Turhautumista

Puolivahingossa

Mä suutuin tyypille tänään.
Tolle kolme päivää vajaalle neljä kuukautiselle, joka ei tajua vielä mistään mitään, eikä ainakaan tahallaan ketään suututa. 

Heräsin kymmeneltä ähkimiseen, kun se taas kieri sängyssään. Hymyilin, otin syliin ja mentiin vessaan. 
Tehtiin aamutoimet. 
Vaipan kiinnilaitto osottautu ihan mahdottomaks vauvan ollessa selkä kaarella, pää hipoen peppua.

Siinä sitten ääneen höpsöttelin, että ei lähetä ennenku ollaan nätisti paikoillaan. Mutta eihän se mistään mitään tajua. Siitä hölmö ikäluokka tässä nyt menossa, että tehdään kaikkea, mutta ei oikeesti sanaakaan ymmärretä mutsin sanoista. Ja super ärsyttävää.

Se sit alko jo repiin hyllyiltä tavaroita, kuten niitä märkärättejä ja peppupyyhkeitä. Ja mää aloin hermostuun, koska kahvin keittäminen odottelee, en jaksais millään seistä ja loppua vengertämiselle ei näytä tulevan.

Korjailen asentoa, pidän reisistä kiinni ja työntelen mahasta vauvaa takas sopivaan asentoon, mutta ei. 
Lopulta jo huutelin että nyt saatana paikoillaan siinä ja riuhdoin käsistä (en ny ravistellu kuitenkaan) takas siihen lähtökuoppaan.

Tuli itku, minkä veikkaan johtuvan nälästä ja mietin, että jes - sillon se ainakin on sen kaks sekunttia paikallaan. Ja niin se olikin. 

Vitsi mikä ihmishirviö. 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja sitten kitiset jostain lastensuojelun huolissaan olosta!
Ei pienelle vauvalle huudeta, että ole saatana paikallasi.

vasta 1kk isänä (Ei varmistettu)

Vierailija ei taida olla itse kasvattanu lasta päivääkään tai sitten oot muuten vaan pöllö, viikon ku oot nukkumatta tai nukut huonosti ja vielä jaksat hymyillä lässyttää iloisena kun joku perus vauvan hoito toimi ei onnistu millään nii annan sulle tonnin. eikä se vauva tajua sitä sanotko sille saatana vai olisit ny kulta paikoillaan.

Tsemppiä Iitu, Suomipopin Jaajoa lainatakseni, jos hermot menee ota pala rauhaa silloin tällöin.

iity-
Puolivahingossa

Sosiaalityöntekijät ei missään vaiheessa oo ollu huolissaan meidän tilanteesta, päinvastoin. Tehny vaan perustarkastukset mun menneisyyden takia. 

Ja kiitos tiedosta, tiedänpähän nyt sitten vai? 

1kk isänä Jep jep. Me päästää miehen kanssa huomenna vuorokauden lomalle, niin yritän sinnitellä sinne asti :) Kiitos!

Evis (Ei varmistettu)

Ei se vauvan kanssa aina auvoisaa ole ja joskus tulee äidillekin niitä päivä/aamuja/jotain semmosia ettei vaan jaksais väännellä ja käännellä ja taistella lapsen kanssa. Eihän se huutaminen mitään auta tuossa kohtaa, mutta enemmänkin huutamisella puretaankin omaa kiukkua kuin mitään muuta. Ja yleensä se auttaakin.

Ja edelliseen en voi nyt yhtään yhtyä, ei asiat ole ihan niin mustavalkoisia kuin hän tuntuu asiat näkevän. Tottahan se on ettei pienelle lapselle kuuluisi noin huutaa, mutta tässä maailmassa on monta muutakin asiaa mitä ei pitäisi tehdä ja tehdään silti. Niin ikävää kuin se onkin hermostua omalle lapselleen, niin sitä silti käy jokaiselle vanhemmalle. Ja jokainen vanhempi myös joskus lapselleen huutaa. Ja en koe tuon ikäiselle saatanan huutamista mitenkään pahana, koska lapsi vielä niin pieni ettei ymmärrä esimerkiksi sanan saatana ja kukkanen eroa. Ja jokaisella vanhemmalla niitä kirosanoja tulee lipsumaan etenkin ko se raja tulee vastaan eikä siihen maailma kaadu taikka kukaan kuole. :)

Toivottavasti nyt se loppupäivä sujuu paremmin siellä ja saat aamukahvisi nautittua!

Evis (Ei varmistettu)

Tarkoitin siis tuota ekaa eikä edellistä, tulikin kommentteja sillä aikaa ko kirjoittelin romaaniani.

P.s. Olen muuten se Evis (Vierailija) :) Siirsin itteki blogini tänne.

iity-
Puolivahingossa

Oi Eviskin on rekisteröityny! Huippua :) 

Joo, nää on näitä.

iity-
Puolivahingossa

Hihi nyt menee ihan ristiin kaikki kommentit :-D Uskon että kaikki ymmärrettiin, ketä haettiin takaa :) Oi, täytyykin tsekata!

Evis (Ei varmistettu)

Olin just taiteillu tonne Wordpressin puolelle hianon blogin niin oli miettimistä vaihanko tänne blogiani, tuo Wordpressin blogini on ehkä suurin luomukseni :D Oli hommaa saaha se niin hianoks, mutta ite seuraan blogeja täällä Lilyn puolella niin paljon niin päätin helppouden vuoksi siirtää tänne ja hylätä luomukseni.

Evis (Ei varmistettu)

Mulla nyt on tosiaan vasta yks kirjoitus täällä Lilyssä, siirtelen sitten ajan mittaan Wordpressin puolelta tekstejä tänne ehkä paremmaksikin muunneltuna. ;) Tuo eka kirjoitus on vähän hassu ekaksi kirjoitukseksi, mutta selitinkin jo siihen miksi valitsin sen alkuun.

iity-
Puolivahingossa

Evis Ois kiva selata vähän sitä sun Wordpressin sivua kans, voisitko millään linkittää? :) 

henssu Niinpä :) Senhän takia mä näitä ei-niin-ruususia juttuja kirjottelen, että ne lapsettomatkin pääsis vähän mukaan, nää kun on tuttuja melko monelle perheelliselle (ainakin luulen). Ja myönnän, että pienelle lapselle raivoaminen kuulostais munkin korvaan vielä hirveämmältä, jos ei olis omakohtasia kokemuksia siitä pinnan palamisesta. 

Ja ihan niinku sanoit, on hyvä että näytetään niitä tunteita ja vielä parempi jos osaa hymyillä ja pyytää anteeks jälkikäteen :) 

Tsempit sinnekin, kun kerran saman asian kanssa painitaan! 

 

Evis (Ei varmistettu)

Tässä linkki sinne: http://kaunistajarumaa.wordpress.com/

Ja yhdyn henssuun täysin! Täyttä asiaa.

iity-
Puolivahingossa

Kiitoksia Evis!

henssu Oi, kiva että tykkäät! Kiitos :) Ja joo, niinhän se varmaan on.

Hui, uskon :D

Kristaliina
Puutalobaby

Kyllä multakin pääsee rumasti v*us*tanaa (hyi mua), jos napero esimerkiksi nyt... hmmm... no tarraa hienosti oppimallaan napakalla sormiotteella nännistä kiinni kesken imetyksen. Nyt oon havahtunut kyllä siihen, että omaa kielenkäyttöään on pakko pikapuolin oppia siistimään ennen kuin tyyppi alkaa ymmärtää...

Äitiys ei tee kenestäkään pyhimystä, ja kyllä se oma temperamentti äideilläkin on edelleen olemassa synnytyksen jälkeenkin, ei se siinä ponnistusvaiheessa katoa. Tietysti sitä aina pyrkii hillitsemään ja käyttäytymään rauhallisesti, mutta esimerkiksi univelassa (ennen aamukahvia) on mun mielestä ihan luonnollista, että joskus kiehahtaa. Olennaistahan siinä on, että miten sen oman kiehahtamisen osaa kuitenkin pitää kurissa ja sopivassa mittasuhteessa - tuskin yksi "v*us*tana (hyi mua uudestaan) nyt kuitenkaan lasta pilaa.

iity-
Puolivahingossa

Auuu, mikä esimerkki :-D Ja joo, meillä nyt ei niin kauheen kiire vielä oo, mutta alettiin heitteleen kolikkoja Nean säästöpossuun joka kirosanasta. Se sit tyssäs siihen, että miehellä ei ollu niitä kolikkoja..

Hyvin sanottu, en olis paremmin pystyny :) 

Ella F.
Siperian Ella

Olet mainio, kun olet rehellinen! Kyllä noita sattuu, ja parempi huutaa kuin esim. ravistella. Parempi jotenkin purkaa se oma turhautuminen, ettei ihan pimahda täysillä joskus ja saa aikaan jotain peruuttamatonta. 

Ja kiitos tuosta erinomaisesta kolikko possuun -vinkistä! On se kumma ettei tämä muka-ammattikasvattaja keksinyt tuota itse. Täällä eletään nyt hetkiä, jolloin omaan kielenkäyttöön todella pitää kiinnittää huomiota, ja tällaiselle höyrypäälle se tuottaa kamalasti vaikeuksia. Otan tuon käyttöön välittömästi, ja jottei se kaatuisi kolikoiden puutteeseen (tässä näkee, kuinka tärkeää on saada hyvistä vinkeitä kokemusperäistä tietoa, niin osaa sitten varautua tällaisiinkin järjestelmän hiccuppeihin), perustan verkkopankissa suu siistiksi -tilin nyt näillä näpyttelyillä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsekin ymmärrän sen, että joskus sille lapselle suuttuu pakosta.
Kuitenkaan en ymmärrä sitä, jos huudetaan alle vuoden ikäiselle, niin pienikin kuitenkin ymmärtää, että nyt muuttui äidin äänensävy ja yleensä säikähtääkin sitä.

Voin itse täysin rehellisesti sanoa, etten meidän 11kk.lle ole koskaan huutanut, vaikka meillä tämä vuosi ei ole ollut maailman helpoin koliikin, allergioiden ja valvottujen öiden kanssa. Lapsi ei kuitenkaan tee mitään tahallaan ja sitä voikin miettiä, miltä maailma oikeasti näyttää vauvan silmin. Niinkin arkipäiväisessä tilanteessa kuin vaipanvaihto lapsi näkee lukemattomia asioita, jotka kiinnostavat ja samalla tavalla me naisetkin vääntelehtisimme, jos emme osaisi liikkua ja meidät laitettaisiin esim. kenkäkaupan lattialle lukemattomien hienojen kenkien keskelle.

En millään tavalla halua loukata ketään. Enemmänkin haluan ilmaista, että me äidit miettisimme ensin, että onko lapselle huutaminen loppujen lopuksi mikään ratkaisu.

iity-
Puolivahingossa

Voi kiitos! :) Ja niinpä, se ravistelu kun on oikeasti hengenvaarallista, äänen korottaminen taas ei. 

Hyvä, että oli apua :-D

Liv
Päiväuniaika

Vierailija, lapsi oppii n. 4kk ikäisenä manipuloimaan vanhempiaan itkulla ja kehon asennoilla ;) en tietenkään tarkoita, ettäkö se lapsi mitään pahaa tarkoittaisi, mutta tietoisesti silti.

Meillä tehdään viimoista kulmuria ja uhmatuhmakin taitanee olla aluillaan, pinna siis täälläkin kireällä huonoista öistä ja jatkuvasta vastaan laittamisesta joka saamarin asiasta :) tänää onneks ollut parempi aamu ja jaksoi jopa tunnin leikkiä iloisena (kunnes oma typerä poni sattui olee väärässä paikassa). Kirosanat on ehdottomasti kiellettyjä kun tuo on just siinä iässä et kaikki pitää toistaa ja mantrata, mutta et toki se ääni täälläkin nousee aika muutamankin kerran päivässä :D tuntuu että tyttö istuu jäähyllä ihan jatkuvasti jostain. Argh.

Liv
Päiväuniaika

Äh unohdin taas näpyttäväni puhelimella ja sehän poistaa kaikki enterit ja kappalejaot. Sellainen oli kuitenkin olemassa tuolla välissä.

iity-
Puolivahingossa

Vierailija En nyt välttämättä ihan huutamisesta puhunut, maksimissaan korotan ääntäni ja tiuskin. 

Normaalisti kiukustuessani käyn tupakalla rauhottumassa, mut välillä tulee tilanne, etten sillä hetkellä pysty, minkä takia on pakko purkaa se kiukku sitten verbaalisesti. Lasta kun en ilman valvontaa voi hoitopöydälle jättää tai ilman vaippaa tuoda olkkariin. 
Tottakai se älähtäminen on aina viimenen mahdollinen teko, kun ei vaan pysty enää nielemään kiukkua ja miettimään positiivisia asioita. 

Silloin tällöin kiukustuminen on mun mielestä inhimillistä, enkä omasta mielestäni ole yrittänyt ns. ''rajoja'' tai purkanut kiukkua vauvaan vaan siihen itse tilanteeseen. Ja kuten itsekin totesin tekstissä, vauvahan siinä ei ole mikään syyllinen :)

Mietin pitkin päivää miltä maailma näyttää vauvan silmin, koiran silmin ja jopa miehenkin silmin, mutta näitä sattuu silti. 

Liv Huomasin muuten just tänään, että on opittu vetään tekoitkua ja miehen kanssa naureskeltiin sitä :-D Jännä, että noin pieni osaa :D

Jeba
Tuuliajolla

Yhdyn Ellan kommenttiin siitä kun olet niin rehellinen. :) Kyllä iteltäkin on pari kirosanaa tullut sillon tällön, varsinkin jos imetys ei ota onnistuakseen ja on väsynyt. :)

Tsemppiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Todellakin on ihan normaalia hermostua välillä, itse uskon että kaikki menettävät hermonsa välillä vauva-arkeen. Kovin moni ei vaan myönnä sitä. Tsemppiä ja mukavaa vapaata sitten ku se koittaa :)

iity-
Puolivahingossa

Jeballe ja Vierailijalle Suuret kiitokset! 

Mulla kans muuten imetys sillon poltti hermoja aika paljon. Varsinkin osittaisimettäessä, kun pullon jälkeen alko tuleen niitä rintaraivareita ja mulle tuli ihan hirveen paskat mutsi fiilikset.

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Piti kirjoittaa pidemmästi, mutta pyyhin tekstin kymmenen kertaa pois. Joten sanon nyt vaan, että sä olet iity kova mimmi!

iity-
Puolivahingossa

Voi hitsi, kiitos! :) 

HelloAochi

No joo, mä nyt ajattelen sen homman niin, että oppiipahan  poika ainakin suht nopsaan, että äiti on tällaista räiskyvää tyyppiä, joka nopeasti suuttuu ja yhtä nopeasti leppyy. Huudetaan ja halataan. Ja nyt jo vaikuttaisi poika samanlaiselta, että tiuskitaan toisillemme, mutta aika samanlaisen temperamentin omaavina tullaan silti aika hyvin juttuun. Eli joo, kyllä mäkin tosian tiuskin ja huudan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hermostuminen välillä on ihan normaalia. Ja äänen korottaminen ja kun tilanne on ohi, anteeksipyytäminen. Ei lapsi siitä vahingoitu, että vanhemmat näyttävät tunteitaan. Enemmän vahinkoa tulee, jos lapsi luulee, että vanhemmat ovat aina joka tilanteessa samanlaisia. Lapsihan peilaa omia tunteitaan ja kokemuksiaan vanhempien kautta. Jos vanhemmat eivät koskaan suutu, ei lapsi pysty ymmärtämään sitä, että itse suuttuu joskus. Suoranainen pahoinpitely on tietysti eri juttu ja sen varmasti erotat suuttumisesta ja äänen korottamisesta.

Vinkkinä myös, että vaipan voi vaihtaa myös sylissä. Roikota ensin vauvaa toisen käden päällä siten, että vauvan on vatsa kätesi päällä. Laita vaippa pepun päälle ja kiepsauta vauva syliisi puoli-istuvaan asentoon. Vaippa jää siis takaa vauvan ja sinun väliin. Siitä sitten kiinnität vaipan. Kun vauva on sylissä, pystyt helpommin ohjaamaan vauvan raajoja ja liikkeitä. Kun vauvasi tuosta kasvaa, kaikenlainen liike ja kiemurtelu hoitotoimenpiteiden aikana lisääntyy. Toinen vinkki on, että annat vauvalle käteen jotain kiinnostavaa ennen kuin alat laittaa uutta vaippaa.

Tsemppiä sinulle, blogiasi on kiva seurata, vaikka olenkin jo tällainen entinen teini-äiti, nyt jo keski-ikäinen neljä lasta maailmalle lähettänyt!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikki tosiaan hermostuvat joskus. Pitkät päivät vauvan kanssa tuo älyttömän paljon, mutta myös verottaa. Yhdyn edellisiin kommentteihin anteeksi pyytämisestä. Järkevä on kertoa, miksi äiti nyt sinulle huusi.

Siinä olen eri mieltä, että pienestä pitäen vauva ymmärtää. Ei sanoja, mutta miten ne sanotaan, äänen painot, ilmeet, yms. Ja kaikki tämä vaikuttaa pienen kehitykseen. Joten jutteleminen ja kertominen pikkuiselle tekee hyvää ja auttaa kehittymään pieneksi ihmiseksi:)

Kiitoksia rohkeasta palstastasi. Itse mielellään seurailen reilu 4 kk ikäisen vauvan äitinä!

Dimmi (Ei varmistettu)

Muista, että olet kuitenkin lapsellesi se "turvallisin ihminen" eli lapsi saattaa tosiaan säikähtää, jos se ihminen, johon luottaa eniten ärähtääkin. Varsinkin kun kyse on vielä ihan pienestä vauvasta. Mutta ihan inhimillistähän se on hermostua ja aina sitä ei saa purettua rakentavasti esim. sillä kuuluisalla "laske ensin kymmeneen" -taktiikalla. Tsemppiä ja jaksamista! :)

Housuvaippoja näin muuten mainostettavan ihan lauseella "kun lapsesi ei malta pysyä hoitopöydällä paikoillaan" eli oisko niistä apua, jos teippien kiinnittäminen tuntuu venkoilun takia hankalalta? Meillä on saman ikäinen vauva ja vaipat saa helpommin vaihdettua, kun meillä on hoitopöydän vieressä seinällä roikkumassa lelu, jota voi samalla räpeltää. Huomio näyttää kiinnittyvän hyvin siihen leluun, eikä niihin tavaroihin, joiden ei toivoisi löytyvän lapsen suusta/käsistä :)

Liv
Päiväuniaika

^ Itse asiassa silloin tällöin ärähtäminen (vanhemman) on lapsen kehityksen kannalta ihan yhtä tärkeää, kuin ymmärrys siitä, että syliin saa aina tulla ym. :) Toisaalta kyse on tietty vanhemmista lapsista (tutustu ihmeessä Uhmakirjaan sinäkin ;D Aika ihanan anteeksiantava kirja ja hyvin perusteltuja juttuja). 

Liv
Päiväuniaika

Ahahaha mä en kestä näitä mun kännykkäkommentteja :D Siis tietenkään ihan pienelle ei vaan pitäis huutais. Pitäis. Ei pitäis paljoa muutakaan ja toisaalta on paljon mitä pitäis tehä jotenki jonkun mukaan (koska suositukset!!). Sitä yritin sanoa, ettei kenenkään pitäis ottaa jotain älyttömiä paskamutsifiiliksiä siitä, että sillon tällön läikkyy vähän yli ja ärähtää. Kirjotin tästä aikanani hiivatin pitkän tekstin entiseen blogiini, siis siitä ettei kukaan jostain huutava äiti (tai isä) ole mikään huono vanhempi. Huonoa vanhemmuutta mitataan siinä vaiheessa, kun pitää tehdä valinta josko huutaa ja saa sillä huonoa fiilistä purettua, vai viskooko ehkä sen lapsen seinään. Ja sitte toki se, että se lapsi (vanhempi, tietty.) tarvii ne rajat ja sen lapsenkin pitää oppia, et vaikka vanhemmat tai kuka vaan joskus raivostuu ja huutaa, ei se maailma siihen kaadu. Että sitte pyydetään anteeks ja halaillaan. Mä vähän nään, että missä tahansa normaalissa perheessä se asioista huutaminen ja turhautuminen alkaa jo sillon kun se penska on nuori, ja se on ihan ok. Vähän niinku harjottelua (eikä nyt puhuta mistään edes joka viikko raivostumisesta).  Järkytyshän se oliskin, kun ei koskaan olis huudettu ja yhtäkkiä mammalla menis 3-vuotiaan kanssa hermo. Siinä vois pienen lapsen maailma tosissaan hajota. 

Minni123 (Ei varmistettu)

Moikka! Sun fiilikset on inhimillisiä. Lapsen käsistä riuhtominen on kuitenkin ehdottoman väärin. On paljon pienempi paha vielä lapsi hetkeksi olohuoneeseen ilman vaippaa ja keskeyttää homma hetkeksi. Jaksamista kovasti sulle!!

Kommentoi