Ladataan...
Puolivahingossa

Mulla ei oo mitään vaatteita! Oikeesti mitään.

Pari päivää sitten päätin kiertää muutamat kaupat siinä toivossa, että edes jotkut minishortsit mahtuis päälle. No eipä mahtunu. Tai mahtu, mutta ei näyttäny hyvältä. 
Sovituskopissa teki mieli itkeä aina, kun kaveri kysy verhon takaa ''No, miltä näyttää?'' Makkarankuorelta, ei mahu, hirveet, hyi jne. 

Tunnen niin suurta kateutta niitä naisia kohtaan, jotka kävelee mua vastaan reidet paljaina kaduilla. Samaan aikaan hikoilen, ku pieni porsas mun kulahtaneissa mustissa lököhousuissa. Ne plus yhdet löysät farkut on ainoot housut, mitä mulla on. Ja yks ainoo mekko näyttää edes jotenkin hyvältä mun päällä. Kiva mekko, mutta enhän mä voi koko kesää mennä se päälläni vai voinko?

Joka tapauksessa mies päätti piristää mua. Yritti. 

Olisitte nähneet mun ilmeen, kun se esitteli ylpeenä miten nää venyy mahan kohdalta. Hyväähän se tarkotti, ei sillä hetkellä vaan ihan tuntunu siltä.
Anteeks rakas, te miehet ette vaan ymmärrä ihan kaikkea.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Päätin aloittaa vaatehuoneen ja parvekkeen siivoukset. Kyllästyin urakointiin yhtä nopeasti, kuin ajatus oli päähäni tullutkin, joten en ole edistynyt vielä oikeastaan yhtään. Olohuoneessa lojui mm. kaikki ostetut vauvantarvikkeet, koska en yksinkertaisesti jaksanut viedä niitä parin kymmenen metrin päähän häkkikellariin. 
Kaksi säkillistä ''ei mahdu'' -vaatteita lähti hyllyistä ja toivottavasti kohta miehelläkin on tilaa pitää vaatteitaan hyllyssä.
Korkokenkiä en suostu viemään kellariin. Vaikka nilkkani eivät niihin enää mahtuisikaan, voin silti ''en ole enää seksikäs'' -päivän iskiessä salaa hiipiä ihastelemaan niitä ja muistella miltä näytin ne jaloissani.

Parvekkeen äklön vihreän nahkasohvan tilalle tulee viikonloppuna pieni puutarhapöytä ja pari tuolia. Sen enempää en parvekkeeseen panosta, kunhan vähän lakaisen ja vien ylimääräiset roskat pois. Asumme maantasalla, joten en mitään arvokasta uskaltaisikaan rosvojen silmille laittaa, mielessä kun pyörii edelleen varastetun pullokassin arvoitus. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Nyt se tapahtuu. Nyt kerron sen täällä. Nyt minut saa kivittää hengiltä.
Olen tähän asti polttanut tupakkaa, vaikka olen raskaana. Ja päätin pitää asian salassa blogissani, niin kuin muuallakin. Suurimmaksi osaksi sen takia, että poden asiasta hirveitä omantunnontuskia ja osaksi sen takia, ettei minua tuomittaisi tai leimattaisi huonoksi äidiksi. 
Ensimmäisessä neuvolakäynnissä töksäytin asian ulos suustani ennen kuin sitä edes kysyttiin ja neuvolantäti oli ihmeissään vuodatuksestani. Olin varma, että saan ''p*ska äiti'' - tatuoinnin otsaani. En saanutkaan. Minua ymmärrettiin. Se oli shokki.

Joka paikassa kehotettiin vähentämään ja niin teinkin - se toimi kolme päivää. Lähipiirini kertoi kuinka paljon he saivat vähennettyä tai kuinka helposti he saivat lopetettua polttamisen. Yritin muutaman kerran olla kokonaan ilman ja se toimi 18 tuntia. Muutuin itkeväksi hermoraunioksi. Tajusin kuinka koukussa nikotiiniin olen.

Otin mieheltäni moraaliset saarnaukset vastaan päivittäin, kuinka en anna lapsellemme happea. Otin ne oksettavat katseet vastaan, kun oksettavasti poltin julkisella paikalla. Vedin kovalla työllä sen ystävällisen hymyn naamalleni, kun hain lähikaupasta tupakkaa, missä henkilökunta tietää raskauteni, vaikka olisin halunnut vajota maan alle. Pystyin lukemaan kaveripiirini ilmeistä totuuden, vaikka he kuinka sanoivat polttamiseni olevan ''ok''. Jatkuvasti oli olo, että ihmiset tuijottaa.

11,5h polttamatta nyt. Ja nyt se onnistuu. En mene autoon, koska se oli röökitemppelini, missä pystyin piilottamaan mahani ja nauttimaan L&M punaiseni. En pyydä tupakoivia ystäviäni pariin päivään kylään. En keitä kahvia, koska pelkkä kahvin tuoksukin saa kroppani huutamaan nikotiinia. En aio katsoa ohjelmia tai elokuvia, missä tupakoidaan (hyvästi sinkkuelämää..). Aion esitellä mahaani ylpeänä koiran kanssa lenkillä, tuoksua neuvolassa siltä, miltä kuuluukin ja nukkua pari päivää putkeen, että pääsen pahimpien nikotiinivajausten yli. Tästä se lähtee.

Share
Ladataan...

Pages