Vartalo viikon jälkeen

Puolivahingossa

On hassua kuinka omaan kroppaan täytyy tutustua ihan uudestaan lapsen saannin myötä. Olin yllättynyt millaiseksi maha todellisuudessa jää ja kuinka äkkiä paino putoaa. Ja onhan se kroppa muutenkin muuttunut.
Taidan tässäkin asiassa olla yksi niistä onnekkaista, kun niitä ''raskauskiloja'' on viikon jälkeen synnytyksestä enää muutama, kotivaa'an mukaan 2,5. Tiedä sitten paljonko niistäkin on pelkästään tissiä ja roikkuvaa mahaa + paino heitteli aikalailla ennen raskautta. 

Arvet ei juuri nyt haittaa. Ne on vaaleita ja sain kivan näkösen masun tilalle maailman kauneimman tytön. Ihan vaan näin puolueettomasti sanoen.

Jalat - varsinkin sääret on pienentyny ja on ihan huippua katsoa niitä nykyään. Mulla on aina ollu lihaksikkaat jalat, kiitos ratsastuksen ja edellisen työpaikan ja nyt ne kerrankin näyttää hoikemmilta. Ainakaan mulla ei ollu yhtään turvonnu olo raskaana, joten uskon imettämisen hoikentaneen niitä. Enkä aio enää treenata niitä samaan kuntoon, ku ennen.

Tissit nyt sanomattakin on muuttunu. Maito laskeutui, minkä seurauksena koko oli suurinpiirtein metri kertaa metri, paino sen mukainen etten saanut käsiä ojennettua ylös ja kaiken lisäks ne oli kivikovat. Tyhmänä ostin imetysliivit raskaana, joten pääsin kotiuduttuani shoppailemaan parit uudet. Nyt ne on jo vähän muokkaantuneet babyn syömisrytmin mukaan, eikä joudu käyttämään liivinsuojuksina taiteltuja harsoja. 

Normaalisti oon utelias, mutta sinne jalkojen väliin en oo uskaltanu vilkasta. Enkä aio vielä pitkään aikaan. Peppu näyttää tällä hetkellä ihan kivalta. Sinne tuli vähän ylimäärästä suklaata ahmiessa, mutta farkut mahtuu jalkaan pitkästä aikaa. Jes!

Hiukset alkaa pikkuhiljaa voimaan paremmin, eikä ne rasvoitu läheskään yhtä pahasti, ku vielä kaks viikkoa sitten. Naamassa on edelleen hormoneista johtuen finnejä, vaikka niiden piti jäädä sinne laitokselle.

Pikkuveli (13vee) muuten kysy huolestuneena, että jäikö sinne mahaan jotain ja ollaanko nyt ihan varmoja. Olisin kysyny kätilöltä samaa, ellen olis raskausaikana googlettanu niin huolellisesti. 

(Kuvassa on vähän hassu asento, mutta saattepahan edes vähän osviittaa mahan nykyisestä kunnosta.)

Mainitsenpa vielä, että vaikka yksikään kiloista ei olisi vielä tässä vaiheessa lähteny, olisin tyytyväinen silti. Keho on joutunu äärettömän koville viimesen kymmenen kuukauden aikana, enkä voi kun pelkästään kiittää sitä tosta sängyllä makaavasta nyytistä.

Share

Kommentit

MirvaK

Tosi mielenkiintoista lukea edelleen sun juttuja, kun molemmilla pieni nyytti.

Tänään juuri kaivoin normaalivaatteiden laatikon esiin ja aloin sovittaa housuja. Yhdet farkut meni jalkaa. Jee. Suurin osa oli yhden koon päässä. Kyllä se tästä vielä. Paino lähtenyt n. 8kg, 7kg olisi vielä jäljellä. Puoli viikkoa sitten mun maha oli kuin sulla kuvassa, mutta ihan ällikällä olen, että muutamassa päivässä on tapahtunut pienentymistä ihan valtavasti.

iity-
Puolivahingossa

No hyvä! :)

Niinpä, kyllä se siitä - ei stressiä. :) Sama mulla mahan kanssa, et pienentyy päivä päivältä ja voi olla, ettei sitä ookkaan enää vuoden päästä, vaikka siihen olin varautunu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, blogiasi on ollut tosi mielenkiintoista lukea ja olen ollut erityisen iloinen parista viimeisimmästä kirjoituksestasi.

Osaat kirjoittaa hyvin ja kerrot synnytyksestä ja vauvastasi todella kauniisti.

Itselläni matka ei ole vielä edes puolivälissä, mutta odotan innolla.

Kaikkea hyvää sinulle ja pienelle perheellesi!

iity-
Puolivahingossa

Kiitos hirveesti! :) Onnittelut ja kaikkea hyvää sinne myös. :)

Teiniäiti itsekin (Ei varmistettu)

Hei, törmäsin blogiisi Puutalobabyn mainitessa sen omassa blogissaan.

Pakko sanoa, että kirjoitat todella hyvin ja kaunistelematta asioita. Tuli luettua kaikki postauksesi heti. Kuitenkaan se raskausaika ei ole aina herkkua, kuten ei se vauva-aikakaan.

Voin hyvin samaistua joihinkin kirjoituksiisi, kuten se, missä sanoit niistä ennakkoluuloista nuoria äitejä kohtaan. Itse siis olen 20 täyttänyt kohta 8 kk vanhan poitsun äiti ja ennakkoluuloja on ikävä kyllä sattunut vastaan.

Tsemppiä ja onnea pienestä tytöstä!

iity-
Puolivahingossa

No kiva, että törmäsit! :)

Kiitoksia paljon ja tsempit sinnekkin poitsun kanssa. :)

nappi (Ei varmistettu)

Onnea minultakin! Itsekin sain esikoisen juuri samoihin aikoihin ja pohdin samoja juttuja! Ainoo, ettei nyt enää ehdi samalla tavalla viettää aikaa netissä kun raskaana...

iity-
Puolivahingossa

No siinä tapauksessa onnittelut sinnekin :) Hah, niinhän se vähän menee :D 

Kommentoi