Turvallisuus vs. pumpulikasvatus

Ladataan...
Puolivahingossa

Mitä enemmän tyyppi kasvaa ja oppii, mä mietin kodin turvallisuutta. 
On sekunteja, kun en seuraa leikkejä tai menemisiä ja just niinä sekunteina sattuu aina jotain. Toi meidän pähee syöttötuoli on keikahtanu kolme kertaa kaveri mukana ja oon aina tiskannu ihan vieressä. Se on ihan käsittämätöntä. Ja hassua on se, että tyyppi on heti pystyssä menemässä syöttötuolin kimppuun uudelleen. 

Vaikka tää minikaksio ei mikään varsinainen surmaloukku olekaan, piti täälläkin tehdä järjestelyitä. En voi pitää sukkapuikkoja missä sattuu, jesaria ja sähköteippiä löytyy sieltä täältä ja kaiken näköstä on jemmattu tai peitetty. 

Pahimmat intressit tyypin osalta liittyy sähköön. Kaikki johdot, pistorasiat ja sähköllä toimivat laitteet kiinnostaa vähän liikaakin. 
Yritettiin alkuun pärjätä kieltämällä, mutta siitähän toi uhmakas taapero vasta innostu. 

''Plop, plop'' ja tulppia alko ilmestyyn kun sieniä sateella. Kehityksen puolesta ei vielä olla siinä pisteessä, että pistorasioihin tungettaisiin mitään sähköä johdattavia esineitä, mutta kuolapusut rasioiden ja tyypin välillä tuskin tekee mitään hyvää.

Kaikki laturit ja piuhat on poissa silmistä. Sohvan selkänojan takana.
Henkarilla metsästän puhelimen laturia aina kun on tarve. 
Johtohelvetti majaili ennen sohvan alla, mikä oli paljon hankalampaa. Sai hikoilla litratolkulla, ettei yksikään minipiuha pilkota mistään. Ja saman verran, jos sattu tarvitsemaan just sitä minipiuhaa - minkä jälkeen se sitten oli tyypin esillä kuitenkin. 

Periaatteessa ihan hyvä, että näistä vekottimista kiinnostuttiin nyt eikä parin vuoden päästä, kun niihin ymmärretään jo tunkeakin jotain.

  Kirjahyllystä tyyppi vähitellen omii itselleen aina yhden tason lisää. Minkä takia mutsin kamat on aika piukassa muilla tasoilla.
Miehen kirjahyllyssä/tv -tasossa ei voi pitää oikein mitään. Telkkarin alla on neljä avointa lokeroa ja ainoa siellä säilytettävä esine on pöytäliina. Mikä on aina lattialla, niinkun tossa kuvassakin.
Sitten taas telkkarin yläpuolella on kaikki elektroniikka jemmassa. Ja muuta ei sitten oikein mahdu.

Ja kuten huomaa, olkarissa ei pöytää huoneen keskellä enää olekaan. Sekin jemmattiin.
 

Siinä vaiheessa kun tyyppi opetteli seisomaan tukea vasten, suurimmat itkut tuli pöydän takia. Laskeutuminen tuotti ongelmia ja pää kolahti aina. 
Huomattiin kyllä muutenkin, että pöydän on parempi olla sivussa. Jos se on keskellä huonetta, siinä ei voi pitää yhtään mitään. 
Ja onpahan leikkitilaakin nyt.

Se mikä mua eniten näissä turvajärjestelyissä mietityttää - on, että mihin mun kuuluu vetää raja ''saa koskea / ei saa koskea'' välillä. Ja menenkö nyt vaan sieltä, missä aita on matalin, jos jemmailen ja siirtelen juttuja minkä kerkeän. Mutta toisaalta en haluais olla koko aikaa kieltämässäkään.

Ääh.

Tyyppi on sen olonen, että se ymmärtää suurimmassa osassa yhteyksissä kieltämisen, mutta joskus jatkaa tekemisiään silti. Verhojen repimistä, lämpimän uuninlasin koskemista ja syöttötuolissa roikkumista jatkejaan kielloista huolimatta. 

Verhojen repiminen on ehdoton ei. Mutsi ei jaksa ripustaa niitä uudelleen. On päiviä, kun kiellän naama punasena minuutin välein ja sitten taas päiviä, kun ne ei kiinnosta tyyppiä yhtään.  

Uuninlasiin koskeminen kielletään, mutta ei revitä tyyppiä pois. Lasi on lämmin, ei polttavan kuuma - mutta toivon, että tyyppi jossain vaiheessa ymmärtäis mahdollisen kivun tai edes sen lämmön liittyvän kieltämiseen ja just siihen tilanteeseen.

Syöttötuolissa roikkuminen on jossain määrin ehdoton ei. Kiellän jonkun aikaa, ennen kun haen tyypin tekemään jotain muuta. Odottelen sitä hetkeä, että se tajuaa kaatumisen jälkeen vihdoin lopettaa uudelleen kiipeämisen.

Vessaan meneminen on ehdoton ei. Ovea on kissan takia pakko pitää raollaan ja siellähän vasta kiinnostavia juttuja onkin hiekkalaatikosta lähtien. Tyyppi kuitenkin tässä yhteydessä jättää yleensä menemättä, jos kieltää. Jos ei, ovi menee pariks minuutiks kiinni.

Makkariin meneminen on jee. Vaikka vähän jännittääkin päästää mukula sinne, koska en välttämättä pysty seurailemaan tekemisiä.

Kissan lähestyminen ilman äitiä on vähän kiikun kaakun. Jos katti nukkuu, yritän kieltää - muuten en välttämättä aina.  
 
Ja sitten taas yhden jutun kanssa mä olen luovuttanut kokonaan.

Meinaan Ikean peilin. Mitä enemmän kielsin koskemasta peiliin, sitä enemmän peilissä oltiin kiinni.
Varmistelin jatkuvasti, että se pysyy tukevasti seinässä ja teippasin terävät kulmat alhaalta. 
Eli joo, mene vaan. Ja sitten se kiinnostus loppukin jo. Peiliä vasten ei kuitenkaan saa seisoskella. 

Olis ihan mahtavaa, jos ei ikinä tarvis kieltää mistään, mutta kyllä se taitaa olla jossain määrin pakollista ja jopa suotavaa. Tulisin saamaan aika monet keskarit ja haistattelut murrosikäiseltä tyypiltä, joka on kuuluisan vapaan kasvatuksen tulos. 
Voisin myös pehmustaa koko kämpän kuplamuovilla ja pehmoleluilla, mutta sekään tuskin toimis. Parempi, että oppii kaatumaan oikein - kun että kaatumista sais pelätä koko ajan.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana kuulla, et jollain muullakin on ongelmia ton asian suhteen! Onneks meidän sisustus on suunniteltu niin, että kaikki pistorasiat jää piiloon (siirteleppä siinä sit sohvia, ku haluut vaihtaa tietokoneen piuhan paikkaa...), mut onpahan pikkuherralla hitusen turvallisempaa. Myös isin kaiuttimet, digiboksit yms kiinnosti kovin (tai niiden johdot), mut nyt ne on jo onneks jätetty rauhaan. Olohuoneen pöytäkin sai pitää paikkansa, ensin sitä kyllä oltiin muksittu aika monta kertaa, mut kovalla harjoittelulla enää ei osu! Ainoo "ongelma" oikeastaan enää on televisio, tietokoneet ja laatikostot.. Ai että kui mukava laatikosta on ottaa kiinni, harmi vaan et se aukee ja sit sattuu.

http://themotherandthelittleboyslife.blogspot.fi/

iity-
Puolivahingossa

Hah :-D

Meillä television kanssa ainoo ongelma on alalaidassa olevat sisäänrakennetut napit, joilla pystyy vaihteleen kanavia. Muutama viikko sitten kirosin, että taisi moisen härpäkkeen keksijä olla lapseton tyyppi. :)
Ja ainoot ei-jämäkät laatikostot löytyy keittiöstä ruokapöydän tuolin takaa, niin jää nekin rauhaan. :) 

MirvaK

Meillä ihan ehdoton MUST on VHS-soitin. Kyllä meiltä löytyy edelleen kyseinen kapistus. Sen nappuloita on kiva räpeltää ja luukkuun työntää sormet. Lelulaatikko on laitettu eteen hiukan hidastamaan. Ei kuitenkaan estä, koska neiti on keksinyt kurkotella sivusta.  Olohuoneesta olen poistanut kaappien ja laatikoiden nupit, kun en jaksa koko aikaa siivota VHS/DVD-ohjelmia lattialta pois.Kulmähyllystä on siirretty särkyvät kolmelta alimmalta hyllyltä pois. Keittiössä jo aikoinaan alalaatikot täytin muovikipoilla. Sähköjohdon pyrin pitää piilossa, mutta kännykän laturi usein unohtuu näkyville ja lähes päivittäin neiti sitten lataa itseensä lisää virtaa. Vessan ja kylppärin ovet ovat useimmiten suljettuna, mutta esim. pyyketessä neiti on valvotusti mukana. Isoveljen huoneen ovi on usein kiinni, koska huoneesta löytyy kaikkea pientä. Tosin kyseessä haitariovi, jonka neiti osaa aukaista. Muuten vain sanon EI ja haen neidin väärästä paikkaa pois. Melko vapaasti neiti saa täällä mennä. Onhan mulla täällä noita lastenvahteja.

iity-
Puolivahingossa

Meillä ei vielä olla tajuttu, miten saranakaapit aukee - eli sen suhteen keittiön kaapisto, vaatekaappi ja tv-tason kaapit on ollu turvassa. Sitten taas raolla olevat ovet opittiin viikko sitten avaamaan (= siirtymään pois edestä). Tuotti tuskaa käydä vessassa, kun tyyppi päätti aina tulla seisoskelemaan ovea vasten, nyt onneks tajuaa odotella siinä oven vieressä :) 

phocahispida

Hei kiva että hait kisaan mukaan! ;)

iity-
Puolivahingossa

Joo, ihan mielenkiinnosta oli pakko, en kuitenkaan ala spämmäileen fb:ssä tai täällä äänestäjien toivossa - enkä ihan rehellisesti usko voittomahiksiin yhtään :-D 

Aaa, tyyppi on tuossa iässä. Usko pois, vaikka sä kuinka nyt laitat niitä tavaroita piiloon (kyllä, se siis kannattaa!) niin ei se kieltäminen tule silti loppumaan. ;) Eli sen puolesta ei tarvi ressata, sitä kyllä riittää ja vuosien saatossa se kieltämisen määrä vain kasvaa. Niin ja, rajat on rakkautta eli rajat kannattaa tehdä selväksi niin vituttavaa ja väsyttävää kuin se välillä onkin.

Kommentoi

Ladataan...