Ylläreitä

Puolivahingossa

Olin melko varma, että olin lukenut kaikesta kaiken liittyen synnytykseen ja isoimmilta ylläreiltä vältyttäisiin. Lueskelin älyttömän paljon synnytyskertomuksia, lähdin liikkeelle positiivisin mielin ja ilman niitä oikeesti turhia suunnitelmia.
Mutta kappas, tulihan niitä asioita vastaan, mistä en ollut kuullutkaan tai en ollut sen enempää miettinyt/varautunut. 

  • Lapsivedet lorahti sänkyyn yöllä ja heräsin sekunnin sitä ennen. Oli vaan pakko huutaa miehen nimi ennen vesien ryöppymistä. Eikä se paukapää edes heränny siihen. 
  • Ei supisteluja ensimmäiseen tuntiin. Pientä särkyä alavatsassa samalla kun mietin montako omenaa tarvitsee synnärille mukaan ja kauankohan miehellä kestää laittaa hiuksensa.
  • Ai miten sattukin, lempparibiisi automatkalla!
  • Tajusin, etten joudu ylihuomenna käynnistykseen. Wuhuu! Itseasiassa vielä keskellä järkyttävien supistustenkin hehkutin, ettei tarvi mennä sinne.
  • Kerrankin oli parkkipaikkoja vapaana. 
  • Jouduttiin odotteleen melko kauan laitoksen oven takana ja pelkäsin kylmässä yössä pissatulehdusta, koska housut oli lapsivedessä ja paikat ollu sen 1,5cm auki jo ainakin kuukauden päivät.
  • Inhottavan oloinen hoitajaihminen otti mahasta puolentunnin verran supistuskäyriä ja vauvan liikkeitä. 
  • Anteeks nyt vaan, mutta mitkä noi verkkosysteemit on, mitä mun täytyis kutsua pikkuhousuiks?
  • Jaaha, 20 minuutin supistelujen jälkeen (mitkä oli vasta kirosana -luokkaa) olin jo parin sormen verran auki. Lähtö saliin.
  • Älyttömän kova vapina koko kropassa. Ja kylmyys. Ponnistusvaiheessakin oli pakko pitää peitto päällä.
  • Läppäsinkö mä tosiaan kätilöä käsille, kun se kokeili mun mahaa kesken supistuksen?
  • Kahden tunnin ilokaasun ja lyhyen suihkukokeilun jälkeen supistukset oli kuolema -luokkaa, kolme kertaa meinasi lähteä taju ennenkuin sain maskin pois naamalta ja jotenkin huudettua epiduraalin. Sain sen onneksi heti.
  • Kun epiduraali vaikutti 10-15 minuutin jälkeen, sain jo hymyiltyä ja naureskelin kätilöiden kanssa.
  • Siinä samassa alko tuntuun painetta pepussa ja luulin, että nyt on pakko päästä vessaan. Lyhyen vessareissun jälkeen tajusin, et ei se ollukkaan sitä. Kätilö teki tutkimuksen, eikä meistä kukaan voinu uskoa, että olin jo kokonaan auki. Hei vesien menosta oli neljä tuntia, supisteluja ei niinkään kauaa. Ja mä olen ensisynnyttäjä. 
  • Pelkäsin älyttömästi, että päästän pieruja tai sitä oikeeta tavaraa. Tais johtua ilokaasusta.
  • Ai, eihän tässä ponnistaessa tarvikkaan huutaa. Tai hikoilla. Puskea vaan.
  • Toiset sanoo ponnistusvaiheen olevan helpotus. Ja että pään ulostulon jälkeen helpottaa. Ei ja ei. Pää ja koko muu vartalo oli yhtä tuskaa alusta loppuun, ainakin jos lapsi on yli neljä kiloa.
  • Ai haluanko kokeilla vauvan tukkaa mun jalkojen välistä? Hyi, en todellakaan.
  • Nyt mä kyllä repeän ihan väärästä paikasta. Välilihanhan tässä kuuluu mennä, eikä paikat ylempää.
  • No ei ollu kivaa sen istukankaan ulos ponnistaminen. Paikat hellänä, antakaa mun jo olla.
  • Kaks tikkiä maailman hirveimpiin paikkoihin (siihen mistä tulee pissa ja toinen klitorikseen - kyllä, luit oikein) sattu saman verran, ku lapsen ulos saaminen ja supistukset yhteensä.
  • Kahvin juominen sängyssä kaiken tämän jälkeen oli yhtäkuin taivas.

Synnytyksen jälkeen tuli vielä muutama ylläri:

  • Ai mikä jälkivuoto? Jaaha, vaipat jalkaan. Tässä vaiheessa muuten rakastuin niihin verkkopikkareihin ja nappasin kotiinkin yhdet, koska sitä vuotoa tuli tosiaan niin paljon, että luulin kuolevani veren hukkaan ja samat tenasiteet on vieläkin kotona käytössä.
  • Paljonko suihkussa käyminen ja pissaaminen voi sattua?
  •  Hyi, tää mun maha elää ihan omaa elämää. Pitää ääntä ja liikkuu.
  • Voiko tissit olla näin isot ja kivikovat?
  • Ei kiinnosta, vaikka tukassa on vauvankakkaa ja paidassa isot maitoläntit. Ihan sama, mää oon just synnyttäny.

Ja vielä vauvaan liittyvät yllärit:

  • Sehän on oikeesti nätti.
  • Oho, kaikki vauvat ei itkekään.
  • Kuuluuko tän imee näin kovaa?
  • En mä tiedä onko sillä kakka housuissa, mun mielestä se tuoksuu hajuvedeltä. Ihme juttu - en meinaan vieläkään haista sitä kakkaa, vaikka mies haistaa.
Share

Kommentit

Seregi
Sekaisin Seregistä

Kiitos tästä päivityksestä. Minulle, joka olen lapseton, tuli paljon uutta :) Ja onnea vielä sinne vauvalandiaan.

Onnittelija (Ei varmistettu)

Eli siis hienosti sujui! Isot isot onnittelut nuorelle tuoreelle äidille ja koko perheelle!

Mä olen kans miettinyt miks ne ei vaivaudu missään valmennuksissa varottamaan siitä miten ällöä se on kun mahaa painellaan tyhjäksi synnytyksen jälkeen ja että oikeasti ei ole vuotamassa kuiviin seur 5 viikkoa.. :P Yäk. Onneks mun lapset on jo tehty.

harhaanjohtava

Paljon onnea! Kivasti kirjoitettu tarina. Mietin pari kertaa, että pitäisikö hävetä, että nauran. :D

iity-
Puolivahingossa

Seregi Kiitos monesti :) Jep, vaikka siitä hirveimmästä eli välilihan repeämisestä on kuullu paljon, oon ihmetelly miksei ihan kaikesta puhuta siltikään. Niinkun Onnittelijakin kirjoitteli, se mahan (=kohdun) painelu heti synnytyksen jälkeen + osastolle siirryttäessä, sitä seuraavana päivänä ja vielä kotiutumisenkin yhteydessä oli jotain ihan kamalaa. Uskallankohan mainita tässä ketään traumatisoimatta, että multa tuli seuraavana päivänä melkein hiiren kokonen hyytymä vuodon mukana ja koska en ollu moiseen varautunu, olin ihan varma, että nyt tuli noutaja ja mietin jo miten mies pärjää vauvan kanssa kahden.  
Kiitos harhaanjohtava, eikä tarvi hävetä! :)

MirvaK

Kahdessa edellisessä synnytyksessä olisin sanonut juuri tuon että pään jälkeen kaikki on helpottavaa. Kaksi ekaa kun tulivat tyyliin "nyt tulee pää, oho se tulikin kokonaan". Mutta tää kolmas. Ainoa aivan kaamea vaihe oli se kun pää tuli ja sen jälkeen tulin tietoiseksi, että hommia pitää tehdä että muu kroppakin tulee. Että on siinä eroa näköjään kun punkeeko pihalle alle 4kg mukulaa vai yli. Lapset 3660g/51cm, 3220g/50cm ja 4195g/50,5cm.

iity-
Puolivahingossa

Papyli Voi hitsi, mun ois kannattanu varottaa viimesillään raskaana olevia tän lukemisesta :D

MirvaK Niinpä. Onneks meidän pieni-iso ei ihan noin painava kuitenkaan ollu. 4020g ja 52cm :)

Vierailija (Ei varmistettu)

kamalaa ajatella noita yli 4 kg lapsia, tuntuu niin isoilta! :D mun poika kun oli syntyessään vaivaiset 1535 g.... tosin keisarileikkauksella se meni, että mä olin kipee vasta jälkeenpäin, ja aika kauankin. varmaan puol vuotta leikkauksen jälkeen piti köpötellä ku mikäkin mummo :D

niin ja ollessaan 4 kg jätkä tais olla useamman kuukauden jo :)

harhaanjohtava

^(Vierailijalle): Oih, samaa mietin noista isoista syntyneistä. Oma poika oli noin 3 kilonen ja syntyi etuajassa. Siitä povattiin yli nelikiloista. Hui kauhea! Teillä taisi poika syntyä sitten aika paljonkin aikaisessa?

Leikkauksen myös kokeneena, muistan sen pitkään kestäneen kivun. Vahvalla särkylääkityksellä sinniteltiin pitkään. Mutta silti olen onnellinen siitä, että tavallaan skippasin sen itse synnytyksen. En varmaan olisi kestänyt sitä synnytyskipua.

Kirjoitin muuten oman synnytystarinani muistellen tänne tällä viikolla. Jos jotain kiinnostaa. (Apua, kuulostan vain mainokselta! :/ )

Mamma
Mamman Sähkövatkain

itsellä esikoinen tuli 3,5h supistusten alkamisesta, eikä mennyt kyllä kauaa enää kalvojen puhkasemisesta (joka oli helpottavaa.) Väliliha leikattiin, koska povattiin yli 4kg vauvaa tikkejä siis aika paljon enemmän kun 2, eikä kyllä sattunut, mutta en vieläkään tiedä missä ne oikeastaan oli :D Omalla kohdalla ponnistaminen oli helpotus vaikka kauaa en joutunut odottamaan että sain luvan aloittaa. Mäkin luulin että pitää huutaa :D mutta tajusin että se huutaminen vie enemmän voimia. Olin tosiaan niin nopea, etten kerennyt mitään kivunlievityksiä  saamaan niimpä ilokaasu oli kaverina. Mutta uskon että toinen saa mennä myös ilman jos tulee nopeampaa kuin edeltäjänsä ja sitä mä vasta pelkäänkin että kerekänkö edes sairaalaan asti, vaikka vaan n. 3km päässä :D

Mamma
Mamman Sähkövatkain

niin ja tiedän niin ton istukka tuskan, kun ei tiedä enää millä on ponnistettu, niimpä 20 min meni siinä ja lääkäri joutu tulla vähän avittamaan ja  sanoi vielä varmaan aika kliseenä "onnea, teille syntyi terve istukka" :D

MirvaK

Eipä tuo hitusen alle 4,2kg niin iso ollut, vaikka oli kilon painavempi kuin toinen lapsi. Kun sain tuon kevyimmän lapsen, niin ystävä sai 2kk myöhemmin oman lapsena. Hänen lapsensa oli 4820g/56cm ja omani oli suunnilleen saman kokoinen silloin vaikka ikää oli 2kk. Silloin kauhistelin, että jos sellainen jötkäle olisi maailmaan pitänyt saattaa, niin huh huh.

Mamma: Mulla kesti tässä kolmannessa synnytyksessä istukan tulo tunnin. Ilmoittivat jo leikkuriin, että täältä tullaan. Joku eri kätilö päätti vielä kerran kokeilla painaa ja onneksi sai irtoamaaan. Kätilöt pahoittelivat jälkikäteen kun olivat joutuneet olemaan niin kovakouraisia. Mutta parempi että multa ilmat pihalle kuin leikkuriin. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

harhaanjohtava: joo herra syntyi 1,5 kk etuajassa mun raskausmyrkytyksen vuoksi. napanuorassa oli blokki, joka esti pikku poitsun kasvamisen, niin oli pakko ottaa ulos kasvamaan. oli pieni jopa "ikäisekseen", ois pitäny olla tossa vaiheessa lähemmäs 2 kg.. ja alku oli tosiaan hankalaa, oli pari viikkoa hengityskoneissa ja lisähapella ja ilmarinta ja sen myötä keuhkon puhkaisukin koettiin... ja sen puhkaisun takia myös verenmyrkytys. ei ollut helppoa ei, mutta jätkä ei oo sairaalassa olon jälkeen edes yhtä flunssaa sairastanut, on terve kuin pukki ja nyt jo vähän reilu 1 v :) <3 minun pikku sankari!

Kommentoi