "huonomman luokan" leimaa. 

6. Miten opettaa lapselle arvoja, kun omat arvotkaan eivät ole vielä vakiintuneet?

7. Teinivanhemmat, etenkin teiniäidit, jäävät usein pysyvästi huonompaan sosioekonomiseen luokkaan. Harvoin siis kouluttautuvat esim. akateemisesti.

Oon ennenkin avautunut blogin(kin) puolella ennakkoluuloista teiniäitejä/nuoria äitejä kohtaan. Pienen googlettamisen jälkeen avaan suuni jälleen. Koska, no suututtaa ja mulle tuli pienimuotoinen identiteettikriisi, mistä lisää seuraavassa postauksessa. 

1. Joo on ihan totta, että eihän tässä mitään miljonäärejä olla. Mutta kuinka se voi olla toisilta pois, jos ostan Kelan tuella lapselle toppapuvun? Lapsilisää saa jokainen lapsen huoltaja tässä maassa, oli sitten hyvin tienaava tai huonosti tienaava. Jos jättäisin lapsilisät ja äitiysrahat nostamatta olisko tän maan talous paremmassa jamassa? Olisko naapurin Pera vähän rikkaampi? Tuskin. 
Eikö hei kolmekymppinen mutsi hae niitä tukia ollenkaan? 
Haen muuten sossustakin rahaa joka kuukausi. Se on tässä maassa tabu, johon pitäis puuttua. Joka kerta hävettää viedä niitä liitteitä sinne, vaikka ei mun mielestä kuuluisi hävettää. Ei musta silti siltä tunnu, että nyt joku tavallinen pulliainen maksaa mun lapsen korvikkeet. Maksan minäkin veroa 20 prosenttia Kelan etuuksista. Ja maksoin työelämässä ollessa. Vieläpä oikein niin paljon, että tuli joka talvi palautuksia.  
Antaako mun omat vanhemmat mulle viikkorahaa? Ei, enkä kyllä kehtais ottaakaan.

2. No tätä nyt on hoettu positiivisesta kusitestistä asti, että kyllä te kohta eroatte. Seurustelen vanhemman miehen kanssa ja miehen suku on alusta asti kertonut omat teoriansa, kuinka aivan varmasti kyllästyn jossain vaiheessa ja lähden nuoremman sällin matkaan. Kiitti hei tuesta, oikeesti.
Kestää heikommin? Ai, no voi hitsi, oliskohan meidän kannattanu se kymmenen vuotta vielä odottaa ennen seurustelun alottamista? Hassusti oletetaan, että me oltais  juostu suhteeseen pää kolmantena jalkana, vaikka eihän se nyt ihan niin mennyt. Ja tulevaisuutta tuskin pystyy ennustamaan näissä asioissa.

3. Huutonaurua tälle yleistykselle. Käsi ylös kaikki, jotka ootte hoitanu tota pientä! No, nouseehan sieltä yks käsi, meinaan mun mutsin, joka on kokonaiset kaks kertaa istunu sohvalla - vauvan vetäessä hirsiä omassa sängyssään. Ekalla kerralla hain miehen sairaalasta ja toisella kerralla juhlittiin vuosipäivää. Että se siitä tasapainosesta ympäristöstä sitten. Voi voi. 
Kirjottajalta kysyisin, että jos en sais olla tämän valtion elättinä, niin miten ihmeessä voisin olla lapsen kanssa kotona? Otanko tyypin mukaan töihin/kouluun? Se vasta riepottelua oliskin. Hmm.. Onko muuten riepottelua viedä leikki-ikäinen lapsi päiväkotiin leikkimään samanikäisten kanssa pariks tunniks? En usko. 

4. Ihan totta, että välillä väsyttää, mutta eiköhän se väsymys iske jokaiselle aina välillä, jossain vaiheessa. Kieltämättä tunnen useinkin aamulla itteni väsyneeks, mutta olinpa sitä tai en, hymyilen aina nostaessani tyypin pinnasängystä. ''Pelkkä mytti'' meni vähän ohi. Se tuskin mikään myytti on, että osa 19-vuotiaista jaksaa juosta taaperon perässä paremmin, kun +40 vuotias. 
Auts, oonko mä valittanu väsymyksestä _koko ajan_? Ja onko mun tunne-elämässä jotain säröjä, joita en oo huomannu?

5. No, tämä on totta. Mutta eikö se johdu juurikin tämäntyylisistä viestiketjuista? Tästä aiheesta on tarkotuksena kirjottaa seuraavassa avautumispostauksessa, niin en tähän nyt avaudu sen enempää.

6. Hmm, nyt on kyllä selvästi jotain hampaankolossa. Kirjottaja on selvästikin nähnyt pelkkiä irtosuhteita harrastavia, lapsilisät rällästäviä, äidin helmoissa pyöriviä, lapset kenelle vaan hoitoon lykkääviä ja masentuneita teiniäitejä. Oonko mä ainoa erilainen teinimutsi? Veikkaan, että en.

7. No aivan varmasti jääkin, jos sitä lasta ei saa riepotella hoitoon. Jokainen mun tuntema äiti-ihminen nyt kuitenkin haluaa lapselleen hyvät kengät ja tekee niiden eteen töitä. Kuinkas sitten työmarkkinatuki mitä saa harjottelusta? Kumpi on pahempi pahe: työmarkkinatuki vai vanhempainraha? 

Pakko mun on myöntää, etten pysty jokaista teiniäitiä/nuorta mutsia tällä kirjotuksella pelastaan, koska onhan meitä erilaisia. Varottavia esimerkkejä löytyy munkin tuttavista. 
Mutta mikä ihme siinä on, että täytyy toisin valinneita netissä solvata kerta toisensa jälkeen? Kenen päätettävissä on, että missä iässä on paska mutsi ja missä hyvä?
Ja kuka voi väittää ettei huonoja äitejä ole muissa ikäluokissa, kun tässä alle parikymppisten?

Share

Kommentit

HelloAochi

Nuo kaikki kohdat kuulostavat ihan minulta ja minä täytän ensi kuussa 32 :(

leaflet (Ei varmistettu)

Netissä on NIIN helppo kaataa p*skaa muiden niskaan, ettei niistä niin kovin kannattaisi ottaa itseensä. P*skoja mutseja, huippumutseja, teen-parhaanimutseja ja kaikkea siltä väliltä löytyy ihan varmasti jokaisesta ikäluokasta ja sosioekonomisesta luokasta. 

iity-
Puolivahingossa

leaflet Niinhän se on ja yleensä annan mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mut joskus harvoin tulee näitä hetkiä, kun silmään osuu jotain raivostuttavaa ja tekee oikein kipeetä olla vaan hiljaa, sen enempää ottamatta kantaa.

Huomiotta jättäminen on niin helposti sanottu, mutta ei tehty. Ihan oikeassa kuitenkin olet :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensin näin punasta kun aloin lukemaan tekstiäsi, mutta hetken päästä onneksi tajusin että alun käsittämättömät väitteet olivat lainattu jostain muualta. Älytöntä yleistämistä!

leaflet (Ei varmistettu)

Tietenkin, jos liikaa ottaa päähän, on parempi vaihtoehto aiheesta avautua, kuin vain hiljaa raivota mielessään. 

iity-
Puolivahingossa

Vierailija Ajattelin että lainattuun osuuteen tulis automaattisesti lainausmerkit, mutta eipä tullutkaan :/

 

MamaJohanna (Ei varmistettu)

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti toi jatkuva teiniäitien dissaus - ensinnäkin inhoan sanaa teiniäiti vaikka asia ei mua kosketa mutta kyllä se särähtää omaan korvaan kun kuulen jostain muusta sitä käytettävän. Onko niin vaikee ihmisten ottaa ensin asioista selvää ennenkuin tuomitsee.
Ja mitä tuohon rahaan tulee, mun mielestä on pienempi paha että sinä tai minä sitä haetaan sossusta/kelasta, kuin se että on ihmisiä jotka ei edes yritä, eikä halua yrittää, ei töitä ei koulua moneen vuoteen ku ei kiinnosta, sen tietää että jossain vaiheessa ne on yhtälailla meiän verorahoja mistä ne toimeentulotuet maksetaan - ei täs kotona makoilulla niin leveesti elele että suunnittelisin tekeväni tätä loppuelämääni. Haluisin muute tietää että ketä helvettiä varten valtiontuet sitten on tarkotettu ku aina niin parjataan jos niitä nostat?

Niin ja siis OmG!! Mä solmin tän parisuhteeni teini-ikäisenä, meinaaks tää nyt sitä että ei tuu kestää!!1 O_o

Mä oon just miettiny kans tätä paljon sen myötä kun sain lapsen. Mun mielestä teiniäideistä puhutaan ihan liikaa ja enemmän kun esim. narkkariäideistä kukaan ei puhu niistä tai paheksu niitä vaan enemmän teiniäitejä. Miksi narkkariäideistä ei tehdä tv ohjelmia? Tai alkoholistivanhemmista? Huonommat oltavat niillä lapsilla on kun äiti juo kaikki rahat kun se että äiti on nuori.. 

Luin just http://www.lauran-arkielamaa.blogspot.fi/ ja mun mielestä vaikka tuo äiit onkin 15 vuotias se vaikuttaa paljon kypsemmältä kuin jotkut 20 vuotiaat tai vanhemmat.  

Veera Katariina
barbamama

Mietin vain että ovatkohan noin ajattelevat ihmiset ikinä tulleet ajatelleeksi minkä ikäisenä heidän äitinsä tai äidinäitinsä synnytti esikoisensa. 

Vierailija 19 (Ei varmistettu)

Voi että pistää kyllä kans vihaks teiniäitien arvosteleminen. Mistäköhän on ihmiset saanu päähänsä että ne teinit elättäää lapsensa kelan rahoilla kun KAIKKI äidit saa kelalta rahaa, niin asia erikseen jos ei niitä rahoja huoli.

Ja voi hirveetä jos sen lapsen jonnekkin hoitoon laittaa. Mun mielestä parempi että edes laittaa hoitoon kun että jättäis lapsen yksin.
Itse olen 19, minulla on 3kk vauva enkä ole vielä kertaakaan jättänyt hoitoon. En siksi ettenkö olisi halunnut vaan en ole raaskinut :D

Ja just kans mitä tohon parisuhde asiaan tulee niin ikä on mun korvissa vaan numeroita. Tiedän monta pariskuntaa jotka tavannut 14 vuotiaana ja hei kappas onnellisina elää vieläkin vaikka yli 50 vuotiaita ovat. Niin tosiaan kukaan tuskin heitä pakottanut elämään siinä parisuhteessa. Ja ihan kun se että hankkis myöhemmin tai siis vanhempana lapsia niin takais sen että parisuhde kestäis, paskanmarjat!

MirvaK

En ollut enää teini-ikäinen kun sain esikoisen, mutta pari vuotta sinne tänne. Olin 21v, tosin näytin paljon nuoremmalta.

1) Me ei oltaisi jouduttu turvautumaan, mutta kun  miehen vanhemmat halusivat tukea, niin annoimme tukea. Mies on perheensä ainoa lapsi. Usein tukeminen oli työn tarjoamista. Anopilla oma pitopalvelu ja siellä olimme molemmat usein töissä. Eli tienasimme rahat usein itse. Lisäksi olimme töissä muualla opiskelujen ohella. Tietenkin kun esikoinen syntyi, niin mun työskentelyt vähenivät anoppilassa. Kuitenkin opiskelut aloitin pojan ollessa 9kk ja kohta tämän jälkeen heitin keikkaa isäpuoleni kioskilla. Taas töitä suhteilla, mutta töitä kuitenkin.

2) Olin 16v. kun aloimme seurustelemaan. Yhdessä oloa tuli juuri taakse 13 vuotta. Naimissa olemme olleet yli 8 vuotta. Kyllähän tätä on kauhisteltu, ainakin alkuun. 

3) Meillä lapset ovat olleet melko paljon isovanhemmilla. Kuitenkin hoidamme heidät itse. Kun aloitin opiskelut esikoisen ollessa vajaan vuoden, niin hän oli viikosta 2 yötä anoppilassa (eli kahtena päivän siellä hoidossa) ja muuten perhepäivähoitajalla. Miksi anoppilassa? Mulla oli koulupäivät 8-20. Koin että mielummin tutuilla kuin perhepäivähoitajalla. Koska appivanhemmat työsketelevät kotonaan, niin lapset ovat heillä olleet sairastaessaan, jotta molemmat vanhemmat ovat voineet olla töissä/koulussa. Ja kyllä nuo ovat joka kuukausi yökylässä isovanhemmilla. Vauva on ollut päivällä mun äidin vahdissa, jotta olen päässyt kauppaan tai salille yksin. Isovanhemmat osaavat snaoa EI, jos heidän ohjelmaan ei käy lasten hoito. Useammin kuulen kuitenkin sitä, että haluaisivat olla heidän kanssa useammin. Eli en hoidata lapsia isovanhemmilla vaan tarjoan isovanhemmille ja lapsille laatuaikaa. Mahdollisuuden tutustua.

4) Jaksaminen riippuu ihan päivästä. Ja jonkinlaista kokemusta on eri-ikäisenä lapsen saannista. Nuorimman ja vanhimman ikäero 8 vuotta. En ole leikkivää tyyppiä ollut koskaan (siis lasten kanssa). Kuitenkin huomaan, että eniten jaksan leikittää nyt vauvaa. Ja väsymykseen huomaan vaikuttavan paljon sen, että saako nukuttua päikkärit vai ei. Mielestäni tämä väittämä pätee erittäin hyviin kaikkiin ikäryhmiin.

5) osaittain samaa mieltä. KErran olen kuullut kommentin, että ompa nuori äiti. Ja lääkärikäynneillä äitini oli usein kuskina/konsulttina, niin lääkärit puhuivat vain hänelle (siis kun vein omaa lastani lääkäriin). Ensimmäinen lääkäri joka noteerasi vain minut yksityisellä käydessä. Ja heti perään toinen lääkäri yksityisellä huomioi vain lapsen äidin puhuessaan. Tästä syntyi luottamus noihin lääkäreihin ja heillä edelleen käydään. Usein kauhistellaan sitä, että minulla on jo 3 lasta. Varsinkin jos ei ole mun ikää ensin kysytty.

6) Arvojen omaksuminen ja luominen omaan elämään ei ole täysin verrannollinen ikää. Löytyy aikuisia ihmisiä, jotka ovat vielä täysin lapsia. Mutta on myös nuoria ihmisiä, jotka käyttäytyvät aikuismaisesti. Kaikki riippuu ihmisestä.

7) Toki opiskelu lasten ohella on haasteellista. Mutta jos on hyvät tukiverkostot, niin onnistuu. Itse aloitin opiskelut yhden lapsen kanssa ja toisen sain kesken opiskelujen. Rankinta on kuitenkin raskausaika ollut työssäolevana tämän kolmannen kohdalla. Se mitä saavuttaa elämältä on melko paljon omista asenteista kiinni. Jos jää kotiin makaamaan eikä mikään kiinnosta, niin ei saavutakaan mitään. Ja tämä pätee kaikkiin. Toki osa haluaa olla kotiäitinä ja tällöin tämä suotakoot.

Anteeksi pitkä viesti, vaikken olekaan ollut äiti teininä. Sait vain ajattelemaan näitä asioita.

Rouva X (Ei varmistettu) http://avioliitonalkeet.blogspot.fi/

Itse taannoin kirjoittelin blogissani teini-ikäisenä avioituvista ja mielestäni lapsenhankinta menee aika lailla samaan "lopullisten asioiden" kategoriaan kuin avioliiton solmiminen. Tai ainakin sen pitäisi mennä. Nyt joudun hieman yleistämään, mutta kuten itsekin esittelyssäsi toteat, nuoret ihmiset etsivät vielä itseään ja silloin on yleensä aika haastavaa kasvattaa lasta (ja solmia pysyviä loppuelämän ihmissuhteita), kun ei edes vielä oikein tiedä kuka itse on. Se ei ole millään lailla vika tai virhe, vaan niinhän se meneekin.

Itse omaa ikäluokkaani ja sen lisääntymistä seuranneena voin todeta, että valitettavan monella lapsesta täysipainoisesti huolehtiminen jää sen oman itsen etsimisen jalkoihin. Uskonkin, että kun puhutaan teiniäideistä, viitataan juuri näihin nuoriin naisenalkuihin, joilla ei ole tarpeellisia lähtökohtia äitiydestä ja oman identiteetin kasvattamisesta selviytymiseen. Kyseessä on siis ikävä kyllä yleistys, jolla on ikävä kyllä erittäin vankka pohja tuekseen. Strereotypiat syntyvät usein syystä ja tässäkin on huoli taustalla. Teiniraskaudet harvemmin ovat suunniteltuja, eikä nuorella välttämättä ole lainkaan ymmärrystä siitä miten kouriintuntuvasti unohtunut kortsu vaikuttaa hänen ja tulevan lapsen loppuelämään. Elämän peruspalikat lähtevät tässä kohtaa kaatumaan monen kohdalla dominopalikoiden tavoin. Näitä on tosiaan nähty.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että juuri sinun täytyisi olla tällainen teiniäiti. Ole vain äiti ja anna muiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Teiniäitejä on tämä maa täynnä, mutta heitä koskevan kritiikin ei tarvitse koskea sinua, jos et niin halua.

Olen silti sitä mieltä, että nuoruus olisi hyvä pyhittää oman minän tutkiskeluun ja identiteetin kasvattamiseen ilman toista pientä ihmistä siinä rinnalla. Ihan ymmärrettävistä syistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki nuoret äidit jotenkin säännönmukaisesti epäonnistuisivat elämässään. Onnistuminen vain saattaa vaatia hieman enemmän töitä ja palkinto on varmasti sitäkin suurempi. Samalla lailla enemmän töitä elämässään joutuvat tekemään nekin vanhemmat ja perheet, joiden arkea vaikeuttavat esimerkiksi yksinhuoltajuus, työttömyys tai vakava sairaus. Näitä asioita ei olisi kuitenkaan voinut ehkäistä kunnollisella ehkäisyn käytöllä, kuten valitettavan monia vahinkoraskauksia, joita suurin osa teiniraskauksista on. Tästä syystä teiniäiteihin kohdistetaan niin paljon kritiikkiä.

Huomaat varmasti miten paljon tein yleistyksiä tässä tekstissä ja varmasti voit allekirjoittaa sen, että näitä tapauksia on olemassa aivan liian paljon. Aikuisikään ehtineenä tuleekin huomanneeksi kuinka paljon kritiikkiä ja strereotypioita omaan toimintaan kohdistetaan ulkopuolelta. Jonkun mielestä olet aina huono ja valinnut väärin, teit sitten mitä tahansa. Valittajia on aina. Tärkeintä onkin osata erottaa itsensä näistä yleistyksistä ja tietää kuka on. Tämänkin oppii sitä myötä, kun oppii tuntemaan itsensä. :)

Lisäksi komppan edeltävää kommenttia ja toivoisinpa minäkin lisää keskustelua päihdeongelmaisista äideistä. Heistä puhutaan aivan liian vähän.

Mikä siinä muuttuu?

3. Teinivanhemmat hoidattavat lapsiaan usein muilla, omilla vanhemmillaan tai tuttavillaan, ja laittavat lapsensa myös aikaisemmin päiväkotiin, kuin muut vanhemmat. Näin ollen lapsi ei saa turvallista kasvuympäristöä, vaan epämääräistä riepottelua sinne tänne.

Say what? Yli 30-vuotiailla äideillä on kiire takaisin työelämään ettei ura karkaa käsistä ja paljon ystäviä, jotka voivat hoitaa lapsia.

Say what? Miten niin paljon hoidossa olevilla lapsilla ei olisi turvallista kasvuympäristöä? Vanhemmathan sen määrää millainen kasvuympäristö on ja kenelle lapset laitetaan hoitoon. Mummola usein on aika turvallinen kasvuympäristö.

Mut tää oli vaan mun IMO tuollaiseen alkuperäiseen aivopieruun.

Vierailija (Ei varmistettu)

Koko äiti-aihe on kyllä uskomattoman voimakas ... kesto-riitakapula. Näin lapsettomana kolmekymppisenä voin myöntää, että itsekin repsahdan välistä ennakkoluuloihin ja liian helposti kuuntelen muiden mielipiteitä faktana. Minun mielestä kuitenkin hyvä äiti on iästä, koulutuksesta, sosiaalisesta asemasta riippumatta sellainen, jolle lapsen kanssa oleminen on se pääasia. Eikä esimerkiksi kalliit lahjat. Eikä se riitä, että on kaksi päivää vuodessa "läsnä" vaan sellainen, jolta lapsi saa tuen ja turvan, joka päivä.

Huonoja esimerkkejä äideistä on melko helppo hakea eikä sillä tosiaan ole mitään yhteyttä ikään tai koulutukseen tai edes siihen onko yksinhuoltaja. Ehkäpä juuri ne, joiden luulisi antavan lapsilleen parhaimmat mahdolliset eväät elämään, ei aina olekaan sitä miltä antavat asioiden näyttää.

Tsemppiä kuitenkin kaikille yksinhuoltajille, teinivanhemmille ja muille ennakkoluulojen kohteille; älkää antako ilkeiden sanojen latistaa! Joulu kuitenkin syntyy pääosin muista asioista kuin lahjoista. Ja väitän, että yhdessäolo on parasta joulussa, eikä se kysy kenenkään sosiaalista asemaa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Asiaa!!!! Hyvä kirjoitus, ihan samoilla linjoilla! Näitä ennakkoluulosairaita ihmisiä löytyy paljon ja varmasti heillä itsellään vain huonosti asiat kun pitää jauhaa paskaa muista ihmisistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppiä kaikille nuorille äideille!

Itse sain 19 vuotiaana maailman suloisimman poikavauvan, joka tuli jo hetki sitten teini-ikään :) Opiskelin pienen lapsen yksinhuoltajana yliopistotutkinnon ja työskentelen vakituisena työntekijänä tälläkin hetkellä. Olemme saaneet myös perheeseen lisäystä: pojalleni ihanan isäpuolen ja pikkusiskon.

Vinkkinä kaikille, että yliopistossa on opiskelu vapaampaa ja mahdollisti meille lyhyet hoitopäivät ja työssäkäynnin päiväsaikaan, joten emme olleet pulassa lapsen hoidollisista tai taloudellisista syistä.

Että se niistä myyteistä ja ennakkoluuloista joita itsekin olen kohdannut...

iity-
Puolivahingossa

Oho, onpas tänne tullut kommentteja! :) 

Kiitos kaikille kannanotoista! En valitettavasti millään pysty kommentoimaan kaikille erikseen, vaikka hirmu hyviä pointteja tuli jokaisen suusta, hmm vai sormista? Vielä kerran kiitos.

heiddii Niin totta! Aineiden vetäminen kun on jo melko yleistä ja kuka vaan pystyy lisääntymään tässä maassa. Ja linkin takana näyttäisi olevan oiva esimerkki hyvästä, nuoresta äidistä - kiitos siitä.

Rouva x:lle erityiset kiitokset pitkästä, ajattelevasta tekstistä, josta olen paljonkin samaa mieltä. Toivon todella, että eksyt toistekin kommentoimaan! 
Tänä päivänä tuntuu, että löysin itseni (ainakin suuren osan siitä) äitiyden myötä. Rakennan identiteettiäni jokaisen vauvantuoksuisen päivän myötä, aina vähän kerrallaan ja tunnen olevani paljon onnellisempi, kuin sillon joskus, hakiessani omaa itseäni väärin keinoin (irtosuhteet, alkoholi jne). Itseni etsiminen nykyään ei ainakaan omasta mielestäni vahingoita perhettäni ja toivon niin olevani jatkossakin eli toisin sanoen tässä tapauksessa vauva ei jää ''jalkoihin''. :) Päätin ottaa asenteen, että löytyy kun löytyy, turha lähteä mistään erikseen hakemaan.

Sen verran oon vielä hukassa, etten tiedä oonko teiniäiti vai en. Siihen liittyy seuraava (toivottavasti tämän päivän) tekstini.  
 Haastavana en kuitenkaan tätä arkea koe - päinvastoin, mutta en väitä etteikö se sitä voisi olla muille (ikää katsomatta). 

Olisit voinut vielä laittaa linkin omaan blogiisi, olisin kurkannut mielelläni! :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse synnytin 19-vuotiaana, ja näin jälkeenpäin ajateltuna en ehkä ollut ihan valmis äidiksi. En tosin tiedä olenko näin kolmekymppisenä vieläkään :D Tämäkin on niin ihmisestä kiinni. Jotkut kykenevät vastuulliseen elämään 15-vuotiaina, jotkut eivät koskaan.

Jätin lukion raskauden vuoksi kesken, mutta kävin sen äitiyslomalla iltalukiona loppuun. Minua syyllistettiin kovasti, kun jätin puolivuotiaan vauvan ISIn hoitoon iltaisin, kaksi kertaa viikossa kolmeksi-neljäksi tunniksi. Olin kuitenkin pumpannut rintamaidonkin valmiiksi, että en nyt katso, että olisi mitenkään kauheasti ollut mitään vauvalta ois opiskelujeni vuoksi.

Aloin odottaa toista lasta melko pian. Päätin, etten sillä välillä yritäkkään työelämään, vaan olen lasten kanssa kotona. Kotona oltiin, kunnes nuorin oli kolme. Silloin "kylmästi" laitoin lapset päiväkotiin, ja opiskelin kaksi vuotta itselleni ammatin. En väitä, että oli helppoa opiskella lasten kanssa, mutta kyseisessä ammatissa olen nyt työskennellyt kolmisen vuotta.

Ja tosiaan! Olen niin huono äiti, että olen vuorotyössä, ja nautin siitä! ;)

ei kiitos lapia mulle ikinä:)) (Ei varmistettu)

ei kai sillä oo väliä minkä ikäisenä tekee jos hyvin hoitaa ja jos ei koko loppuelämää tuilla elä:) ne kun kuiteski työssäkäyvät todella maksaa vai mistä ne veromarkat muuten oikeest tulee, oishan se kiva kun raadat duunis, ni saat verotonta, mut ei suomes..;)enempi vituttaa narkkarit ja alkkikset, ketkä häiriköi muiden elämää:( kai se on se oma sisäinen kello mikä pitkälle määrittää milloin on sopiva äidiks, no joillakin se on pahast pieles jos jo 14-15wee tekee mukulan, täys kakara..toiset taas, kuten minä en halua ikinä lapsia ja juu en ikinä todella tarkoittaa en ikinä, oonhan jo 40wee, aika alkaa oleen jo biologisestikin kohta ohi ellei jo oo:)) onnea vaan kaikille nuorille taikka ei enää niin nuorille äideille ja hyvää joulua myös ei äideille, eiköhän me kaikki tänne hyvin mahuta:))

Anna Blue Eyes

Hei, kuulin vähän aikaa sitten bussissa keskustelun pätkän, josta kirjoitin juuri blogiini. Osasta keskustelua tuli mieleen tämä sinun juttusi, joten linkkasin tämän sinne tarinani loppuun, toivottavasti se ei haittaa :)

iity-
Puolivahingossa

Haa, ei haittaa! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ennen joulua katselin kun +40v äippä tuli rattaiden kanssa pubiin...Muksu jäi rattaisiin nukkumaan, kun mutsi alkoi kiskoa bisseä naamaan...(eikä oo eka kerta)
Koskaan en oo nähnyt teiniäitiä baarissa muksun kanssa.

iity-
Puolivahingossa

No, näitä surullisia tapauksia löytyy jokaisesta ikäluokasta :/ Uskon tosin, että teiniäidit on näissä asioissa enemmän ns. ''varpaillaan'', kun ennakkoluuloja löytyy suhteellisen paljon. 

Käsittämätön tilanne kuitenkin (varsinkin ulkopuolisena katsoa).

Vierailija (Ei varmistettu) http://kaunistajarumaa.wordpress.com/

Teinivanhemmat on otettu kyllä hyvin silmäntikuksi. Ikävä kyllä monelle nuo kirjoittamasi yleistykset on totta, mutta eivät ne päde vain ja ainoastaan teinivanhempiin vaan kyllähän nuo asiat liikkuvat ihan kaikissa ikäluokissa yhtälailla. Hyvin monet teinivanhemmat ovat paljon fiksumpia ja, jos näin saa sanoa, niin parempia vanhempia kuin esimerkiksi 30-40 vuotiaat vanhemmat. Hyvä vanhemmuus ei todellakaan ole iästä kiinni, mutta todellatodella monet sulkevat tältä silmänsä. Sitä en vielä tähän päivääkään mennessä ole keksinyt, että minkä vuoksi.

Ja nämä samat sanomani asiat voi soveltaa myös parisuhdeasioihin. Olen nähnyt monet teininä aloitetut suhteet nähny jotka elävät vielä noin kymmenen vuodenkin kuluttua ja monet aikuisena aloitetut suhteet, joka on näyttänyt täydeltä lapsien hommalta. Monia monia keski-ikäisiä näkee yhtälailla juoksemassa baareissa koko ajan etsimässä itselleen seuraa (ja tunnetusti aina löytää sitä huonoa) ja kumppani vaihtuu maksimissaan 2-3 kuukauden välein VAIKKA olisi pieni lapsi jaloissa, joka tästä touhusta kärsii. Silmiin tällaisissa touhuissa varmaan ne teinit (etenkin teidiäidit) pistää, mutta en usko niitä olevan juuri sen enempää kuin muissakaan ikäluokissa. He ovat vain enemmän pinnalla, sillä teini-iässä naiset/tytöt luokitellaan huomattavasti helpommin jakorasiaksi (etenkin jos on äiti!) kuin vanhemmalla iällä, jolloin ollaan jo paremmin hyväksytty naistenkin seksuaaliset tarpeet.

Ja mitä raha asiaan tulee. Tärkeintä on se, että lapsensa elättää ja lapselle saa kaiken välttämättömän. Väliäkö sillä, mistä sen rahan silloin saa? Ja sitä paitsi, vaikka oisit kuinka työssä käyvä äiti, niin joudut äitiysloman (ja mahd vanhempainvapaan) ajan turvautumaan kuitenkin kelan tukiin. Eihän sitä silloin oikein töissäkään voi käydä, joten kyllä jokainen äiti tulee hakemaan äitiyspäivärahaa ja lapsilisää vähintääkin. Näin se homma vaan toimii. Hyvähän se vaan on, että nuoria tuetaan rahallisesti sen sijaan, että jouduttaisiin muuten hyvästä kodista ottamaan lapsia huostaan, koska ei ole tarjota ruokaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo kyllä se on totta että teiniäiti on vielä itsekkin lapsi eikä ole vielä välttämättä valmis äidiksi, MUTTA tarkottaako se muka että olisi silti huono äiti? EI! Juu niitähän löytyy niitä huonoja teiniäitejä jotka ryyppää ja rellestää ja vie lapsensa joka viikonloppu isovanhemmille hoitoon. Itse olen vienyt lapseni mummille 3 kertaa hoitoon kun olen halunut pitää hauskaa ja lapsi on sentään puoli vuotias. Ja kolme kertaa lisää jos olen halunnut levätä/olen mennyt treffeille poikaystäväni kanssa. Joku varmasti sanoo että: ''puoli vuotias ja noin monta kertaa hoidossa?! En ikinä pistäisi lastani hoitoon alle puolivuotiaana!!''. Hei haloo? Mikä tätä 'hyvinvointi valtiota' vaivaa? Miten se tekee musta paskan äidin jos olen 18 ja sain lapseni 17 vuotiaana? Eihän se raskaus ollut mitenkään suunniteltu, mutta huolehdin silti raha-asioista että lapselle riittää ruokaa ja vaippoja. Sitten vasta mietin omaa syömistä kun lapsen syöminen on taattu. Tässä minun kirjoituksessani on monta seikkaa mitkä ei liittynyt tuohon väitteeseen, mutta kirjotan tähän nyt mitä tulee mieleen. Minua risoo se että jos keskustassa kävelen vaunujen kanssa niin ihmiset katsovat minua päästä varpaisiin ja rupeavat supisemaan keskenään että :''ei varmaan ole vielä edes 20 ja nyt jo lapsi?''. Jos en olisi ollut varma pärjäänkö pienen lapsen kanssa vai olisinko hyvä äiti tässä iässä en olisi pitänyt lasta. Sehän on totta etten voi antaa lapselleni kaikkea sitä mitä työssä käyvä äiti voi niin kauan kun olen opiskelija. Mutta teen parhaani. Ja sen pitäisi riittää. Miksi ihmiset edes väittävät että alle 20-30 olisi huono äiti koska kyllä siinnäkin ikäluokassa niitä huonoja äitejä riittää. Tunnen itse eräitä 30+ äitejä jotka ovat huonoja äitejä/isiä. Vanhemmät ryyppäävät kun alle kouluikäinen on kotona ja lapsi joutuu katsomaan tai jopa itse kokemaan perheväkivaltaa.. Mutta kyllä siellä teiniäideissäkin on niitä huonoja äitejä. Niitäkin tunnen eräitä. Voisivat ne sormella osottelijat katsoa peiliin onko itsessään virheitä ennen kun alkaa arvostelemaan ja vähättelemään nuoria äitejä. Kiitos ja minä kuittaan!

Kommentoi