Ladataan...
Puolivahingossa

Mun mielessä on jo pidemmän aikaa kummitellu useiden bloggaajien suosiossa oleva kysymys ja vastaus -postaus. Jotenkin se on sinne takaraivoon jäänytkin kolkutteleen, mutta nyt ajattelin toteuttaa. 
Rakastin nuorempana täytellä niihin koulupäiväkirjojen kaverit -sivuille lempiruokia ja mitä ottaisin autiolle saarelle mukaan, niinkun varmaan jokainen meistä ja siitä se ajatus sitten lähti.

Siksipä nyt heitänkin teille ihanille lukijoille sekä satunnaisesti lueskeleville haasteen; kysy multa jotain. Ihan mitä vaan mielikuvituksesi tuokin esille. 
Vaikka jotain, mikä on mielessä pyörinyt jo jonkun aikaa, mutta et ole viitsinyt kysyä.

Jos omalla naamalla kysyminen jänskättää, voit laittaa anonyymin kommentin. Myös Puolivahingossa facebook -sivulle ja sähköpostiin tulevat kysymykset otetaan mukaan. :)

Nyt pidetään peukut pystyssä, että kysyjiä löytyy!

Ps. Voit myös heittää kommenttia mahdollisesta toivepostauksesta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Mietin melko pitkään uskallanko tuulettaa ja kirjoittaa tästä. Kyllä mä uskallan. Ja jos asiat keikahtaa tän tekstin jälkeen ihan persuksilleen, kirjoitan siitäkin. Sitähän se vauvan kanssa eläminen on. Onnistumisia, pieleenmenemistä ja sopeutumista, kunnes taas onnistuu.

Vauvalla on pienestä asti ollut hyvä rytmi. Unta neljä tuntia, vaippa vaihtoon, syöttö ja taas unta. Pari viikkosesta eteenpäin alettiin seurustella ja hymyileenkin opittiin jo neljän viikon iässä. 

Pikkuhiljaa vauva alkoi olemaan valveilla pidempiä aikoja ja nukkumaan yhdet pidemmät unet, mitkä harmiksemme sijoittuivat päiväaikaan. Hereillään vauva oli aina jonkun aikaa tyytyväinen, kunnes alkoi huuto, mikä ei loppunut millään. Ei maidolla, kantamisella, juttelemisella tai vaipan vaihdolla. 

. . .

Makuuhuoneeseen asennettiin televisio. Mies ei voi sietää BigBrother -ohjelmaa, mutta ite katon, jos siihen on mahdollisuus ja jos muistan. 
Toisen telkkarin myötä siihen tietenkin tuli mahdollisuus joka ilta.
Istuin makkarissa vauva sylissä parina iltana ja vauva nukahti syliin. 

. . .

Tuli päiviä, kun vauva itki. Ei nälkäänsä, ei vaippaansa, joten ajattelin niiden olevan niitä ilmavaivoja jälleen. Katselin taas kymmenen maissa makkarissa ohjelmaani ja jos vauva itki sängyssään, lykkäsin tutin suuhun, että kuulen mitä ohjelmassa puhutaan (vuoden mutsi -titteli tänne, kiitti). Toistin tätä monta kertaa, kunnes puolessa välissä ohjelmaa vauva oli nukahtanut ja tutti makasi sängyllä. Ai hä? Miten se voi nukkua, siihenhän sattuu? 

Tuli seuraava ilta ja sama toistui. Vauva nukahti sänkyynsä parin tutin laiton jälkeen.

Yks ilta menin taas makkariin, laitoin vauvan sänkyynsä, avasin telkkarin ja olin laittamassa tuttia suuhun, kun huomasin että ei hitsi, sehän nukkuu jo. No, eipä tarvinnu tuttia.

. . .

Tässä vaiheessa tajusin, ettei se vauva välttämättä ilmavaivoja huutanutkaan, vaan väsymystä. En tienny, että noin pieni voi edes huutaa väsymystä enkä todellakaan ollu lukenu 5 viikkosen nukuttamisesta. Alkuun vauva nukahti rinnalle ja myöhemmin syliin, jos nukahti. Tai autoon, vaunuihin jne. 

Noh, se rinnalle nukuttaminen ei tietenkään enää tänä pävänä onnistu, sylistä herätään sänkyyn laiton yhteydessä, eikä mua nappaa autolla ajelut pitkin yötä. 

. . .

Aloin tarkotuksella nukuttaan vauvaa kymmeneltä illalla. Puoli yhteentoista asti tutin tippumiseen herätään, joten sen aikaa ainakin on hyvä katsoa vieressä telkkaria. Jos tutti tippuu, odotetaan hetki itkua tai hengityksen tihentymistä. Jos itku alkaa, täytyy tutti laittaa äkkiä, ettei vauva kerkeä itkemään itseään kokonaan hereille puoliunesta. 
Tuttia laittaessa ei turhia höpötellä tai silitellä.
Jos taas tutin lykkää liian ajoissa, sille irvistellään ja sitä työnnetään kielellä pois suusta, kunnes siihenkin herätään puoliunesta. 

Ja välillä tutin tippumiseen herätään melkein, mutta jatketaan kuitenkin unia. Välillä taas tippumiseen ei havahduta ollenkaan, mutta sillon ollaankin oltu jo syvässä unessa. Vauvalla kestää syvään uneen meneminen n.20 minuuttia.

Tuli ilta, jolloin nukutin vauvaa vasta yhdeltätoista. Yhdellä tunnilla oli jo niin suuri ero, että vauva itki kaikesta huolimatta yhteen asti. Sen jälkeen päätettiin, että joo, kyllä se kymmeneltä on hyvä.

. . .

Näinä päivänä meillä nukutetaan vauva kymmeneltä, minkä jälkeen vauva nukkuu 6-8 tunti putkeen. Pari kertaa nukkunut kymmenenkin tuntia. Äiti käy suihkussa, tiskaa, siivoaa keittiön, keittää pullot ja menee yhdeltä tai kahdelta nukkumaan. Isi tulee perässä.

Aamulla herätään vauvan itkuun, vaihdetaan vaippa ja syödään tissiä, minkä jälkeen otetaan äidin kanssa parin tunnin päikkärit. Kellonaika vaihtelee, eikä äiti välttämättä edes jaksa katsoa kelloa.

Kymmenen-yhdentoista aikaan yleensä noustaan sängystä, vaihdetaan vaippa, laitetaan tuttipullosta tavaraa suuhun ja joko seurustellaan tai nukahdetaan uudestaan. Joka tapauksessa äiti juo kahvia ja näpyttelee tietokonetta, joko vauva sylissä tai ilman. 

Päivisin vauva nukkuu 3-4h ja seurustelee tunnin/pari aina välissä. Käydään neuvolassa, vaunulenkeillä, sukulaisilla ja millon mitäkin.

Seitsemän maissa alkaa maidon tankkaus ja sitä litkitään paljon. Tankkauksen ansiosta nukutaan pitkät yöunet. Jos tankkaus on jäänyt vähiin, herää vauva yöllä syömään yhden ylimääräisen kerran. Tankkauksen aikana ja niiden välillä seurustellaan eli ollaan hereillä ihan sinne kymmeneen asti, mistä syystä kutsun vauvaa katsomaan tulevat yleensä vasta iltaisin käymään kylässä. 

Toivottavasti tämä rytmi tuli pysyäkseen.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

''Käytättekö tuttia? Kai teillä on se kantoliina jo? Mitä mieltä oot sitteristä? Imetätkö? Ai hä, eikö teillä käytetä kestovaippoja?''

Raskausoppaissa pitäis tänä päivänä olla teksti: ''Valitse puolueesi, opiskele aiheesta ja katsokin ettet eksy myötäilemään vastustajan puoluetta''. Ja ei, nyt en puhu eduskunnan asioista vaan ihan vauvaperheen arkisista jutuista, joihin törmää joka paikassa.
Eksyn uudestaan ja uudestaan keskusteluihin, joissa täytyy puolustella omia kantojaan koskien lastentarvikkeita, ruokia ja vaipparituaaleja. Saat olla vain yhtä mieltä ja erimieltä olevien kanssa sitten kinastellaan aiheesta, kunnes jompi kumpi luovuttaa ja toteaa: ''Okei, antaa olla''.

Esimerkiks tutti. Tosi pieni vehje, mikä laitetaan vauvan suuhun. Ja hirveä kina siitä onko parempi ilman tuttia vai tutin kanssa. ''No ihan saletisti oot vaan huono mutsi, kun et halua vapaaehtosesti kuunnella vauvan itkua kunnes se nukahtaa luonnollisesti, väsähdyttyään siitä kiljumisesta.'' ja ''Mä kyllä luin sitä ja tätä, että sun Peras ei opi ikinä puhumaan!''. Meillä käytetään tuttia, kun tarve vaatii, mutta eihän se nyt herranen aika vuorokauden ympäri siellä suussa loju. Uskon ton natiaisen saavan syömiseen soveltuvat työkalut ja ehkä pari sanaa joskus suustakin ulos. Tuskin alan miettiin vuoden päästä, että voi hitsi, ilman sitä yötuttia toi olis kyllä alkanu puhumaan jo viikko sitten. 

Kantoliina on ihan must have - väline ja sen käyttäjiä melkein palvotaan. Vaunut on so last season. No okei, niin mäkin palvon, jos jaksaa pukea ja riisua sitä koko ajan. Kantoliinan pukeminen oli mulle ehkä suurin haaste synnytyksen jälkeen ja epäonnistuin. Kantoliina - me nähdään vielä ja mä aion voittaa sut tässä skabassa. Mutta vaikka onnistuisinkin pukemaan sen, vaunut ei meiltä lähde. Piste.

''Sitterikin muuten aiheuttaa sitä ja tätä, me ei aiota hommata sitä.'' Ai, no meillä se on olkkarissa ja vauva on makoillu siinä alle viis kertaa. Uskon sen tulevan parempaan käyttöön siinä vaiheessa, kun osataan kieriä sohvalta alas (taito tosiaan) ja äitin nyt vaan täytyy tiskata. Paikka siinä nyt kymmenen minuuttia. Täytyyköhän mun varata se selkäkuvaus jo valmiiks..

Joko imetät tai et imetä. Välimuotoja ei voi olla. Kumma juttu, taidetaan olla erikoistapaus tässäkin asiassa.

Kertakäyttövaippojen käyttäminen ei pelasta maailmaa. Eikä pelasta kestovaippojenkaan käyttö. ''Jätteet sitä ja tätä, pesukoneet sitä ja tätä.'' Meillä käytetään kertakäyttövaippoja. Meillä on niitä kestovaippojakin kyllä. Miks en käytä niitä? Koska nyt ei vaan tunnu siltä. Pullojen jatkuva keittäminen on rasti jo sinänsä ja mun on pakko myöntää, että oon vaan ihminen, joka ei ihan kaikkea jaksa tehdä - vaikka äidin ilmeisesti kuuluisi. Voisin linkittää tähän kuvan kuinka paljon pyykkiä löytyy tällä hetkellä A) Pyykkikorista, B) Toisesta, piilossa olevasta pyykkikorista, C) Pesukoneesta, D) Makuuhuoneesta ja E) Vaatehuoneesta.  Jäis vauvan peppu paljaaks, jos mun täytyis pestä vielä vaippojakin. Ja tili tyhjäks sähkön ja veden kulutuksen myötä.

''Soseet täytyy tehdä itse, kaupan soseet tappaa.'' Mä oon hengissä vaikka oon vedelly kaupan soseita. Vauva ei välttämättä olis, jos lähtisin tekeen sille soseita. Väitän tosissani, että ite tehdyt ei tuu yhtään halvemmaks, ku kaupasta ostetut. Ensimmäiset soseet ostan melko varmasti kaupasta, mutta saatan opiskella niiden tekemisestä myöhemmin ja ehkä jopa tarjota niitä tolle pienemmälle versiolle minusta. Ihan vaan sen takia, etten halua tässäkään asiassa sanoa jyrkkää EItä toiselle ja KYLLÄä toiselle. 

Minkä ihmeen takia asioista ei voi olla kumpaakin mieltä? Meillä kokeillaan, testataan ja katsotaan mikä sopii ja mikä ei. Mennään vauvan ehdoilla, mutta myös äidin ehdoilla. 

Huomaathan, että kaikkea tekstistä ei ole kirjoitettu niin vakavasti.

Share
Ladataan...

Pages